perjantai 28. lokakuuta 2016

Halloween lähestyy, huhuu!

Tsau! Dali täällä.

Halloween on minun mielestäni jokseenkin keinotekoinen juttu, mutta kun kerran muutkin siihen panostaa, niin päätinpä minäkin pelotella teitä, rakkaat kissakamut (myös paksupeffaiset), oikein kunnolla jo hyvissä ajoin etukäteen, niin ehditte toipua maanantaiksi ettekä enää säiky naurettavia valaistuja kurpitsoja.

Böö! Selän takana on mun egoni - vaviskaa tavikset!
Miesamatööri katosi eilen illalla ovesta ulos valtavan matkalaukun kanssa eikä häntä ole sen koomin näkynyt. Näin, kun hän pakkasi laukkuun ihme kamaa: pitkät ankan räpylät ja muodottoman vaatteen, johon olisi ollut kiva terottaa kynnet, mutta ei annettu. Friidu käytti tilaisuutta hyväkseen ja asettui telkkarituoliin (se on kyllä miesamatöörin yksinoikeus!). Ei se niin vaan käy. Hyökkäsin pariin otteeseen friidun kimppuun oikein vauhdikkaasti ja yritin vähän puraistakin, jotta olisin saanut hänet häädettyä telkkarituolista. Joku järjestys olla pitää. Saa nähdä istahtaako siihen uudestaan. Olen muuten aika hyvä ylläpitämään järjestystä. Kerran yksi vieras oli laitettu istumaan friidun paikalle keittiöön ja minä yritin ponnekkaasti häätää hänet siitä pois kiipeämällä niskaan ja puremalla pöydän alla sukkaa.

Friidu on vienyt minut sateessa valjasulkoilemaan pihalle kahtena päivänä, kun ensiksi on näyttänyt siltä, että kaatosade on lakannut ja vettä tulee enää vain vähän. Kummallakin kerralla on alkanut sataa kovaa kesken ulkoilun, mutta ei se minua haittaa. Pihassa on hirveästi lintuja ja joka päivä on päästävä niitä vaanimaan ja niille jäkättämään ja ainakin kiipeämään pariin puuhun. Minut on sitten lopulta väkisin raahattu sisälle ihan litimärkänä ja kuivattu froteepyyhkeeseen. Osaan jo mennä aika hyvin omin jaloin ulos kotiovesta. Ensiksi kipitän odottamaan hissin ovelle, kunnes hissi tulee. Hississä peilailen itseäni lattiaan asti ulottuvasta peilistä ja kun päästään alas, kipitän väliovelle ja sitten odottamaan ulko-ovelle, että friidu saa senkin auki. Sisälle palaaminen sujuukin sitten hieman tahmeammin. Friidu kiskoo minut puoliväkisin ulko-ovelle, jossa yritän vielä kääntyä pois. Rappukäytävässä rimpuilen kunnes hissi tulee. Kotiovella minut työnnetään peffasta sisälle. Kun minut on kuivattu ja harjattu, juoksen suoraan postilaatikon alle naukumaan vähäksi aikaa, jotta ymmärtävät, että ulkona ei oltu tarpeeksi kauan.

Tässä yksi päivä autoin friidua pakkaamaan jotain tarpeetonta kamaa varastoon (miksiköhän ne sinne viedään, jos ovat tarpeettomia?). Kävin kassissa vain varmistamassa, mahtuuko sinne kamaa, mutta friidu ilmoitti, että ihan vapaasti saan mennä varastoon asumaan, jos vielä terottelen kynsiäni sängynpäätyyn.

Tsekkailen vaan pakkaamista, en halua varastoon!

T. Dali, halloweenkummitus


maanantai 24. lokakuuta 2016

Takaisin kotiin evakosta

Tsau! Dali täällä. Toivottavasti olette kaivannet minua kovasti. Sorry, että olette jääneet näin pitkäksi aikaa pimentoon kuulumisistani. Syyttäkää amatöörejä. Laittoivat minut evakkoon ja menivät jonnekin maailman ääriin, missä ei netissä pääse Facebookiin, Instagramiin eikä edes Googleen. En voinut antaa friidulle toimeksiantoja ylläpitää blogiani. En päässyt edes onnittelemaan Veetiä, vaikka sillä oli synttärit. Jos joku ei tunne Veetiä, niin tiedoksi, että Veeti on yksi isopeffainen brittikissa, joka on suuri idolini ja kaukaista sukuakin jopa. Veeti on tosi hyvä tyyppi, vaikka onkin mielestään Kingien King  KOKO maailmassa, herkkähipiäinen ja - älkää kertoko kenellekään - leikkii (siili)nukeilla.

