Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuva. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. huhtikuuta 2017

Hyvää päästäistä!

Tsau kissakamut ja ihmiset! Dali täällä.
🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤
Samalla, kun toivotan teille Hyvää Päästäistä, tähyilen, josko sää paranisi ja sittenkin mentäisiin edes yhdeksi yöksi mökille. Räntäsade lakkasi, mutta koleaa on.


Miesamatööri palasi sukellusreissultaan kotiin ja kun avain rapsahti oveen, ryntäsin heti vastaan. Olipa tosi kiva, kun riehumiskaveri tuli takaisin. Vaikka ollaan me tosi hyvin friidunkin kanssa pärjätty kaksistaan. Meillä on ollut kaikkia kivoja leikkejä ja olen oppinutkin jotain, kuten pysähtymään, kun friidu sanoo "odota". No, en ihan aina, mutta enimmäkseen. Friidu vaan ei anna mun riehua samalla tavalla kuin miesamatööri, koska puren kuulemma liian kovaa.

Mulle ei oikein maistu ruoka ja friidu polttaa kohta päreensä, kun lappaa joka päivä ruokaa roskiin. Raakalihaa ei kuulemma anneta muutamaan viikkoon, kun on jo viikon annokset menneet lyhentämättöminä roskiin. Syön vähän yhtä märkäruokaa ja jonkin verran raksuja ja friidun tilaaman kokeiluerän makrilli- ja sardiinimärkäruuat upposivat hyvin, mutta niitä ei ollut kuin yksi purkki per maku. Friidu epäilee, että jos niitä tilataan 20 purkkia, ne eivät enää maistu. Pakasteseitäkin kokeiltiin ja söin pienen palan, mutta en sitten enempää. No, ei siinä seissä kyllä juurikaan energiaa tai ravinteita olisikaan. Kahdessa viikossa paino oli pysynyt melkein samana, 20 grammaa pudotusta. Mun kuulemma kuuluisi vielä kasvaa eikä kutistua. Herkkutikut ja Cosma snacksit kyllä maistuisivat, mutta niitä tippuu hyvin säännöstellysti.

Mämmiä olen saanut joka päivä puoli teelusikallista ja nyt pääsiäisenä saan kuulemma ruokalusikallisen, kun se on mulle vartavasten suunniteltua Axilur -mämmiä. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Friidu paljastaa teille, että mämmin sekaan on jauhettu yksi Axilur -tabletti ja saan kolmena päivänä tällaisen isomman mämmispesiaaliannoksen. Kattokaa videolta, kuinka hyvää se on. Friidu höpisee, että loppukuussa mennään Drive-in rokotukseen, jossa annetaan kolmeksi vuodeksi kolmoisrokotus ja ehkä otetaan myös rabiesrokotus. Sen takia syön Axilur -mämmiä. En tiedä, mitä rokotus tarkoittaa, mutta varmaan se selviää. Olisikohan se joku Drive-in-hespurkeri, jossa mulle tilataan kolmikerroshiirulainen rabumausteella?



Tänne rantaan on tullut hirveästi isoja vesilintuja pesimään. Friidu ei päästä minua niiden lähellekään, vaikka kuinka kiskon. Näin ensimmäisen kerran elämässäni sorsan ihan läheltä ja jäätiin katsomaan tätä tosi-TV:tä ainakin vartiksi. Ottaa niin päästä, kun friidu pitää valjaat tiukalla just nyt, kun kaikki paikat on täynnä upeita lintuja.



Tänään aamulla tuli räntää ja amatöörit arvelivat, että käännyn alaovelta takaisin sisälle, kun tajuan, kuinka kurja keli on. No, minua ei räntäsade haittaa ja niin me paineltiin friidun kanssa rantaan ja 40 minuutin kuluttua litimärkä friidu halusi kotiin, joten suostuin lähtemään.


Viettäkää kissakamut ja kotiväki mukava pääsiäinen ja jos keli on kolea, pysykää sisällä ja lukekaa vaikka minun blogejani. Tässä näitä pääsiäistervehdyksiä vielä.

Nyt just paistaa aurinko ja parvekkeella on mukavan lämmintä

Saan koskea vain pajunkissaan, mutta en noihin keltaisiin kukkiin ollenkaan.
Hyvää Päästäistä!
T. Dali

lauantai 7. tammikuuta 2017

Siperia opettaa

Tsau! Dali täällä.

