Brittikissa Dali kertoo surrealistisesta elämästään amatöörihenkilökunnan palveltavana eikä estä itseään käsittelemästä päivänpolttavia aiheita - kissan näkökulmasta tietenkin.
lauantai 7. tammikuuta 2017
Siperia opettaa
Tsau! Dali täällä.
Mouruan joka aamu ulos. Friidu kuvittelee, että kun minulle näytetään ulko-ovella, millainen keli on, lopettaisin ulos naukumisen. Mutta minäkin tajuan, että joka aamu on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. On ainakin mentävä tarkistamaan tilanne. Alkuviikolla oli niin kova pakkanen ja viima, että just ja just pystyi talon päätyovesta kipittämään sivuovelle ja sitten oli nöyrtyminen ja pyydettävä sisälle, kun tassut jäätyivät. Loppiaisen alla alkoi lunta tupruta. Friidu vei alaovelle, mutta talon läpi menevä käytävä on friidun mukaan sellainen tuulitunneli, että siellä isokin ihminen (puhuu ilmeisesti itsestään) lentää taivaan tuuliin saati sitten ruippapeffa kissa. Hyvä, kun tuulessa edes saatiin ulko-ovi auki. Otin muutaman askeleen ja tuulenpuuska ja lumipyry veivät mennessään. Äkkiä sisälle. Videoklipistä saa kalpean aavistuksen, millaiset olosuhteet. Käytiin sitten parvekkeella ja siellä käppäilin muutaman minuutin, mutta kylmää ja lumista oli sielläkin.
Tänään mentiin ulos toiselle puolelle taloa katsomaan, kun miesamatööri kaivoi autoa esille kinoksesta. Siinä ei tuullut, mutta lunta oli kadulla vatsareppuun asti. Ei oltu kuin hetki ja taas oli pakko rynnätä ovelle ja pyytää sisälle. Friidun mielestä se oli hauskaa ja hoki jotain siperia opettaa juttua (vahingoniloinen tyyppi selvästi). Tähän asti joka ulkoilukerta friidu on joutunut kantamaan minut puoliväkisin sisälle, kun en muuten ole suostunut tulemaan. Illansuussa friidu ehdotti, että mennään parvekkeelle katselemaan lunta ja iltavaloja. No, keli oli lauhtunut ja oltiin kymmenen minsaa virkistäytymässä, mutta ei siellä iltaparvekkeella voi lintuja vaania, kun niitä ei ole.
Höh, OIKEITA lintuja tänne eikä mitään koristeita!
Muuten kivat näkymät, mutta missä linnut?
Tässä on joutunut kaikenlaista tekemään. Amatöörit veivät kovalla pakkaskelillä olohuoneen matot lumeen ja harjasivat ne. Minut laitettiin moppaamaan sohvien alustat. Joudun koko ajan tekemään jotain ihme hommaa, vaikka minä kuitenkin olen rekrytoinut amatöörit palvelusväeksi eikä päinvastoin.
Moppaan sohvan alta, kun käskettiin
Tämän verran tuli pölyä, pitääkö sängynalustakin mopata?
Mun turkkia on kehuttu useampaan otteeseen. Patrick-broidin mami mainitsi, että mun turkki kiiltää hienosti. Tänään nähtiin alakerran perhe ja rouvakin kehui turkkini kiiltoa. Samalla tapasin ihan vain ovella kurkaten ja valjaissa kiinni heidän upean ragdoll -kissansa, jolle sähisin ja pörhistelin. Kissa poistui sohvan alle. Voi se vähän olla, että mun turkki on aika hieno ja minkitkin sitä saattais hiukan kadehtia. Kattokaa vaikka tästä kuvasta, jonka friidu otti just äsken.
Tässä vaatimattomana esittelen kiiltoturkkiani
Friidu tuunaa valokuvia harrastuksekseen ja kokeilee kaikenlaista hömppää. Tämä "taidekuva" on mun eilisen synttärin kunniaksi, täytin 10 kuukautta ja painan 5040 grammaa. Olen siis siirtynyt vitosklubiin ja friidu toivoo, että en siirtyisi enää kuin korkeintaan kutosklubiin.
Dali -palapeli
Huomenna mennään taas kokeilemaan ulkoilua. Menkää tekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti