Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiipeilyteline. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiipeilyteline. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. huhtikuuta 2017

Hyvää päästäistä!

Tsau kissakamut ja ihmiset! Dali täällä.
🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤
Samalla, kun toivotan teille Hyvää Päästäistä, tähyilen, josko sää paranisi ja sittenkin mentäisiin edes yhdeksi yöksi mökille. Räntäsade lakkasi, mutta koleaa on.


Miesamatööri palasi sukellusreissultaan kotiin ja kun avain rapsahti oveen, ryntäsin heti vastaan. Olipa tosi kiva, kun riehumiskaveri tuli takaisin. Vaikka ollaan me tosi hyvin friidunkin kanssa pärjätty kaksistaan. Meillä on ollut kaikkia kivoja leikkejä ja olen oppinutkin jotain, kuten pysähtymään, kun friidu sanoo "odota". No, en ihan aina, mutta enimmäkseen. Friidu vaan ei anna mun riehua samalla tavalla kuin miesamatööri, koska puren kuulemma liian kovaa.

Mulle ei oikein maistu ruoka ja friidu polttaa kohta päreensä, kun lappaa joka päivä ruokaa roskiin. Raakalihaa ei kuulemma anneta muutamaan viikkoon, kun on jo viikon annokset menneet lyhentämättöminä roskiin. Syön vähän yhtä märkäruokaa ja jonkin verran raksuja ja friidun tilaaman kokeiluerän makrilli- ja sardiinimärkäruuat upposivat hyvin, mutta niitä ei ollut kuin yksi purkki per maku. Friidu epäilee, että jos niitä tilataan 20 purkkia, ne eivät enää maistu. Pakasteseitäkin kokeiltiin ja söin pienen palan, mutta en sitten enempää. No, ei siinä seissä kyllä juurikaan energiaa tai ravinteita olisikaan. Kahdessa viikossa paino oli pysynyt melkein samana, 20 grammaa pudotusta. Mun kuulemma kuuluisi vielä kasvaa eikä kutistua. Herkkutikut ja Cosma snacksit kyllä maistuisivat, mutta niitä tippuu hyvin säännöstellysti.

Mämmiä olen saanut joka päivä puoli teelusikallista ja nyt pääsiäisenä saan kuulemma ruokalusikallisen, kun se on mulle vartavasten suunniteltua Axilur -mämmiä. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Friidu paljastaa teille, että mämmin sekaan on jauhettu yksi Axilur -tabletti ja saan kolmena päivänä tällaisen isomman mämmispesiaaliannoksen. Kattokaa videolta, kuinka hyvää se on. Friidu höpisee, että loppukuussa mennään Drive-in rokotukseen, jossa annetaan kolmeksi vuodeksi kolmoisrokotus ja ehkä otetaan myös rabiesrokotus. Sen takia syön Axilur -mämmiä. En tiedä, mitä rokotus tarkoittaa, mutta varmaan se selviää. Olisikohan se joku Drive-in-hespurkeri, jossa mulle tilataan kolmikerroshiirulainen rabumausteella?



Tänne rantaan on tullut hirveästi isoja vesilintuja pesimään. Friidu ei päästä minua niiden lähellekään, vaikka kuinka kiskon. Näin ensimmäisen kerran elämässäni sorsan ihan läheltä ja jäätiin katsomaan tätä tosi-TV:tä ainakin vartiksi. Ottaa niin päästä, kun friidu pitää valjaat tiukalla just nyt, kun kaikki paikat on täynnä upeita lintuja.



Tänään aamulla tuli räntää ja amatöörit arvelivat, että käännyn alaovelta takaisin sisälle, kun tajuan, kuinka kurja keli on. No, minua ei räntäsade haittaa ja niin me paineltiin friidun kanssa rantaan ja 40 minuutin kuluttua litimärkä friidu halusi kotiin, joten suostuin lähtemään.


Viettäkää kissakamut ja kotiväki mukava pääsiäinen ja jos keli on kolea, pysykää sisällä ja lukekaa vaikka minun blogejani. Tässä näitä pääsiäistervehdyksiä vielä.

Nyt just paistaa aurinko ja parvekkeella on mukavan lämmintä

Saan koskea vain pajunkissaan, mutta en noihin keltaisiin kukkiin ollenkaan.
Hyvää Päästäistä!
T. Dali

lauantai 4. helmikuuta 2017

Amatöörien uskottavuus koetuksella - ihmeiden aika ei ole ohi

Tsau, Dali täällä. Toivottavasti kissakamujen ruokakupit on täynnä herkkuja.

