Dali ja friidu pärjää kahdestaan

Tsau kissakamut ja kaikki muut! Dali täällä.

Miesamatööri häipyi kaukomaille sukeltamaan ja ollaan friidun kanssa pari viikkoa kahdestaan. Ihmettelen vaan sitä, että joka kerta, kun miesamatööri lähtee sukellusreissuilleen, friidu alkaa vimmatusti siivota heti, kun miesamatööri on pistänyt oven perässään kiinni. Friidu jynssää koko kämpän kiiltäväksi ja näyttää sen jälkeen tyytyväiseltä. Friidu ei sotke ja jos sotkeekin, siivoaa omat sotkunsa. Ihan samaa ei voi sanoa minusta. Miesamatööri siivoaa sotkujaan, mutta hänellä on eri standardit kuin friidulla ja ilmeisesti huonompi lika- ja roskanäkö.  Friidun mielestä minä olen oikeasti siisti kissa, mitä nyt karvoja irtoaa turkista ja jotain leluja lojuu siellä täällä ja joskus ruokaa tippuu lautasen viereen. Laatikolla käyn siististi ellei vatsa ole sekaisin (harvoin). Friidu on supersiisti, mikä kaikkien mielestä ei ole pelkästään positiivista.

Olen viime aikoina nauttinut ihanista kevätpäivistä sekä mökillä että stadissa, paitsi tänä aamuna, kun tuli talvi. Riehaannuin täysin lumesta.

Mökillä oli alkuviikosta vielä jäät järvessä. Oltiin siellä pari päivää ja olin suurimman osan ajasta ulkotarhassa. Minut käskettiin sieltä illalla myöhään sisälle, mutta päästettiin vaatimuksestani takaisin jo aamukuudelta. Pakkasta oli aamulla ja illalla. Lisäksi oli valjasulkoilua runsaasti. Postasin jotain kuvia jo alkuviikosta FB -sivuilleni ( @dalithesurrealcat ), mutta tässä pari kuvaa lisää.

Kivasti paistaa aurinko

Tarkastan amatöörien puolesta, että laituri on kunnossa - jää kun hyvin kestää meikäläisen painon

Stadissa on myös ollut kiva ulkoilla tällä viikolla aurinkoisessa säässä. Näistä kuvista ei ihan heti uskoisi, että Rautatieasemalle on matkaa vajaa 7 kilometriä.

Kaupunkikävelyllä 

Mä tykkään ryteiköistä, friidu ei

Vielä torstaina oli NIIN keväistä ja linnut möykkäsivät joka puolella ja vesi liplatteli auringossa. Näin ensimmäistä kertaa tikan, joka hakkasi puuta aika matalalla. Katselin monttu auki ja häntä pieksi maata, mutta en huomannut edes jäkättää sille. On ollut viime päivinä pientä rimpuilua, kun en haluaisi sisälle ja friidu joutuu kantamaan minut takaisin kotiin aika kaukaa, koska kipittelen jo pitkiä matkoja.

Mutta sitten tänään perjantaina aamulla, kun heräsin, lunta oli viisi senttiä. Jippii! Sitä pyrytti vielä, kun mentiin ulos. Friidu sanoi, että olen ihan lumenkestävä talvikissa ja hänelle sopivaa seuraa, kun hän tykkää viileistä keleistä ja myös talvesta. Riehaannuin täysin. Juoksin, loikin, kiipesin varmaan 50 puuhun ja pöyhin ja pöllyytin lunta. Tässä ekassa klipissä on kauhea kiire rantakiville keikkumaan. Toisessa klipissä painellaan metsän läpi kohti Vanhankaupungin siltaa.

Tässä tongin vähän tuota kaislapöheikköä, ihan kuin olisi hiiri rapissut.