Mouruan joka aamu ulos. Friidu kuvittelee, että kun minulle näytetään ulko-ovella, millainen keli on, lopettaisin ulos naukumisen. Mutta minäkin tajuan, että joka aamu on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. On ainakin mentävä tarkistamaan tilanne. Alkuviikolla oli niin kova pakkanen ja viima, että just ja just pystyi talon päätyovesta kipittämään sivuovelle ja sitten oli nöyrtyminen ja pyydettävä sisälle, kun tassut jäätyivät. Loppiaisen alla alkoi lunta tupruta. Friidu vei alaovelle, mutta talon läpi menevä käytävä on friidun mukaan sellainen tuulitunneli, että siellä isokin ihminen (puhuu ilmeisesti itsestään) lentää taivaan tuuliin saati sitten ruippapeffa kissa. Hyvä, kun tuulessa edes saatiin ulko-ovi auki. Otin muutaman askeleen ja tuulenpuuska ja lumipyry veivät mennessään. Äkkiä sisälle. Videoklipistä saa kalpean aavistuksen, millaiset olosuhteet. Käytiin sitten parvekkeella ja siellä käppäilin muutaman minuutin, mutta kylmää ja lumista oli sielläkin.



Tänään mentiin ulos toiselle puolelle taloa katsomaan, kun miesamatööri kaivoi autoa esille kinoksesta. Siinä ei tuullut, mutta lunta oli kadulla vatsareppuun asti. Ei oltu kuin hetki ja taas oli pakko rynnätä ovelle ja pyytää sisälle. Friidun mielestä se oli hauskaa ja hoki jotain siperia opettaa juttua (vahingoniloinen tyyppi selvästi). Tähän asti joka ulkoilukerta friidu on joutunut kantamaan minut puoliväkisin sisälle, kun en muuten ole suostunut tulemaan. Illansuussa friidu ehdotti, että mennään parvekkeelle katselemaan lunta ja iltavaloja. No, keli oli lauhtunut ja oltiin kymmenen minsaa virkistäytymässä, mutta ei siellä iltaparvekkeella voi lintuja vaania, kun niitä ei ole.


Höh, OIKEITA lintuja tänne eikä mitään koristeita!

Muuten kivat näkymät, mutta missä linnut?
Tässä on joutunut kaikenlaista tekemään. Amatöörit veivät kovalla pakkaskelillä olohuoneen matot lumeen ja harjasivat ne. Minut laitettiin moppaamaan sohvien alustat. Joudun koko ajan tekemään jotain ihme hommaa, vaikka minä kuitenkin olen rekrytoinut amatöörit palvelusväeksi eikä päinvastoin.

Moppaan sohvan alta, kun käskettiin
Tämän verran  tuli pölyä, pitääkö sängynalustakin mopata?
























Mun turkkia on kehuttu useampaan otteeseen. Patrick-broidin mami mainitsi, että mun turkki kiiltää hienosti. Tänään nähtiin alakerran perhe ja rouvakin kehui turkkini kiiltoa. Samalla tapasin ihan vain ovella kurkaten ja valjaissa kiinni heidän upean ragdoll -kissansa, jolle sähisin ja pörhistelin. Kissa poistui sohvan alle. Voi se vähän olla, että mun turkki on aika hieno ja minkitkin sitä saattais hiukan kadehtia. Kattokaa vaikka tästä kuvasta, jonka friidu otti just äsken.

Tässä vaatimattomana esittelen kiiltoturkkiani

Friidu tuunaa valokuvia harrastuksekseen ja kokeilee kaikenlaista hömppää. Tämä "taidekuva" on mun eilisen synttärin kunniaksi, täytin 10 kuukautta ja painan 5040 grammaa. Olen siis siirtynyt vitosklubiin ja friidu toivoo, että en siirtyisi enää kuin korkeintaan kutosklubiin.

Dali -palapeli
Huomenna mennään taas kokeilemaan ulkoilua. Menkää tekin.

T. Dali, raskassarjalainen




lauantai 10. joulukuuta 2016

Uuden kiipeilypuun status ja muut viikon highlightit

Tsau! Dali täällä.

Amatöörit myivät 19.11. vanhan kiipeilypuun, koska olivat ostaneet uuden. Siellä se amatöörien mielestä hieno, uusi puu nököttää nurkassa vahvasti seinään pultattuna. En ole kertaakaan mennyt siihen vapaaehtoisesti. Hyppään heti pois, kun minut nostetaan siihen. Millään leluilla minua ei ole saatu huijattua puuhun. Jos on laitettu herkkupalaa tasoille, olen käynyt syömässä ne ja äkkiä pois. Amatöörit ei tajua, mikä puussa on vikana enkä osaa sitä heille kertoa. En vaan tykkää siitä yhtään. Tasoihin ja pylvääseen on pariinkin kertaan suihkutettu kissanminttua, mutta en silti halua mennä niille minuutiksikaan. Voisiko joku kertoa amatööreille, että puu pitää panna kierrätykseen tai myydä ja tuoda jotain muuta tilalle. En tosin osaa antaa sen tarkempaa kuvausta, mikä minulle kelpaisi.