Muistatteko sen mun uuden kiipeilypuun, joka hankittiin joulukuussa ja johon en ole kertaakaan kiivennyt? No, amatööreille tuli kylään yksi kiva pariskunta, jota he eivät olleet tavanneet aikoihin ennen kuin nyt sitten sattumalta matkailumessuilla. Ne tykkäävät kissoista (kuulemma jostain syystä myös koirista) ja etenkin ne tykkäävät musta. Toisaalta, kuka nyt ei musta tykkäisi? Ai juu, siis asiaan. Amatöörit esittelivät kämppäänsä vieraille ja kaikki ihailivat kookasta, uutuuttaan kiiltelevää kiipeilypuuta ja taas kerran kauhea päivittely, että on se kumma, että noin hieno puu ei katille kelpaa. Friidu sanoi laittavansa puun vuoden kuluttua myyntiin, jos se on edelleen käyttämättä. No, siinä ne sitten istuivat ja juttelivat olohuoneessa. Päätin nolata amatöörit ja kiipesin oma-aloitteisesti ensimmäistä kertaa elämässäni vauhdikkaasti tolppaa pitkin kiipeilypuun ensimmäiselle tasanteelle vetelään petiin ja rojahdin siihen nukkumaan aika pitkäksikin aikaa. Ihan sen näköisenä, kuin olisin siinä joka päivä. Vieraat varmaan ihmettelivät, mitä amatöörit oikein sekoilevat. Heh, oli hauska katsella amatöörien ällistyneitä ilmeitä.  Friidun piti oikein ojentaa kukkakimppu mulle ihmeen kunniaksi. No, vieraiden lähdettyä en kyllä ole vilkaissutkaan puuhun päin.

Eka kerta kiipeilypuussa oma-aloitteisesti - tuli oikein kukkapuska siitä hyvästä

Onneksi se vatsatauti meni ohi ja nyt vatsa taas toimii. Mutta sellaisen kakkajutun kerron kuitenkin, että yks aamu lähdettiin ulos ennen kuin olin ehtinyt käydä laatikolla. Oltiin aika kauan ensiksi tuolla rannassa, missä loikin ja juoksin ihan hirveästi (videoklippi alla) ja sen jälkeen paineltiin vielä lintujen perässä pitkin pihaa. Oli sitten pakko tehdä kakat ensimmäistä kertaa elämässä ulos puskan juureen enkä saanut edes kuoppaa kaivettua. Mutta friidupa olikin varautunut tilanteeseen ja sillä oli joku muovipussi mukana, mihin ne pökäleet korjattiin salamannopeasti ja vietiin roskiin. Katselin ympärilleni eikä mun mielestä kukaan nähnyt, koska oli vähän noloa, kun friidu on mainostanut joka suuntaan, että en edes osaa tehdä tarpeitani muualle kuin laatikkoon.

On ollut hyvät ulkoilukelit ja kaislikossa on suhissut, kun ollaan friidun kanssa paineltu rantajäätä pitkin ja peloteltu koiria.


Salainen agenttitehtäväni jatkuu. Tällä kertaa etsin pitävää todistusaineistoa siitä, että rannassa on harjoitettu epäilyttävää toimintaa. Puun alle on ihan varmasti kätketty saalis tai ainakin siellä on ollut hiiri.


Miesamatööri on muuten siitä kiva, että se laittaa joka ilta robofisut altaaseen eikä välitä, vaikka vesi roiskuu rapatessa. Olen saanut jo kaksi fisua kolmesta rikki, joten niitä kai tilataan lisää, koska korjaaminen ei onnistu.

Kuten huomaatte, olen opetellut puhumaan. Vähän epäselvää mongerrusta tämä vielä on, mutta eiköhän se tästä parane.  Friidukin on vihdoin tajunnut, että Windows -laitteilla ei ole tulevaisuutta ja hankkinut Anroid -tabletin ja nyt saa googlekaupasta ladattua vaikka mitä ohjelmia, joilla kissankin voi opettaa puheliaaksi.

Patrick broidi on brittikissasivuilla ilmoittanut etsivänsä tyttöystävää oikein vaaleanpunaisen hehkutusvideon kanssa ihan kunnon Tindertyyliin. Koska olemme kuin kaksoset, pelkään, että kaikki pimut ryntäävätkin ottamaan erehdyksessä minuun yhteyttä ja piti kiireesti laittaa juutuuppiin tällainen ilmoitus.