Tuolla kaukana näkyy lokkeja ja hanhia

Nyt tarkkana kuin porkkana, että pääsee kunnialla alas (olen tipahtanut tältä oksalta kerran)

Friiduamatööri järkkää kaikenlaista. Tässä lähellä asuu yksi mukava rouva, jolla on suloinen Nelly -kissa. Kun kävi ilmi, että mä en sillä uudella perhoslelulla suostu leikkimään (katso edellinen blogipostaus), lelu lainattiin Nellylle ja ihan niin kuin Missu ja Tetekin, tämä pimu tykkäsi vaappuvasta perhosesta. Taas tuli todistettua, että se on pimujen eikä raavaiden kollien lelu. Mutta, jippii, friidu sai vaihtarina sellaisen lelun, mistä mä oikeasti tykkään. Leikin sillä koko illan ja heti taas aamusta. Sitten siinä voi myös nukkua. Tosi monipuolinen. Friidu oli jo aikaa sitten ymmärtämättömyydessään ostanut leluun kuuluvia välkkyviä irtopalloja Zooplussasta, mutta ei niillä ollut kivaa leikkiä, kun ne kolisivat niin kauheasti. Nyt nekin tulivat käyttöön, kun saatiin niihin tarkoitettu rata.

Tässä voi lötkötellä näin...

...tai vaikka sitten näin...

Mutta tosissani mä lekottelen silloin, kun retkotan työtuolin tai makkarin nojatuolin selkänojalla. Niissä voi kissa oikeasti rentoutua. Muutenkin alkaa heti nukuttaa, kun seuraa tota friidun tietsikkatouhua. On se sen verran tylsän näköistä enkä ollenkaan tajua, miks se roikkuu siinä ruudun ääressä aina tai näplää tablettia tai puhelinta.

Toivotan teille rentoa viikonloppua!

Leppoisaa viikonloppua teillekin kissat ja ihmiset, pysykää kanavalla. Tämän blogin vieressä on ainakin hyviä mainoksia, jos blogia selatessa iskee tylsistyminen. 

T. Dali

Dalin suosikkilelu

Tsau! Dali täällä.

Mukavaa viikonloppua kissakamuille ja ihmisille.

Laitan heti aluksi kuva-arvoituksen. Esittelen tässä kolme lelua, joista yhden kanssa en leiki ollenkaan ja toisen kanssa ehkä kerran päivässä, mutta kolmannen kanssa ainakin 100 kertaa päivässä. Arvatkaa, mikä näistä on se 100 kertaa päivässä suosikkileluni? Sen kanssa on leikitty jo pitkään. Blogin lopussa on leluarvoituksen ratkaisu ja videoklippi mun leikistä.

Valikoitu lelulaatikosta

 Viikko on mennyt tosi nopeasti. Kevättä ilmassa, mutta ulkona on järkyttävän kuraista ja märkää. Oltiin friidun kanssa tossa Vanhankaupungin sillan vieressä. Siellä on muutama laho pitkospuu. Tykkään olla veden ääressä ja olisin mennyt vielä jäälle, mutta kun friidu on niin iso, että jää ei rannassa enää kestä sen painoa, niin minäkään en pääse.

Tää on kiva kiipeilypuu

Kävelin tätä pitkin ja friidu tuli perässä. Puolivälissä päätinkin
kääntyä takaisin ja friidu melkein putosi ojaan, heh.

Tekisi mieli kahlata

Tänään aamulla se sitten tapahtui. Meidän talossa ekassa kerroksessa asuu kaksi kissaa, joiden annetaan kulkea irrallaan. Olen aiemmin nähnyt toisen vilaukselta, mutta kun tultiin lenkiltä, ne molemmat syöksähtivät terassilta pihaan suoraan mun nenän eteen. Friidu nappasi minut olkapäälle ja kissojen omistaja houkutteli kissat takaisin sisälle. Olisi muuten voinut tulla iso kahakka. Sähisin ja pörhistelin ja kiskoin valjaissa, koska olisin tietty lähtenyt niiden perään vähän näyttämään niille (...öhöm... friidu huomauttaa, että tämä kaikki uhoaminen alkoi kylläkin vasta sen jälkeen, kun irtokissat olivat kadonneet kulman taakse).