Jo tutuksi käyneessä hoitopaikassa minua hemmoteltiin taas, mutta tällä kertaa ei oikein huvittanut. Olin kuulemma ollut aika kärttyinen ja käyttäytynyt välillä huonosti ja hyökkäillyt. Syliin eivät saaneet ottaa rapsutuksista puhumattakaan ja ruokapöydällekin yritin hyppiä. On kyllä aika kohtuutonta, että amatöörit järjestävät kaksi pitkää matkaa lähes peräkkäin. Nyt friidu hokee, että kissaa ei enää jätetä, mutta en usko. Kuljen varmuuden vuoksi friidun perässä koko ajan ja asetun aina samaan huoneeseen, jotta näen hänet. Välillä käyn tsekkaamassa, onko miesamatööri kotona. Eilen lähtivät viemään matkalaukkuja varastoon ja luulin, että jättävät yksin. Onneksi tulivat takaisin, mutta taas sieltä tuotiin sisälle jotain isoja laukkuja. Epäilen, että jotain on tekeillä, vaikka friidu kuinka vannoo pysyvänsä nyt pitkät ajat kotona. Friidu on nyt saanut rapsutella ja hieroa minua niin paljon kuin haluaa ja olen ollut hänen sylissään pitkiä aikoja köllöttelemässä. Minusta on nyt tullut salonkikelpoinen, koska olen saanut nukkua makuuhuoneessa. Nukuinkin kaksi yötä ihan rauhallisesti. Amatöörit nousevat nyt jo ennen kuutta, koska aikaeron takia ei nukuta aamulla. Illalla kymmeneltä, kun itse vasta aloittaisin iltariehumiset, nämä menevät jo nukkumaan. Omituista sakkia. Amatöörit menevät matkoilla näköjään ihan pilalle.

Pääsin pitkästä aikaa ulos puistoon hyytävään keliin. Piti laittaa Arja Vänttiseltä (https://www.facebook.com/arjasart/ ) tilatut uudet, hienot valjaat, koska entisistä on kaulalenkki käynyt pieneksi. Painan nimittäin jo 4,2 kg.

Jos saatte tämän videoklipin auki, näette, miten rähjään tinteille, jotka alkoivat puistossa lennellä ympärilläni ja ihan selvästi tekivät kiusaa, kun näkivät, että en pääse käsiksi. Friidu ei ole ehtinyt ottaa tuoreita kuvia, kun on satoja matkakuvia käsittelemättä.

T. Dali, kotiutunut

 
 
Tässä olen menossa miesamatöörin selässä puistoon valjasulkoiluun.

torstai 13. lokakuuta 2016

Koirat eivät ole mun juttu ... eikä levottomat amatöörit

Tsau! Dali täällä.

Voi herkkutikkujen herkkutikku! Ulkonaliikkumiskieltoni (lääkärin määräämä) on päättynyt! Tänään pääsin valjaissa ulos pitkästä aikaa. Piha oli täynnä tinttejä, joita vaanin hirvittävän jäkätyksen säestämänä. Mutta sitten tapahtui se kamala asia, jota friiduamatööri on aina pelännyt. Friidu ei huomannut koiranulkoiluttajaa ennen kuin iso koira tömähti puskan takaa ja oli parin metrin päässä. Rääkäisin aivan hirveällä äänellä, sähisin ja ampaisin salamana friidun jalkaa ylös ja takkia pitkin seisomaan hänen niskaansa, josta käsin sähisin niin, että koko piha kaikui. Pörhistin häntäni niin paksuksi, että friidu ei hetkeen nähnyt mitään, kun pitkä ja puoli metriä paksu häntäni viuhtoi naaman edessä. Koira häipyi, mutta en suostunut tulemaan alas friidun niskasta pariin minuuttiin. Oli kyllä kammottava kokemus. Kuulin friidun puhisevan, että onneksi ei tullut laitettua kevytuntuvatakkia päälle, koska siitä ei olisi enää kuin riekaleet jäljellä. Tilanteesta ei tietenkään saatu otettua kuvia. Tässä alla oleva ulkoilukuva on otettu ennen ulkonaliikkumiskieltoa ja paljon rauhallisemmissa merkeissä tuosta lähirannasta. Rakastan vettä ja veden ääressä tallustelua. Pyydän amatööriä laittamaan tuleviin teksteihin näitä kuvia lisää, koska esiinnyn niissä mielestäni erityisen eduksi - silleen arvokkaasti ja hillitysti. Friidulla on yksi hauska reppukuvakin, laitamme sen tuonnempana.
Ulkoilemassa lähirannassa ennen ulkonaliikkumiskieltoa
No, tästä koiraepisodista toivuttuani edessä onkin sitten uusi probleema. Kaksi kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat mouruamista.