Tyhjä kiipeilypuu odottaa Dalia

Minut punnittiin viimeisen kerran keittiövaa'alla, jonka rajat alkavat tulla vastaan. Painoin 4,6 kg. Sen jälkeen punnittiin kassissa matkalaukkuvaa'alla ja tuli grammalleen sama tulos. Jatkossa joudun olemaan sitten kassissa punnittavana. No, on se ainakin iso kassi eikä ihan niin nöyryyttävä kuin tuo pieneen pahvilaatikkoon tunkeminen.

Tämä touhu tuli tiensä päähän, jatkossa punnitaan matkalaukkuvaa'alla
Mun kaikista paras lelu on rapiseva tunneli. Mulla onkin niitä nyt kaksi, kun friidu oli niin fiksu, että tilasi Zooplussasta toisen, kun huomasi, että tykkään. Niistä saa toooosi pitkän tunnelin, kun laitetaan peräkkäin. Haen jomman kumman amatöörin ainakin 10 kertaa päivässä leikkimään tunnelileikkiä. Välillä haen friidun yläkerrasta ja komennan kovalla äänellä tunnelin viereen, mutta sitten minä vain makoilen ja katselen kiinnostuneena, kun amatööri huiskii huiskalla tunnelin aukoista.

Paras lelu koskaan

Toi pallo pilaa koko tunnelin
Seuraava kuva on oikeastaan isopeffa Veetille (brittikissa, jota fanitan ja jolla on ison peffan lisäksi liian iso ego). Siitä voi nähdä, että vaikka olenkin vielä vähän ruippapeffa, mulla on iso vatsanahka kuitenkin. Kunnon brittikollin tunnistaa siitä, että vatsanahassa on kasvun varaa. Mulla on muuten aito minkinnahka leluna. Pieksen ja puren sitä välillä. Se on friidun vanha virheostos - joku pääpanta.


Friidu on tosi pinko. Minulle on ostettu lasten paristokäyttöinen hammasharja, jossa on superpehmeä harjaosa. Joka ilta mun hampaat pestään kissojen hammastahnalla. Friidun mielestä homma sujuu vaihtelevan välttävästi vielä, mutta kehitystä tapahtuu. Ehkä sen hammasharjan voi joku kaunis päivä laittaa pyörimäänkin. Annan kyllä friidun pestä ainakin kulmahampaat ja vähän muitakin, mutta syön hammastahnan salamavauhtia joka kerta. Se maistuu hyvälle. Jos tulee kariesta tai hammskiveä, sen poistaminen on kuulemma kamala juttu. Nukutetaan ja sitten tulee kaikenlaiset lääkkeet päälle. Jos kariesta ja hammaskiveä ei poisteta, tulee ientulehdukset ja hampaat irtoaa. Sama homma siis kuin ihmisillä. Friidu oli ostanut sormiharjan, kun netissä oli vinkattu, että sellaisen kanssa kannattaa aloittaa. No, siitä ei tosiaankaan tullut mitään. Kömpelö ja liian iso muovimöykky.

Tästä tulikin mieleen Hesarin Torstai -liitteen juttu "Kissakin ansaitsee koulutusta - miten teet elämästäsi helpompaa kissan kanssa". Tässä linkki juttuun (voi olla, että aukeaa vain Hesarin tilaajille):

http://www.hs.fi/elama/art-2000004890178.html

Anyway, Hesarin juttu alkoi näin: "Eikö olisikin ihanaa, jos kissasi antaisi leikata kyntensä ja harjata turkkinsa, menisi protestoimatta kantokoppaansa ja tietäisi, ettei saa olla pöydällä?". Amatöörit olivat aika tohkeissaan ja sain paljon paijauksia, koska minun kanssani kaikki tuo on aina hoitunut - ja paljon muutakin (kuten valjasulkoilu, hampaiden pesu, turkin imurointi). Ja yks olennainen pointti: MINÄ olen kouluttanut amatöörit eikä päinvastoin.

Olen avannut joulukalenterin luukkuja ahkerasti. Juoksen heti paikalle, kun kuulen, että kalenteri otetaan esille.



Mukavaa viikonloppua ja joulun odottelua, kissat ja henkilöstöt!


T. Dali, koulutus hallinnassa

tiistai 6. joulukuuta 2016

Dalin pikakommentit Linnan juhlista


Tsau! Dali täällä.