Olen syönyt vähän tavanomaista vähemmän. Ruoka ei oikein maistu, kun on kevät ja pitäisi päästä koko ajan ulos sauhuamaan. Paino oli jopa vähän pudonnut, mutta se ei haittaa, koska sitä on viime viikkoina tullut aika lailla lisää. Voihan sekin vaikuttaa, että juuri ennen punnitusta olin pissannut pitkän pissan tonne pihapuskaan.

No niin, tässä se leluarvoituksen ratkaisu on. Mun suosikkileikki on sellainen, että friidu kaivaa huulipunan korkin sohvan sisuksista ja mä työnnän sen sinne takaisin ja sen jälkeen naukaisen, jotta friidu tulisi kaivamaan sen korkin taas esille. Me tehdään tätä about 100 kertaa päivässä enkä mä ole yhtään kyllästynyt. Eikö olekin haasteellinen ja älyä kehittävä leikki? Friidu tykkää tästä ihan kybällä ja kyllä mä oikeasti uskon, että sen älykkyysosamäärä tätä tehdessä nousee niin, että kohta se on Mensan jäsen. Ai niin, sen typerän perhosen kanssa en viitsi leikkiä ollenkaan ja friidu aikookin kierrättää tai myydä lelun.

Lennokasta viikonloppua! Pysykää kanavalla.
T. Dali, älypelikonsultti

Dalin mökkiextra

Tsau kissakamut ja ihmiset! Dali täällä!

Toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu. Mulla ainakin oli tänään tosi kivaa, koska pääsin mökillä käymään ja siellä oli UPEA keli.

Tajusin heti aamulla, että jotain erikoista tapahtuu ja menin varmuuden vuoksi odottamaan pikkueteiseen, jossa amatöörien ulkokengät olivat jo valmiina. Asetuin kenkien päälle, jotta varmasti huomaisivat ottaa minut mukaan. Vihdoin sitten tuli ilmoitus, että menossa ollaan ja kipitin vauhdikkaasti kuljetuskoppaan.

Mökillä pääsin heti tarhaan. Ruokakaan ei maistunut, kun oli niin kivaa. Mentiin friidun kanssa valjasulkoilemaan ja sen jälkeen olin ainakin pari tuntia tarhassa. Tuli kiipeiltyä aika paljon puissa. Käytiin toisen kerran pienet valjasulkoilut ennen lähtöä, kun friidu toivoi, että olisin pissannut ulos. Odotin kuitenkin niin kauan, että päästiin takaisin sisälle ja ryntäsin jalat sutien heti laatikolle. No, friidu on sopeutuvainen ja sanoi, että hyvä kuitenkin, että tein pissat ennen kotimatkaa niin ei tarvitse pidätellä puoltatoista tuntia. Friidu otti kuvia ja näistä ainakin pari on mun mielestäni tosi kivoja. Katselkaapa niitä.

Tsekkaan vaan vähän laajemmin, että kaikki on kunnossa talven jälkeen

Amatööri menee jäälle, kestääköhän se?

Mun sulka oli tallella ja sohin sitä vähän aikaa. Ylähylly on hyvä mesta lojua.

Timantteja turkissa

Friiduamatööri tykkää tästä kuvasta

Terkut Dali, turkinulkoiluttaja

Dali seuraa varjoa, siivouspäivä ja oodi kissalle

Tsau kissakamut ja ihmiset! Dali täällä.

Tällä viikolla on ollut hienoja ulkoilusäitä paitsi tänään, kun satoi kaatamalla, mutta täällä olikin siivouspäivä.

Valvoin tota siivoushommaa aluksi tähystyspaikaltani, mutta sitten oli mentävä mukaan.

Valvontatehtävissä

Mun siivoustöihin kuuluu juosta ympäri kämppää yläkerasta alakertaan niin kovaa kuin kintuistani pääsen, myös sohvien ja tuolien selustoja pitkin. Lisäksi pöllyytän matot kasaan ja juoksen mopin perässä niin, että märkään lattiaan jää kiva tassukuvio.