Siis mitä?! Oottekste TAAS lähdössä johonkin???

Menkää mihin huvittaa...kyllä mä pärjään...
Olenkohan rekrytoinut itselleni ihan väärän henkilökunnan? Onneksi siellä hoitopaikassa on mukavaa ja fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtävät kissojen päälle - toisin kuin nämä levottomat amatöörit.

Hyvät kissakamut, miten teitä palvellaan, kun henkilökunta reissaa?

Friidun kissanhoito-opinnot jatkuvat seuraavissa blogiteksteissä. Pysykää kuulolla!

T. Dali, evakkomatka häämöttää




maanantai 10. lokakuuta 2016

Kissankuvat seinällä ja friidun kissanhoito-opinnot jatkuvat

Tsau! Dali täällä.

Friiduamatööri on hurahtanut lopullisesti, mutta ei se minua haittaa. Ensinnäkin hän kuvittelee, että osaa ottaa valokuvia ja toisekseen hän on pistänyt pystyyn siihen liittyen projektin, joka on tuhoon tuomittu. Tuskin näen lopputulosta, vaikka eläisin ihmisen vuosissa 100 vuotiaaksi.  Kurkkaa tästä linkistä, paljonko se on kissan vuosissa:

http://www.koirakissaklinikka.fi/Kissa-artikkelit/kissan-ika-ihmisen-vuosissa.html

Niin, se projekti. Amatöörien olohuoneessa on 5 metriä korkea tyhjä seinä. Friidu on saanut päähänsä, että seinä täytetään hänen ottamillaan valokuvilla, jotka teetetään pleksilevyille. Hän on tehnyt suunnitelman, millaisia kuvia seinälle tulee ja suunnitelman osa yksi eli ensimmäinen kuvarivi on valmis. Sen suhteen näin kissana ei ole valittamista. Tosin tuo oranssi väri on vähän omituinen, mutta friidu tykkää. Toiseen riviin tulee kuulemma kaksi pitkänmallista mustavalkoista kuvaa ja ne on jo olemassa, mutta friiduamatööri toivoo vielä ihmettä eli parempia kuvia. Kolmas rivi muodostuisi yhdestä, kapeasta panoraamakuvasta ja ylimmäksi tulisi joku tosi iso kuva. Kissakuvia ei sitten tule enempää, sanoi friidu minulle, mutta olen varma, että kun oikein poseeraan ja keikistelen, niitä saadaan vielä seinä täyteen. Miesamatööri ei ole vastustanut tätä ylimitoitettua hanketta, mitä kyl suuresti ihmettelen.

Kuvassa myös elävä kissa, jos et heti huomaa.

Pitää elää 100 vuotiaaksi ennen kuin kuvagalleria seinällä on valmis.

Kuvat on seinällä suorassa, kamera vääristää.
Friidun kissanhoito-opinnot, osa II

Kissan hiekkalaatikon puhdistus on vaativaa, etenkin kerrostalossa. Jos käyttää pellettejä, kakkapökäleitä ei saa laittaa vessanpönttöön, vaikka toisaalta ne voi ihan hyvin laittaa sinne, koska niihin mahdollisesti tarttuvat parit pelletinmurut eivät tuki putkia, vaan hajoavat vedessä. Kuitenkin on sallittua ja monen mielestä tavoiteltavaa opettaa kissa kakkaamaan suoraan vessanpönttöön. Käytetyt pelletit ja aluslaatikon pellettimurut (sisältää kissan pissaa) saa/ei saa tyhjentää bioroskiin, mutta ainakin ne voi laittaa poltettavaan sekajätteeseen. Jos käyttää kissanhiekkaa, sitä ei missään tapauksessa saa mennä muruakaan vessanpönttöön tai viemäreihin, koska hiekka sementoituu sinne ja tukkii putket (tämä on faktaa). Hiekkalaatikosta kakat ja paakut noukitaan sekaroskiin, mutta niitä ei saa laittaa bioroskiin. Kissanhiekkaa ei myöskään saa laittaa bioroskiin. Se täytyy laittaa sekajätteeseen, joka jo monessa kaupungissa poltetaan polttolaitoksessa. Kissanomistajan ei tarvitse pohtia sitä, palaako kissanhiekka (ei pala), koska jos pohtii, sitten ei enää keksi, mihin sen kissanhiekan kerrostalossa hävittäisi.