Mukavaa viikonloppua!
T. Dali, peräkamarin poika

torstai 15. joulukuuta 2016

Tsau! Dali täällä

Jos tykkäät, voit käydä peukuttamassa
Nyt olis aika tärkeä juttu. Nimittäin pitäisi voittaa tuo Royal Caninin kilpailu, että saisi vuoden safkat tai edes kuukauden safkat, koska amatöörit eivät anna mun saalistaa lintuja eikä hiiriä. Tiedossa on nälkävuosi ellei voittoa tule. Osallistuin kisaan tällä kuvalla ja jos tykkäätte, käykää äänestämässä. Yhden äänen per päivä saa antaa. RC:n sivut ovat aika kelvottomat, koska mun kuvaa joutuu etsimään satojen kuvien joukosta. Se on aika loppupäässä. Näyttäisi siltä (ei ole varmaa), että menemällä minun FB -sivuilla (@dalithesurrealcat) olevasta linkistä , kuvani tulee heti esille ja sitä voi peukuttaa siinä.

http://www.kissanvuosi.fi/kuvakisa/?kuva=491



Dali, the Pin-up!
Arvatkaa mitä? Minusta on tullut pin-up boy! Olen Brittikissakalenterin 2017 helmikuun komistus! Brittikissakalenteri on osa Brittiposti -lehden numeroa 4.

Brittiposti ilmestyy muutaman kerran vuodessa. Lehden saa, kun liittyy Suomen Brittikissat Ry:n jäseneksi (www.brittikissat.fi). Kannattaa liittyä.

Uuden kiipeilypuun status ennallaan. Amatöörit purkivat puun ja laittoivat sen pariksi vuorokaudeksi pakkaseen tuulettumaan, koska FB:n brittikissasivuilta saatiin vinkki, että puussa saattaa olla joku haju, joka ei minua miellytä. No, puu tuotiin kieltämättä raikastuneena takaisin, mutta ei se kyllä kiinnosta yhtään. Tuossa kuvassa minut on nostettu puuhun ja just sattui tulemaan pari tinttiä parvekkeelle, niin viivyin peräti 10 minuuttia tuolla yläpedillä - ja sitten pois. Sen jälkeen en ole puussa käynyt.


Friidu on muuttanut ruokavaliotani niin, että saan joka päivä about 150 grammaa lihaa (possunlihaa tai broilerinsydämiä), yhden purkin/pussin märkäruokaa ja raksuja. Tarvittaessa märkäruokaa saa lisää, mutta yleensä nirsoilen niiden kanssa. Jos nirsoilen tosi paljon, saan palkkioksi enemmän lihaa. Lihatarjoilun syön aina salamana ja nuolen kupin kiiltäväksi.

Amatöörit lähtivät taas kerran lenkille ja kaupungille. Olin syönyt aamulla ja pitkän ulkolenkin jälkeen vaikka kuinka paljon . Silti pääsi vähän nälkä yllättämään ja piti syödä miesamatöörin lentokonetohvelit. Koska mulle on sanottu, että kaikki ruoka syödään ruokakupista eikä mitään makupaloja tiputella mistään keittiön pöydiltä, piti hirveällä työllä raahata ne tohvelit kaapista ensiksi tuonne bistron ruokapaikalle. Tänne tarvittaisiin yks anneberner purkamaan tätä amatöörien normiviidakkoa, niin omituisia juttuja noista turhista säännöistä syntyy. Noi reiät sit on mun hampaanjälkiä, heh.

Kun kerran on käsketty syödä kaikki ruoka ruokapaikalla...
Tässä ihan pieni otos mustarastaan jahtaamisesta. Meidän pihalla on oikeasti satoja lintuja ja käyn jahtaamassa niitä joka päivä. Linnut ovat liian kesyjä friiduamatöörin mielestä ja friidu pelkääkin koko ajan, että ei ole tarpeeksi valpas ja saan vielä jonkun saaliiksi.


Tästä eteenpäin laitan tuunattuja joulukuviani näytille. Joulun alla kaikki esitellään mun FB sivuilla (@dalithesurrealcat) vielä kootusti. Tämä kuva otettiin kännykällä tänään ja käskin friidun tehdä siitä vähän sellaista vanhanajan blingblingiä.

Mahtipontinen, eikö olekin?
Voikaa paksusti (näin joulun alla). Ainakin friidu on popsinut kaksi joulubuffettia ja voi jo nyt liian paksusti.

T. Dali, kesät talvet samat safkat

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kaikki ainekset suureen draamaan!

Tsau! Dali täällä.