Vielä on Suomen 99. itsenäisyyspäivää reilu tunti jäljellä. Tärkeä päivä ja näinä levottomina aikoina erityisen tärkeä. Amatöörit olivat päivällä konsertissa Temppeliaukion kirkossa, mutta muuten ollaan kotoiltu. Täytin tänään 9 kuukautta ja olen saanut aika paljon herkkuja ja katkarapuja, mutta en mitään tavaraa. Olin ulkona 40 minuuttia kovassa pakkasessa ja sain siitä hirveästi virtaa juosta ympäri kämppää. Amatöörit yrittävät opettaa  minut pois liiaksi käyneestä puremistavastani, mutta tänään oli hyvä päivä. Ehdin puraista parikin kertaa friidun kättä.

Katselin jonkin aikaa Linnan juhlia, mutta kyllästyin aika nopeasti. Kauniita pukuja oli naisilla paljon. Kummallisia ylilyöntejä myös näkyi, kuten punaiset korkkarit -pariskunta ja erään tulevan pääjohtajan vaimon syvä, melkein lattiaan ulottuva kaula-aukko. Siitä ei tosiaankaan näkynyt mitään nuorta kollia kiinnostavaa. Ja sitten oli tavanomainen määrä niitä kutsuvieraita, joiden puvut näyttivät siltä, että koko kangaspakka oli vain kiedottu ympärille. Mutta Jenni Haukio oli huipputyylikäs, kuten aina.

Valitsin nämä kuvat, jotka kissan kannalta olivat kiinnostavimmat:





Terveisin Dali, muotiguru

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tulipa ulkoiltua! Upea pakkassää.

Alkumatka repussa
 Tsau! Dali täällä.

Olipa rapsakka ulkoilu tänään aamupäivällä. Ensiksi vietiin repussa miesamatöörin selässä vähän matkaa ennen kuin pääsin omin jaloin tassuttelemaan jäisessä maassa. Upea keli, mutta aika kylmä (miinus 9 astetta). Rannassa oli tosi hienoa. Friiduamatööri haluaa ihan väkisin tämän kuvan jäisistä kaisloista mukaan, vaikka periaate on, että vain minä esiinnyn joka kuvassa.
Jäiset kaislat, minä puutun kuvasta.
Ulkoiltiin siellä sun täällä ja välillä minua kannettiin, kun en suostunut kävelemään haluttuun suuntaan.

Pieni neuvottelu, mihin suuntaan mennään.
Sitten tulikin kiva yllätys. Vastaan tuli alueella asuva naishenkilö, joka tiedusteli, olenko Dali. Kertoi lukeneensa blogiani ja heti tunnistaneensa minut. Olen siis kuuluisa! Mukavan naisen kotiin muuttaa kuulemma pian kissa. Tarhan kohdalla lapset ryntäsivät katsomaan minua ja kun lähdettiin jatkamaan matkaa, yhdeltä taaperolta pääsi itku.

Alan tosiaan kyllästyä Arabianrannan kottaraisiin ja tintteihin, kun en kerran saa ottaa niitä kiinni. Näyttää siltä, että ne vain kiusaavat minua, vaikka vaanin niitä ja pidän vaarallista ja uhkaavaa jäkätystä. Nytkin iso parvi lintuja oikein kokoontumalla kokoontui siihen puuhun, minkä alla jäkätin. Toissapäivänä yksi kottarainen kakkasi hännälleni, kun olin suorittamassa hurjaa vaanimistehtävää puun alla.

Lintuja ilmestyi koko ajan lisää oksille...
Sitten jo tavaksi tullut opastettu taidekierros. Tällä kertaa Chiaki Kobinatan musta graniittiveistos, joka viittaa Suomen maanpinnan muotoihin. En tykännyt. Liian liukas pinta kissalle.
























Ja lopulta monien vaiheiden jälkeen palattiin omalle pihalle. En yleensä suostu vapaaehtoisesti tulemaan ulkoa sisälle eli haraan vastaan. Olen keksinyt sellaisen kliffan jutun, että kun friiduamatööri lopulta nostaa minut syliin ja kantaa kohti ulko-ovea, kiipeän hänen niskaansa ja vapaamatkustan loppumatkan siellä kunnes kotiovi aukeaa.
Hissillä ylös punaposkisen friidun niskassa  :)
Sen verran rankka pakkaslenkki tehtiin tällä kertaa, että söin ensiksi kuin susi ja sitten retkahdin rakkaaseen lavuaariin, jossa nukuin kuusi tuntia - aina ilta seitsemään asti. Amatöörit kävivät välillä katsomassa, olenko hengissä.

Nukuin tässä yli kuusi tuntia!
Mukavaa alkavaa viikkoa ja itsenäisyyspäivän juhlintaa. Friidu aikoo katsoa kanssani linnan juhlat. Palataan niihin sitten täällä blogissa tarkemmin. Pysykää linjalla.