Kissan kynnet pitää leikata säännöllisesti, mutta kissan kynsiä ei saa leikata lainkaan, koska ne ovat kissalle elintärkeät pakenemisessa, saalistamisessa, puolustautumisessa jne.

Rai(la)kasta viikkoa!
T. Dali, ulkoilukiellon kumoamista odotellen

perjantai 7. lokakuuta 2016

Friidu opettelee kissanhoitoa, osa 1

Tsau! Dali täällä.

Oltiin mökillä. Eläinlääkäri määräsi, että en saa mennä ulos kymmeneen päivään leikkauksen jälkeen ettei peffaan tule tulehduksia. Amatöörit eivät tajunneet selvittää, voinko mennä ulkotarhaan, jossa on pleksikatto, lautalattia ja parvekematolla päällystettyjä hyllyjä tipujen tiirailuun. Jos minulta kysytte, tarha on näin kylmien öiden jälkeen hygieenisempi kuin amatöörien mökki, jota ne eivät enää ole kauheasti jaksaneet jynssätä, kun laitetaan talviteloille kuitenkin. Ainakin hellan takana oli pölyä, kun pääsen siellä alhaalla olevan aukon kautta tunkemaan itseni keittiön kaappien alle, missä myöskin oli ihan kiitettävästi pölyä ja roskia. Onneksi friiduamatöörillä on eläinlääkärituttu, jonka tytärkin on eläinlääkäri. Näiltä kuultiin, että tulehduksen riski on pieni, kun kerran olen toipunut hyvin ja toivun sitä paremmin, jos pääsen ulos, kun sinne kerran haluan. Järkeviä tyyppejä. Aika kylmä oli, piti välillä juosta sisälle lämmittelemään. Kylmästä ilmasta tulee hirveästi uutta virtaa ja jouduin laukkaamaan mökissä huoneesta toiseen niin kovaa kuin kintuistani pääsin. Amatöörit kävivät vielä järvessä uimassa, kuulemma 12 astetta.

Täytin eilen muuten 7 kuukautta ja sain katkarapuja. Nam. Terkkuja Patrick -veljelle. Komeita kolleja ollaan.

Ei tiedä itkisikö vai nauraisi, kun kuuntelee friiduamatöörin juttuja. Hän seuraa netissä useita kissapalstoja oppiakseen kissanhoitoa toisilta kissanomistajilta. Tässä pieni näyte, mitä hän on oppinut toistaiseksi.

1) Pelletit ovat edullisia, erinomaisia, kotimaisia biokuivikkeita kissan laatikkoon, mutta pellettejä ei pidä missään nimessä käyttää, vaikka kissa niistä tykkäisi, koska kissalle tulee pissavaivoja. Kissan kuuluu tehdä tarpeensa hiekkaan (ulkomailta lentorahtina tuotuun, kukkaistuoksulla hajustettuun ja paakkuuntuvaan).

2) Kissa on lihansyöjä, jolle voi antaa sianlihaa suoraan kaupan pakkauksesta, mutta kissalle ei pidä antaa sianlihaa ja jos antaa, pitää ensiksi laittaa kolmeksi vuorokaudeksi pakkaseen.

3) Kissan pitää antaa kulkea vapaasti asunnon jokaisessa tilassa, olla ruokapöydällä ja keittiötasoilla sekä nukkua sängyssä. Mitään ovia ei saa kissalta sulkea.

4. Kissaa ei saa opettaa suihkupullon avulla. Ei, vaikka sen pitäisi oppia välttämään hengenvaara. Toisaalta kissanomistajan käsikirjan ohjeissa kissaa voi opettaa pienellä suihkauksella suihkupullosta, kun se tekee jotain erityisen kiellettyä.

Listaan lisää näitä amatöörin omaksumia, yksiselitteisiä kissanhoitovinkkejä tulevissa blogeissani.