Elämäni on epätodellista. Kaikki alkoi eilen illansuussa, kun ovisummeri soi ja sisälle tuotiin valtavia laatikoita. Arvasin heti, että jotain ratkaisevaa MUUTTUU. Olen 100% muutosvastarintainen eli tyypillinen kissa.

Voisiteko heti kertoa, mitä täällä tapahtuu???!
Olivat tilanneet uuden kiipeilypuun sen vanhan, huteran rakkineen tilalle, jota en viime aikoina ollut juurikaan vaivautunut käyttämään, mutta yhtäkkiä tajusin, että EN HALUA uutta kiipeilytelinettä.

Ei oo totta!!! Viekää tää heti POIS.
No, hyökkäsin kuitenkin tutkimaan, millainen kiipeilypuu laatikosta paljastuu.

No, en mä nyt oikein tiedä, vähän outo, mutta kyllä tässä kynnet pysyy.
Ja sitten se varsinainen katastrofi. Siinä typerässä puussa on valtavat, vetelät, pehmustetut pesät. Eikö nuo onnettomat ole tähän mennessä tajunneet, että inhoan kaikkia pehmeitä pintoja. Nukun aina joko lattialla, lavuaarissa, lasipöydällä, ikkunalaudalla tai missä tahansa, mutta en IKINÄ missään pehmopesässä - en edes pehmeällä sängyllä. Tänne on hankittu jos jonkinlaista kissanpetiä, yhdessäkään en ole suostunut makoilemaan. Siitä olisi jo jotain voinut päätellä, jos ei olisi täysi amatööri. Pesiä ei voi ottaa poiskaan, koska tasot ovat tosi liukasta vaneria.

En aio vapaaehtoisesti mennä noiden lötköjen pehmopesien päälle!

Mutta heh, heh. Olen vähän vahingoniloinen. Friiduamatööri, joka uuden puun tilasi, ei tajunnut, että jos sen asentaa täyteen korkeuteen eli 2,2 m, pääsen hyppäämään ikkunalaudalle, joka on 2,5 m korkealla ja jakaa olohuoneen 5 metriä korkean ikkunan kahteen osaan. Friidu totesi, että ihan tarpeeksi on sydämentykytystä yläkerran kaiteella keikkumisesta, joten ikkunalauta-akrobatiaa ei tarvita. Niinpä nämä kokosivat uuden puun ja jättivät yhden palan ja tason siitä pois. Väliäkös hällä, koska en aio vilkaistakaan puuhun, oli se sitten korkea tai matala. Siitä ylimääräisestä pylväspalasta tuli kiva jakkara lattialle ja siinä voin istuskella, koska siinä on kova pinta. Minut nostettiin uuden puun alemmalle ja ylemmälle tasolle, mutta nostelin jalkojani, kun lötköt pedit olivat niin vastenmielisen tuntuisia. Hyppäsin heti pois. Tänään pedeille on laitettu herkkutikun palasia, jotka olen käynyt syömässä - ja sitten äkkiä pois. Friidu suihkutti kissanminttusuihketta puuhun ja rakkine alkoi sen vuoksi haista oudolle.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Näin, kun friidu laittoi vanhan, RAKKAAN kiipeilytelineeni myyntiin nettikirppikselle ja se meni heti kaupaksi. Teline siirrettiin eteisen nurkkaan odottamaan noutajaa. Vaikka en viime aikoina ole juurikaan aikaa viettänyt telineessä,  eilisillasta asti olen ollut kaiken liikenevän ajan siinä loikoilemassa. Kun ostaja saapui, tarrasin telineen yhteen tasoon kiinni ja minut piti ottaa siitä pois. Ostajaa nauratti. Olen tänään illalla istunut tunnin pimeässä eteisen nurkassa - siinä, missä vanha teline vielä iltapäivällä oli.

Nyyh! En halua luopua rakkaasta kiipeilytelineestäni.

Amatöörit taitavat tajuta, minkä suuren virheen tekivät. Kuulin, kun he pohtivat, mahdankohan koskaan hyväksyä uutta kiipeilypuuta. Miettivät, jos hankkisivat jotain materiaalia, jolla tasot voisi päällystää niin, että ne eivät olisi liukkaat, mutta kuitenkin tarpeeksi kovat meikäläiselle. Siinä sitä onkin heillä pohtimista. Seuratkaa blogiani, niin ehkä joskus kuulette, millaisen lopun tämä kiipeilypuudraama saa.

Kaikenlaista muuta proggista on ollut ja ihan kivaakin, mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä. Tämä kiipeilypuumuutos vei vähäksi aikaa motivaationi.

T. Dali, muutosvastarinta on muotia