T. Dali, itsenäisyyspäivänä täytän 9 kk (4,7 kg)

torstai 3. marraskuuta 2016

Lunta, JIPPII!

Tsau, Dali täällä!

Laitetaan nyt ihan ekaksi friiduamatöörin mieliksi tällainen fiinimpi kuva, joka hän otti vajaa kuukausi sitten. Friidu tykkää tuunata kissapotretteja. Minusta tehty ainakin 100 pönötyskuvaa. Huoh.



Tänään otettiin tällainen kuva, joka on vähän rennompaa sorttia:


Näin eilen lunta ensimmäistä kertaa elämässäni ja lähdin innoissani ryntäämään kuin ruskea salama kohti paksuinta lumikerrosta. Oltiin friidun kanssa eilen tuulessa ja tuiskussa tuossa pihalla vaanimassa harakkaparvea ja muutamaa tinttiä. Pakko oli alle puolen tunnin tulla pois, kun tuuli meinasi viedä kissaparan mennessään, mutta sakeasta lumisateesta en piitannut, vaikka turkki peittyi välillä lumiukoksi. Tänään aurinko paistoi ja taloyhtiön pihan lintulauta oli täynnä tinttejä. Väijyin niitä maha matalana lumessa vartin, kunnes friidu kyllästyi paikallaanoloon ja vaati minua siirtymään kauemmas pihalle. Jotkut tintit tulevat meidän parvekkeelle, vaikka se on 7. kerroksessa, joten voin jäkättää niille myös sisältä käsin.


Tässä sitä painellaan ekaa kertaa elämässä lumessa

Talvi tuli

Isoja harakoita näkyvissä

































Suussa sulava paisti vanittavana















Katsekontakti ja hirmuinen säksätys käyntiin...!!!

Olen päässyt tällä viikolla joka päivä valjasulkoilemaan, vaikka alkuviikosta satoi vettä ja sen jälkeen lunta. Ei haittaa, jos turkki kastuu litimäräksi - friidu kuivattaa. Tässä alla yksi alkuviikon kuva, jossa turkkini on jo jokseenkin märkä. Ja tätä ette usko! Samana päivänä, kun tämä kuva otettiin, pääsin sähisemään yhden julkkiksen koiralle. Siitä tilanteesta ei saatu kuvaa, mutta selkä köyryssä ja turkki ja häntä paksuna sähisin koiralle, joka oli ainakin kaksi kertaa isompi kuin minä. Koirarotuja en tunne, joten en osaa sen tarkemmin kuvailla. Koira katseli rauhallisesti ja ikään kuin vähän säälivän näköisenä meikäläisen performanssia. Voin paljastaa sen verran, että koiran omistajan sukunimi ei etenkään liity sadekeliin, vaikka mies sääennusteita selostaa tuolla maikkarissa. Kohtasin tällä viikolla yhden toisenkin koiran, itseni kokoisen. Siitä sentään saatiin kuva (alla).

Litimärkänä sateessa
Koirakohtaus

Ai niin, miesamatööristä ei näy edelleenkään jälkeäkään ja siltä varalta, että friidukin yrittäisi kadota, pidän hänet tiukasti näköetäisyydellä koko ajan. Eilen hän oli kanssani kotona koko päivän ja nukuttiin päikkärit niin, että pidin etutassut käsivarren ympärillä varmuuden vuoksi.

Eilen friiduamatööri osana kissanhoidon opiskeluaan vihdoin ymmärsi, että kaikilla kissakamuilla on laserlelu ja kun broidi Patrickilla on kuulemma M&M:stä hankittu laserhiiri, piti sellainen mennä ostamaan minullekin, vaikka friidu ei oikein tykkää laservalolla juoksuttamisesta. Hän luulee, että turhaudun, kun en saa valoa saaliiksi koskaan (lukenut jostain kissapsykologian alkeisoppikirjasta tällaista hölynpölyä). Punaisen pisteen perässä on sitten tänään juostu jo hyvän aikaa ja hauskaa on ollut.

Tänään tuli Zooplussan laatikko täynnä uudennäköistä märkäruokaa ja pari leluakin oli tilattu - kerrankin Posti onnistui tuomaan laatikon kotiin! Eka märkäruokasatsi pantiinkin jo lautasen kautta roskiin, koska tein selväksi, että EI kiinnosta.

Mukavia talvikelejä kissakamuille ja henkilökunnalle! Varokaa, nyt on liukasta. Friidu on nastoittanut jo vuosikausia talvikenkiensä paksut pohjat (vinkki: kotimaiset Pomarfinit kestävät nastoituksen), joten hän pysyy pystyssä taluttimen päässä, vaikka välillä otan kovat spurtit.