Tässä ilmoitan amatööreille, että mun puolestani voidaan jo häipyä stadiin, koska ainakin minun safkat on jo pakattu tähän matkajääkaappiin (tosiasiassa varmistan tällä tavalla, etteivät unohda ottaa minua mukaan).

Tämä on vähän vanhempi kuva. Friiduamatööri tykkää tästä kuvasta jostain syystä kovasti.



T. Dali, mökillä on ihanaa

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Mikä ihmeen toipilas




Tsau! Dali täällä.

Lääkäri käski levätä leikkauksen jälkeen ja välttää kiipeilyä. Just. Olen tänään laukannut pallojen perässä, riehunut sohvien ja tuolien selkänojilla, juossut niin kovaa kuin pääsen ympäri huushollia, kiivennyt kaiteelle ja kiipeilypuuhun, roikkunut verkossa...Sentään koisasin toista tuntia friiduamatöörin kanssa päikkäreillä.

T. Dali, lepäilen tässä vähän
P.S. Voisitteko ystävällisesti kommentoida, jos videoklippi ei toimi (edellisessä tekstissä ei näkynyt mobiililaitteissa)




tiistai 4. lokakuuta 2016

Tänään oli sitten hyvästi pallit -päivä

Tsau, Dali täällä!



Kissakamut kauhistelkaa. Minut vietiin eläinlääkärille kello kahdeksan aamulla enkä ollut saanut 12 tuntiin syödä mitään. Nälkä kurni, mutta otin ihan lunkisti. Eläinlääkäri punnitsi minut (4 kg) ja kyseli vähän tietoja ja kehui, että olen kiva ja reipas kissa ja oikein sopusuhtaisen näköinen. Friiduamatöörille taisi tulla tippa linssiin, kun minut piti jättää sinne. Amatööreille ilmoitettiin klo 11:50, että minut saa hakea, operaatio onnistui hyvin, vointi hyvä ja kertoivat, että olin heti herättyäni syönyt innokkaasti. Friidu oli pyytänyt katsomaan, että kaikki uudet hampaat ovat oikeilla paikoillaan, kun en annan hänen katsoa kuin teräviä kulmahampaitani. Hyvät on hampaat, kuulemma. Paluureissulla haettiin postista minun ruokapakettini. Amatöörien tutut tulivat siinä kohtaa yllättäen vastaan ja päätyivät kahville. Olin ollut reilu tunnin kotona, söin ihan kauheasti broileriherkkua ja sitten jo riehuinkin miespuolisen vieraan sukassa kiinni kuin ei mitään leikkausta olisi koskaan ollutkaan. Tosin alkuun kotona kuljin friidun jalan vieressä ja pyysin syliin vähän päästä –taisi vähän huimata vielä. Pieni äksident pääsi tapahtumaan, kun friidun valvova silmä herpaantui pariksi sekunniksi, mutta tuskin siitä mitään seurauksia takapäähän on. Kerron sitten joskus, mitä riiviöintiä taas kerran sain aikaiseksi, vaikka friidun omaa syytä kaikki. Sairaalassa annettu herätyslääke oli ilmeisesti pommintehokas, koska iltaseitsemään mennessä en ole nukkunut silmäystäkään, vaikka normaalisti nukun koko iltapäivän. Olen leikkinyt kuin viimeistä päivää verkon kanssa ja nyt tohvelin kimpussa.

Alla on videoklippi, joka on otettu kolme tuntia eläinsairaalasta kotiutumiseni jälkeen ja ehkä noin viisi tuntia leikkauksen jälkeen. Kuten valokuvista näkyy, friidu käski minun järjestää ruokavarastoni – siis voitteko käsittää, että kissa tulee sairaalasta ja joutuu heti hommiin. No, safkat ovat nyt ojennuksessa ja ihan vaan tiedoksi, että niitä muovilootassa olevia kullanvärisiä rasioita keltaisella ja punaisella kannella EN SYÖ. Yök. Friidu manaa, kun ne eivät ole mitään ihan halpaa safkaa ja luulee, että jonkin ajan kuluttua tonnikalaan sekoitettuna ne uppoaisivat. Turha luulo.

Pois otettu turvaverkko on edelleen hyvä nukkumapaikka - yläkerran lattialla. Kaupasta ostettu peti ei kiinnosta.

T. Dali, pillerihypetyksessä edelleen










maanantai 3. lokakuuta 2016

Friiduamatööri paniikissa...turhaa vouhotusta


 
 
 
Tsau, Dali täällä!


