torstai 29. syyskuuta 2016

Valjaissa ulkoilu on parempi kuin ei ulkoilua lainkaan


Tsau kissakamut ja henkilöstö!
 
Tänään amatöörit ovat huidelleet ties missä eikä minua ole viety ulos. Kirjoitan parhaillaan tiukkaa valitustekstiä kuluttajariitalautakuntaan huonosta palvelusta. Valjaissa pääsen lenkkeilemään aika usein, mutta vapaaksi minua ei päästetä ikinä. Ai niin, onhan mulla myös se hieno ulkotarha mökillä. Amatöörit eivät tajua, että kun he tömistelevät suurten ruhojensa kanssa talutushihnan päässä, KAIKKI saaliit katoavat ja ulkoilusta melkein menee hohto. No, silti on virkistävää nuuskia puskat, jäkättää tintit ja laukata kauheaa vauhtia jokaiseen puuhun. Mökillä saan ryntäillä ulkona mielin määrin joskus jopa puolitoista tuntia kerrallaan. Kaupungissa amatööri on aika tiukkapipo. En saa lähirannassa nuuskia puskia, koska niissä kuulemma on huumeruiskuja ja lasinpalasia ja kaikenlaista jätettä. Yksi lähipuisto sentään on hoidettu niin hyvin, että amatöörit antavat minun mennä suurinpiirtein niin kuin haluan. Amatööri ei tajua, että kissan vinkkelistä mäyräkoiran kuoret maassa on tosi nasta juttu kunhan mistään puskasta ei putkahda oikea mäyräkoira. Tiedoksi, että pelkään koiria kuin ruttoa. Täällä kuulemma liikkuu joku valtava koira, jonka annetaan purra ihmisiä ja toisia koiria. Kissat sellainen varmaan syö yhtenä suupalana. Tästä muistinkin, että amatööri kuului tänään pohtivan, että mihinkähän tuo pankkitouhu oikein on menossa, kun pankkitoimihenkilöt alkavat hoitaa sekä potilaita että niiden pankkitilejä (ymmärsinköhän oikein?). Pitäisiköhän sinne Osuuspankkiin laittaa viestiä, että hoitaisivat mieluummin eläinpotilaita kuin ihmisiä, koska sillä pankki rikastuisi. On meinaan ne eläinlääkäreiden palkkiot niin käsittämättömiä, että jonkinlainen kilpailun este sillä alalla täytyy olla. Tästä aiheesta paasaan vielä lisää.


T. Dali, kartellit kumoon

 

Tässä teille tuoreita ja vähän vanhempia ulkoilmakuvia.





keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Tsau, täällä Dali -kissa! Pienet esittelyt, jos ette jostain syystä vielä tiedä, kuka olen.



Olen Dali, lyhytkarvabritti (virallisesti Coventry's Petrus). Rekrytoin keväällä personal breederini kanssa itselleni uuden henkilöstön eli kaksi aika iäkästä amatööriä. Ammattitaitoisen henkilöstön saaminen ei näinä aikoina ole helppoa, joten oli tyydyttävä näihin eläkeläisiin. Se hyvä puoli, että ovat 24/7 käytettävissäni. Uuden naispuolisen työntekijän toimenkuvaan kuuluu yleisjohto, sihteerin tehtävät, maksuliikenne, ravintolan palvelut, puhtaanapito ja hankintatoimi. Mieshenkilö puolestaan toimii johdon neuvonantajana, hovimestarina, viihdepalvelujen tuottajana ja autonkuljettajana sekä vastaa tietyistä kissatiloihin liittyvistä rakennusprojekteista. Kaiken toiminnan ainoa tavoite on luonnollisesti minun, siis Dali -kissan hyvinvoinnin maksimointi. Koska elämäni on surrealistista, en maksa henkilökunnalle palkkaa eikä valtiokaan jostain syystä tue kissan omaishoitamista. Pikemminkin amatöörit makselevat sinne sun tänne yhtä jos toista vain saadakseen palvella minua yötä päivää. Tilaavat minulle safkatkin yleensä Saksasta, mutta ei ne sen parempia ole kuin Hakaniemen hallin broilerinsydämet.
 
Muutin amatöörien palveltavaksi kesäkuussa 2016 kolmen kuukauden ikäisenä. Nyt olen jo melkein 7 kuukautta vanha ja paljon on ehtinyt tapahtua. Amatöörien kouluttaminen on niin RASKASTA. Huoh!

Ihan aluksi aloin keikkua uuden kotini toisen kerroksen kaiteella, josta on yli kolmen metrin pudotus olohuoneen lattialle. Amatöörit joutuivat uudessa kämpässään sisustamaan vastoin alkuperäisiä suunnitelmiaan kaiteen eteen sohvan esteeksi ja virittämään kammottavan vihreän turvaverkon kaiteen alle - ei mikään silmän ilo. Nyt, neljä kuukautta myöhemmin, käyn kaiteella keikkumassa aina, kun haluan olla kaiken huomion keskipisteenä.

Terv. Dali, uskallan mitä vaan

Olen näissä kuvissa 3-4 kuukauden ikäinen.