T. Dali, talvenkestävät anturat alla



perjantai 28. lokakuuta 2016

Halloween lähestyy, huhuu!

Tsau! Dali täällä.

Halloween on minun mielestäni jokseenkin keinotekoinen juttu, mutta kun kerran muutkin siihen panostaa, niin päätinpä minäkin pelotella teitä, rakkaat kissakamut (myös paksupeffaiset), oikein kunnolla jo hyvissä ajoin etukäteen, niin ehditte toipua maanantaiksi ettekä enää säiky naurettavia valaistuja kurpitsoja.

Böö! Selän takana on mun egoni - vaviskaa tavikset!
Miesamatööri katosi eilen illalla ovesta ulos valtavan matkalaukun kanssa eikä häntä ole sen koomin näkynyt. Näin, kun hän pakkasi laukkuun ihme kamaa: pitkät ankan räpylät ja muodottoman vaatteen, johon olisi ollut kiva terottaa kynnet, mutta ei annettu. Friidu käytti tilaisuutta hyväkseen ja asettui telkkarituoliin (se on kyllä miesamatöörin yksinoikeus!). Ei se niin vaan käy. Hyökkäsin pariin otteeseen friidun kimppuun oikein vauhdikkaasti ja yritin vähän puraistakin, jotta olisin saanut hänet häädettyä telkkarituolista. Joku järjestys olla pitää. Saa nähdä istahtaako siihen uudestaan. Olen muuten aika hyvä ylläpitämään järjestystä. Kerran yksi vieras oli laitettu istumaan friidun paikalle keittiöön ja minä yritin ponnekkaasti häätää hänet siitä pois kiipeämällä niskaan ja puremalla pöydän alla sukkaa.

Friidu on vienyt minut sateessa valjasulkoilemaan pihalle kahtena päivänä, kun ensiksi on näyttänyt siltä, että kaatosade on lakannut ja vettä tulee enää vain vähän. Kummallakin kerralla on alkanut sataa kovaa kesken ulkoilun, mutta ei se minua haittaa. Pihassa on hirveästi lintuja ja joka päivä on päästävä niitä vaanimaan ja niille jäkättämään ja ainakin kiipeämään pariin puuhun. Minut on sitten lopulta väkisin raahattu sisälle ihan litimärkänä ja kuivattu froteepyyhkeeseen. Osaan jo mennä aika hyvin omin jaloin ulos kotiovesta. Ensiksi kipitän odottamaan hissin ovelle, kunnes hissi tulee. Hississä peilailen itseäni lattiaan asti ulottuvasta peilistä ja kun päästään alas, kipitän väliovelle ja sitten odottamaan ulko-ovelle, että friidu saa senkin auki. Sisälle palaaminen sujuukin sitten hieman tahmeammin. Friidu kiskoo minut puoliväkisin ulko-ovelle, jossa yritän vielä kääntyä pois. Rappukäytävässä rimpuilen kunnes hissi tulee. Kotiovella minut työnnetään peffasta sisälle. Kun minut on kuivattu ja harjattu, juoksen suoraan postilaatikon alle naukumaan vähäksi aikaa, jotta ymmärtävät, että ulkona ei oltu tarpeeksi kauan.

Tässä yksi päivä autoin friidua pakkaamaan jotain tarpeetonta kamaa varastoon (miksiköhän ne sinne viedään, jos ovat tarpeettomia?). Kävin kassissa vain varmistamassa, mahtuuko sinne kamaa, mutta friidu ilmoitti, että ihan vapaasti saan mennä varastoon asumaan, jos vielä terottelen kynsiäni sängynpäätyyn.

Tsekkailen vaan pakkaamista, en halua varastoon!

T. Dali, halloweenkummitus


maanantai 24. lokakuuta 2016

Takaisin kotiin evakosta

Tsau! Dali täällä. Toivottavasti olette kaivannet minua kovasti. Sorry, että olette jääneet näin pitkäksi aikaa pimentoon kuulumisistani. Syyttäkää amatöörejä. Laittoivat minut evakkoon ja menivät jonnekin maailman ääriin, missä ei netissä pääse Facebookiin, Instagramiin eikä edes Googleen. En voinut antaa friidulle toimeksiantoja ylläpitää blogiani. En päässyt edes onnittelemaan Veetiä, vaikka sillä oli synttärit. Jos joku ei tunne Veetiä, niin tiedoksi, että Veeti on yksi isopeffainen brittikissa, joka on suuri idolini ja kaukaista sukuakin jopa. Veeti on tosi hyvä tyyppi, vaikka onkin mielestään Kingien King  KOKO maailmassa, herkkähipiäinen ja - älkää kertoko kenellekään - leikkii (siili)nukeilla.

Jo tutuksi käyneessä hoitopaikassa minua hemmoteltiin taas, mutta tällä kertaa ei oikein huvittanut. Olin kuulemma ollut aika kärttyinen ja käyttäytynyt välillä huonosti ja hyökkäillyt. Syliin eivät saaneet ottaa rapsutuksista puhumattakaan ja ruokapöydällekin yritin hyppiä. On kyllä aika kohtuutonta, että amatöörit järjestävät kaksi pitkää matkaa lähes peräkkäin. Nyt friidu hokee, että kissaa ei enää jätetä, mutta en usko. Kuljen varmuuden vuoksi friidun perässä koko ajan ja asetun aina samaan huoneeseen, jotta näen hänet. Välillä käyn tsekkaamassa, onko miesamatööri kotona. Eilen lähtivät viemään matkalaukkuja varastoon ja luulin, että jättävät yksin. Onneksi tulivat takaisin, mutta taas sieltä tuotiin sisälle jotain isoja laukkuja. Epäilen, että jotain on tekeillä, vaikka friidu kuinka vannoo pysyvänsä nyt pitkät ajat kotona. Friidu on nyt saanut rapsutella ja hieroa minua niin paljon kuin haluaa ja olen ollut hänen sylissään pitkiä aikoja köllöttelemässä. Minusta on nyt tullut salonkikelpoinen, koska olen saanut nukkua makuuhuoneessa. Nukuinkin kaksi yötä ihan rauhallisesti. Amatöörit nousevat nyt jo ennen kuutta, koska aikaeron takia ei nukuta aamulla. Illalla kymmeneltä, kun itse vasta aloittaisin iltariehumiset, nämä menevät jo nukkumaan. Omituista sakkia. Amatöörit menevät matkoilla näköjään ihan pilalle.

Pääsin pitkästä aikaa ulos puistoon hyytävään keliin. Piti laittaa Arja Vänttiseltä (https://www.facebook.com/arjasart/ ) tilatut uudet, hienot valjaat, koska entisistä on kaulalenkki käynyt pieneksi. Painan nimittäin jo 4,2 kg.

Jos saatte tämän videoklipin auki, näette, miten rähjään tinteille, jotka alkoivat puistossa lennellä ympärilläni ja ihan selvästi tekivät kiusaa, kun näkivät, että en pääse käsiksi. Friidu ei ole ehtinyt ottaa tuoreita kuvia, kun on satoja matkakuvia käsittelemättä.

T. Dali, kotiutunut

 
 
Tässä olen menossa miesamatöörin selässä puistoon valjasulkoiluun.

torstai 13. lokakuuta 2016

Koirat eivät ole mun juttu ... eikä levottomat amatöörit

Tsau! Dali täällä.

Voi herkkutikkujen herkkutikku! Ulkonaliikkumiskieltoni (lääkärin määräämä) on päättynyt! Tänään pääsin valjaissa ulos pitkästä aikaa. Piha oli täynnä tinttejä, joita vaanin hirvittävän jäkätyksen säestämänä. Mutta sitten tapahtui se kamala asia, jota friiduamatööri on aina pelännyt. Friidu ei huomannut koiranulkoiluttajaa ennen kuin iso koira tömähti puskan takaa ja oli parin metrin päässä. Rääkäisin aivan hirveällä äänellä, sähisin ja ampaisin salamana friidun jalkaa ylös ja takkia pitkin seisomaan hänen niskaansa, josta käsin sähisin niin, että koko piha kaikui. Pörhistin häntäni niin paksuksi, että friidu ei hetkeen nähnyt mitään, kun pitkä ja puoli metriä paksu häntäni viuhtoi naaman edessä. Koira häipyi, mutta en suostunut tulemaan alas friidun niskasta pariin minuuttiin. Oli kyllä kammottava kokemus. Kuulin friidun puhisevan, että onneksi ei tullut laitettua kevytuntuvatakkia päälle, koska siitä ei olisi enää kuin riekaleet jäljellä. Tilanteesta ei tietenkään saatu otettua kuvia. Tässä alla oleva ulkoilukuva on otettu ennen ulkonaliikkumiskieltoa ja paljon rauhallisemmissa merkeissä tuosta lähirannasta. Rakastan vettä ja veden ääressä tallustelua. Pyydän amatööriä laittamaan tuleviin teksteihin näitä kuvia lisää, koska esiinnyn niissä mielestäni erityisen eduksi - silleen arvokkaasti ja hillitysti. Friidulla on yksi hauska reppukuvakin, laitamme sen tuonnempana.
Ulkoilemassa lähirannassa ennen ulkonaliikkumiskieltoa
No, tästä koiraepisodista toivuttuani edessä onkin sitten uusi probleema. Kaksi kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat mouruamista.