Näihin pitää palauttaa uusi karvakuorrutus.

En kyllä ole imurin päällä silloin, kun se käy, vaikka en imureita pelkääkään.

Lopuksi aina pöyhin sohvatyynyt viralliseen järjestykseen ja autan puhtaiden lakanoiden vaihtamisessa.

Olen ihan puhki, siivouspäivät käyvät kuntosalikeikasta!

Tässä oli niin ihanan lämmin aurinkoinen aamu. Juoksin friidun varjon perässä ja nautin auringosta.

Vahtaan variksia

Tässä yksi aurinkoinen aamupäivä Arabianrannassa mies istui penkillä ja juoksin häntä moikkaamaan. Mies silitti ja rapsutteli ja kysyi friidulta, tunteeko friidu Pablo Nerudan runon kissoista. Minä tietty tiesin runon, mutta en muistanut mitään sanoja siitä. Piti ihan käydä netistä kertaamassa ja koska Oodi kissalle -runo on hieno kuin mikä, laitan sen tähän blogin loppuun. Neruda on tajunnut sentään jotain kissan syvimmästä olemuksesta - toisin kuin nämä amatöörit. Tekisi hyvää Veetinkin lukea, kun luulee olevansa runouden mestari.

Rentoa viikonloppua, kissakamut! Ja hyvää St. Patrick's Daytä veljelleni Sir Patrickille (joka syö mämmiä, yök). Upeat brittileidit Missu ja Tetekin näyttävät asettuneen viikonlopun viettoon.

T. Dali
**************

Pablo Neruda

OODI KISSALLE

Eläimistä tuli

susia,

millä liikaa häntää, millä iso

murheellinen pää.

Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua,

kävivät maisemaan taloksi,

saivat täpliä, somistuivat,

joku lensi.

Kissa,

kissa yksin

ilmaantui valmiina

ja ylpeänä:

se oli heti syntyjään täydellinen,

kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,

käärme saisi mielellään siivet,

koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,

insinööri soisi olevansa runoilija,

kärpänen kokee lentää kuin pääskynen,

runoilija yrittää matkia kärpästä,

mutta kissa

haluaa olla vain kissa

ja yhtä kissaa se on

hännästä viiksiin,

harmaasta aavistuksesta elävään hiireen,

yön pimeydestä kultaisiin silmiin.

Ei ole sen veroista

ykseyttä,

ei kuu eikä kukka

ole rakennettu

niin hyvin:

se on niin yksi kappale

kuin aurinko tai topaasi

ja sen joustava ääriviiva

on siro ja luja

kuin laivan keula.

Sen keltaisista silmistä

jää yksi ainut

viiru

johon lentävät yön kolikot.

Oi pikkuinen

keisari ilman keisarikuntaa,

isänmaaton valloittaja,

salongin pieni tiikeri

eroottisten taivaskattojen

lemmensulttaani,

sinä komennat myrskyssä

rakkauden tuulta

kun liikut

ja painat

maata vasten

neljä herkkää jalkaa,

nuuhkit,

epäilet kaikkea

mitä maa kantaa päällään,

sillä kaikki on saastaista

kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas

peto, yön röyhkeä

käpälänjälki,

laiska, jäntevä

ja etäinen,

syöverinsyvä kolli,

asumusten

salainen poliisi,

jonkin

kadonneen sametin

tunnusmerkki,

varmaankaan

et ole lajina

arvoitus,

kaiketi et ole mysteerio,

kaikki sinut tuntevat; kuulut

ihan tavallisimpaan talonväkeen,

kaiketi kaikki luulevat niin,

kaikki luulevat olevansa

kissansa isäntiä,

omistajia, kissan

enoja, kavereita,

virkaveljiä,

oppilaita tai ystäviä.

Minä en.

Minä luulen toisin.

Minä en tunne kissaa.

Minulle on tuttua monenmoinen, elämä

ja sen arkipelaagi,

meri ja kaupungin laskemattomuus,

kasvitiede,

naiset ja niiden kummat salat,

matematiikan kertotaulut ja miinukset,

maan vulkaaniset suppilot,

palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,

pappien sinertävä atavismi,

mutta kissasta minä en saa selvää.

Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,

sen silmissä on kultaiset numerot.

*********

Takaisin kotiin

Tsau kissakamut ja muut! Dali täällä.

Ootte varmaan hiffanneet, että olen ollut vähän aikaa poissa blogista, koska amatöörit veivät minut hoitopaikkaan ja häipyivät kuuppaan. Nyt on paljastunut, että se kuuppa on tosi ällöttävän vaaleanpunainen, katsokaa vaikka itse tästä videoklipistä, jonka onnistuin saamaan haltuuni:

Voitteko kuvitella, että joku haluaa olla tollaisessa koslassa sillä välin, kun minulla on yksivuotissynttärit? Onneksi hoitopaikan ihmiset ovat täysjärkisiä ja vastuuntuntoisia ja sain tosi paljon katkarapuja synttäripäivänä ja muutenkin siellä oli kivaa. Ottivat minusta tällaisen kuvan ja päätinkin laittaa sen myötä kiitokset hoitajille erinomaisesta palvelusta:

Amatööreillä oli kuulemma kauhea ikävä kissaansa ja lentokentältä säntäsivät kotiin ja samantien kaasu pohjassa hakemaan minua. Mulla oli aika paljon tavaraa mukana, melkein muuttoauto olisi tarvittu. Olihan se kiva päästä takaisin kotiin ja varmuuden vuoksi jätin ekana yönä lavuaarin väliin ja menin nukkumaan friidun sänkyyn varmistaakseni, ettei se taas häivy johonkin. Toisena yönä uskalsinkin jo nukkua lavuaarissa. Autoin friidua purkamaan matkalaukun, mutta se on kyllä tosi raskasta puuhaa ja väsähdin puolessa välissä.

En mä jaksa purkaa tota toista puolta.

Pääsin heti eilen ulos tunniksi. Tänäänkin oltiin ihanassa auringonpaisteessa pitkään. Tässä tulee videoklippi eilisestä ulkoilusta: menin heti puskapissalle. Tänäänkin aamulla tein kakat Arabianrannan laajan, aukean puistoalueen keskelle - mitä sitä nyt puskiin piiloon kakkaamaan. Friidu joutui kuskaamaan kakkapussukkaa aika matkat ennen kuin roskikselle päästiin. Veeti, yks mun suorasuinen brittikissakamuni, joka kuvittelee, että sillä on lihaksikas peffa, on sitä mieltä, että olen häpeäksi rodulle, kun käyn ulkohuussissa, joten toivottavasti se ei näe tätä tai saan kuulla brittikissasivuilla viikkokaupalla kuittauksia asiasta.

Sitä vaan ihmettelen, ettei friidu sen vertaa viitsi vaivautua, että olisi odottanut, kun olisin ottanut päikkärit lumihangessa, johon aurinko tänään aamulla paistoi niin lämpimästi. Komensi ylös ja liikkeelle. Ai niin, eilen tein lumiukon...eiku lumikissan, eikö tullutkin hieno? No, totta puhuen, joku muu oli tämän taideteoksen tehnyt ja mä vaan kiipeilin.

Hyvin on kotiuduttu ja paino on noussut 5,7 kiloon. Friidu alkaa pikkuisen säännöstellä ruokamääriä, koska kuulemma painonnousun olisi syytä pikkuhiljaa hidastua. Mämmiä en kyllä syö, vaikka Patrick -broidi sitä kovasti kehuikin. Friidu harkitsee Patrickin esimerkin innoittamana muikkujen tarjoamista mulle, mutta ne pakastetaan ensiksi.

Voikaa te muut paksusti kuitenkin ja pysykää kanavalla.

T. Dali, kotikissa