Olen järjestänyt amatööreille kauhunhetket tänään. Vilkaiskaa ensimmäistä blogitekstiäni, niin näette, miten keikun 5 senttiä kapealla metallikaiteella, josta on olohuoneen lattialle 3,5 metrin pudotus. Amatöörit asensivat kammottavan turvaverkkotekeleen siltä varalta, että horjahdan ja putoan kaiteelta, josta minua ei tietenkään saa mikään pysymään poissa. Homma toimikin kolme kuukautta ihan hyvin. En tosin ole pudonnut, vaikka pistäydyn lähes päivittäin kaiteella kuljeksimassa. Eilen keksin, että turvaverkko on täydellinen riippukeinu, johon voi mennä rauhassa nukkumaan, muuten vaan köllöttelemään ja peseytymään. Koska painan jo vähän yli 4 kg, verkko venyy mukavasti ja roikkuu vajaa kolmen metrin korkeudella olohuoneen lattiasta. Kieltämättä verkosta pois kömpiminen on hiukan haasteellista, mutta parin harjoittelun jälkeen se jo jotenkin sujuu. Aivan IHANA nukkumapaikka. Täältä näkee joka suuntaan hyvin, ainakin, jos vähän roikottaa päätään. Ja saa olla rauhassa.  Friiduamatööri juoksee ympäri huushollia paniikissa ja kuulin hänen antavan miesamatöörille toimeksiannon, että verkko on otettava heti pois ja kissalle tehtävä selväksi, että verkkoa ei enää ole. Suunnittelevat tekevänsä siitä saunomisen ajaksi irrotettavan verkkokeinun lauteiden yläpuolelle. Epäilen, että sellainen ei enää meikäläistä kiinnosta, koska se ei ole tarpeeksi korkealla – eikä sinne meno ole kiellettyä. Ihmettelen vaan, mitä turvajärjestelyjä amatöörit seuraavaksi keksivät kaiteeseen liittyen. Tosin miesamatööri on sitä mieltä, että nukkukoon turvaverkossa, kyllä se katti siinä riippukeinussa hyvin pysyy ja näköjään osaa tulla pois sieltä. Järkipuhetta, sanon minä. Kollit vetää aina yhtä köyttä.
 
 
T. Dali, trapetsitaiteilija sielultaan


 
 
 
 


lauantai 1. lokakuuta 2016

Amatöörien aamu - herätyskello naukuu


Tsau! Dali täällä. Oletteko kissakamut ajautuneet jonkinlaisiin aamurutiineihin? Minä en. Pidän amatöörit valppaina, kun eivät osaa ennakoida, mitä seuraavana aamuna tapahtuu. Minun ei anneta nukkua amatöörien makuuhuoneessa kuin joskus harvoin, kun niillä on huono omatunto oltuaan monta tuntia poissa. Ei se haittaa, koska nukun mieluummin vessan lavuaarissa. Olen muutaman kerran nukkunut friiduamatöörin sängyssä ja kerran, kun olisin päässyt makkariin yöksi, valitsin sittenkin lavuaarin. Pari kertaa minut on nakattu pois makkarista aamukuudelta, kun olen alkanut hyöriä ja pyöriä ja kävellä friidun päällä. Tämän vuoksi en kai siellä öisin saa ollakaan. Amatöörit nousevat ylös yleensä puoli kahdeksan paikkeilla. Mökillä annan niiden nukkua niin pitkään kuin nukkuvat, mutta asettaudun aamulla pitkin pituuttani makkarin oven eteen makoilemaan ja kun ne yrittävät työntää ovea auki, se ei niin vain onnistu. Kiusaa se on pienikin kiusa, kun eivät herää kuudelta, kuten minä yleensä. Kaupungissa käyn naukaisemassa oven takana yhden kerran, mutta sen verran kovaa, että herätys tulee. Tätä teen yleensä kuuden ja puoli kahdeksan välillä. Makkarin ovi ei tietenkään naukumalla aukea, joten puoli kahdeksalta tai viimeistään vartin vaille kahdeksan nau’un oven takana jo useamman kerran, jos vielä koisaavat. Välillä en viitsi käydä naukumassa oven takana ollenkaan ja arvatkaa mitä, silloin friiduamatööri ponnahtaa ovesta seiskan paikkeilla tsekkaamaan, olenko enää hengissä. Mitenkähän muut kissat hoitavat henkilökuntansa herätyksen?
 
Terv. Dali, karvainen herätyskello