Siis mitä?! Oottekste TAAS lähdössä johonkin???

Menkää mihin huvittaa...kyllä mä pärjään...
Olenkohan rekrytoinut itselleni ihan väärän henkilökunnan? Onneksi siellä hoitopaikassa on mukavaa ja fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtävät kissojen päälle - toisin kuin nämä levottomat amatöörit.

Hyvät kissakamut, miten teitä palvellaan, kun henkilökunta reissaa?

Friidun kissanhoito-opinnot jatkuvat seuraavissa blogiteksteissä. Pysykää kuulolla!

T. Dali, evakkomatka häämöttää




maanantai 10. lokakuuta 2016

Kissankuvat seinällä ja friidun kissanhoito-opinnot jatkuvat

Tsau! Dali täällä.

Friiduamatööri on hurahtanut lopullisesti, mutta ei se minua haittaa. Ensinnäkin hän kuvittelee, että osaa ottaa valokuvia ja toisekseen hän on pistänyt pystyyn siihen liittyen projektin, joka on tuhoon tuomittu. Tuskin näen lopputulosta, vaikka eläisin ihmisen vuosissa 100 vuotiaaksi.  Kurkkaa tästä linkistä, paljonko se on kissan vuosissa:

http://www.koirakissaklinikka.fi/Kissa-artikkelit/kissan-ika-ihmisen-vuosissa.html

Niin, se projekti. Amatöörien olohuoneessa on 5 metriä korkea tyhjä seinä. Friidu on saanut päähänsä, että seinä täytetään hänen ottamillaan valokuvilla, jotka teetetään pleksilevyille. Hän on tehnyt suunnitelman, millaisia kuvia seinälle tulee ja suunnitelman osa yksi eli ensimmäinen kuvarivi on valmis. Sen suhteen näin kissana ei ole valittamista. Tosin tuo oranssi väri on vähän omituinen, mutta friidu tykkää. Toiseen riviin tulee kuulemma kaksi pitkänmallista mustavalkoista kuvaa ja ne on jo olemassa, mutta friiduamatööri toivoo vielä ihmettä eli parempia kuvia. Kolmas rivi muodostuisi yhdestä, kapeasta panoraamakuvasta ja ylimmäksi tulisi joku tosi iso kuva. Kissakuvia ei sitten tule enempää, sanoi friidu minulle, mutta olen varma, että kun oikein poseeraan ja keikistelen, niitä saadaan vielä seinä täyteen. Miesamatööri ei ole vastustanut tätä ylimitoitettua hanketta, mitä kyl suuresti ihmettelen.

Kuvassa myös elävä kissa, jos et heti huomaa.

Pitää elää 100 vuotiaaksi ennen kuin kuvagalleria seinällä on valmis.

Kuvat on seinällä suorassa, kamera vääristää.
Friidun kissanhoito-opinnot, osa II

Kissan hiekkalaatikon puhdistus on vaativaa, etenkin kerrostalossa. Jos käyttää pellettejä, kakkapökäleitä ei saa laittaa vessanpönttöön, vaikka toisaalta ne voi ihan hyvin laittaa sinne, koska niihin mahdollisesti tarttuvat parit pelletinmurut eivät tuki putkia, vaan hajoavat vedessä. Kuitenkin on sallittua ja monen mielestä tavoiteltavaa opettaa kissa kakkaamaan suoraan vessanpönttöön. Käytetyt pelletit ja aluslaatikon pellettimurut (sisältää kissan pissaa) saa/ei saa tyhjentää bioroskiin, mutta ainakin ne voi laittaa poltettavaan sekajätteeseen. Jos käyttää kissanhiekkaa, sitä ei missään tapauksessa saa mennä muruakaan vessanpönttöön tai viemäreihin, koska hiekka sementoituu sinne ja tukkii putket (tämä on faktaa). Hiekkalaatikosta kakat ja paakut noukitaan sekaroskiin, mutta niitä ei saa laittaa bioroskiin. Kissanhiekkaa ei myöskään saa laittaa bioroskiin. Se täytyy laittaa sekajätteeseen, joka jo monessa kaupungissa poltetaan polttolaitoksessa. Kissanomistajan ei tarvitse pohtia sitä, palaako kissanhiekka (ei pala), koska jos pohtii, sitten ei enää keksi, mihin sen kissanhiekan kerrostalossa hävittäisi.

Kissan kynnet pitää leikata säännöllisesti, mutta kissan kynsiä ei saa leikata lainkaan, koska ne ovat kissalle elintärkeät pakenemisessa, saalistamisessa, puolustautumisessa jne.

Rai(la)kasta viikkoa!
T. Dali, ulkoilukiellon kumoamista odotellen