Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Miesamatöörin kanssa ulkoilemassa

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Osa teistä jo tietääkin, että jouduin kammottavaan paikkaan viime viikolla. Pistettiin kaksi piikkiä peffaan ja rääkäisin kummallakin kerralla niin kovaa kuin keuhkoista lähti ja ekalla kerralla pääsin miesamatöörin otteesta irti ja ryntäsin hänen olkapäälleen. Friidu ei voinut edes katsoa koko touhua. No, nyt on kuulemma madotukset, punkkilitkut ja rokotukset hoidettu ja kissa voi siirtyä kesän viettoon. Eläinlääkäri kehtasi sanoa, että olen hivenen pulska, vaikka minua kutsutaan brittikissapiireissä ruippapehvaksi. Olen huolehtinut linjoistani enkä kyllä tosiaankaan ole mikään pulska. Hammaskiveä ei pikakatselmuksessa näkynyt, mutta ikenissä oli punotusta taimmaisten hampaiden kohdalta, joten friidu alkoi määrätietoisesti jokailtaisen hammaspesun yhteydessä tunkea harjaa takahampaisiin. Etuhampaiden harjaus on sujunut jo monta kuukautta ihan hyvin, mutta tässä takahammasosastossa on vielä treenattava.

Oltiin miesamatöörin kanssa aamulla pitkällä lenkillä ja friidu juoksi kameran kanssa perässä. Tuli monta kivaa kuvaa, joten vapun kunniaksi laitan ne kaikki tähän ja niistä tehdyn videon voitte katsella facebook -sivuillani @dalithesurrealcat. Mulla olisi kauheasti muitakin kuvia, kuten sellaisia, missä pengon kaappeja, avustan miesamatööriä ja jahtaan sorsia, mutta kun nämä aamun kuvat ovat friidun mielestä nyt niin kivoja, niin säästetään niitä muita myöhemmäksi. Veetille tiedoksi, että olisin sen tiiran siinä yhdessä kuvassa pyydystänyt tassun käänteessä, mutta ei annettu.

Kohti rantaa

Vähän vapputuunausta

Minä etsin nyt hiiriä, älkää koirat häiritkö
Jotain tuolla kolossa liikahti

Kieli keskellä suuta...tämä kivikkokävely on Veeti kuule haasteellista

Aika paljon näitä kiviä on

Sumu on kaunista

Friidun lempikuva

Säksätän lokille

Ihme haju

Tuon tiiran nappaan...äh, ei taaskaan anneta

Meen tälleen matalana niin saaliit ei huomaa

Mitä ihmettä tuolla tapahtuu?

Silta näkyy taustalla

Tämä maisema on keskustan suuntaan, en nyt sinne asti kuitenkaan juossut

Veeti, viittiks vilkaista mun polvea!

Seison taideteoksen päällä ... seuraavassa blogissa enemmän

Kotiin mennään nyt, tuli toista tuntia lenkkeiltyä
En oo väsähtänyt...typerä kuva
Kuvat vielä videoshowna youtubessa, ääni päälle:



Voi, kun pääsisi vappuna mökille ja ulkotarhaan. Olen ruvennut työntämään kuljetuskopan esille keskelle eteisen lattiaa tuolta portaiden alta, mutta amatöörit ovat niin tolloja, että eivät ymmärrä selkeää vihjettä.

Viettäkää kissat ja ihmiset leppoisa vappu. Jos oikein sataa, saatan saada amatöörin päivittämään blogia lisää. Koita Sir Patrick -broidi kestää ensi viikolla ne pakolliset rokotukset. Se on kyllä ihan kamalaa.

Hyvää Vappua! Älkää kissat juoko simaa eikä ainakaan niitä rusinoita saa syödä.

T. Dali

maanantai 9. tammikuuta 2017

Ulos umpihankeen ja taidetta tsiigaamaan!

Tsau! Dali täällä.

Vihdoin sopiva lämpötila ja lunta. Ihanaa. Oltiin eilen ja tänään kumpanakin päivänä melkein tunti ulkona. Miesamatööri oli eilen messissä ja avusti videoiden ottamisessa. Tänään olisi voinut olla kauemminkin, mutta poikkeuksellisesti pyysin sisälle ja ryntäsin tyhjentämään kaikki ruokakupit ja niihin lisätyt täydennyksetkin. Kiljuva nälkä. Minulle tuo umpihanki on aika mieluinen, koska olen tällainen omien polkujen kulkija. Laitan parit videoklipit, niin näette, kuinka aukaisen friidulle latua umpihankeen - kas, kun hänen on narun päässä kuljettava sinne, mihin minä kiskon.





Muuten, yksi rantaan hiihtämään menossa ollut rouva tuli silittelemään minua. Olin juuri ollut pusikossa vaanimassa lintuja ja sen vuoksi vähän tohkeissani, joten taisin jossakin kohtaa pikkuisen näykkäistä rouvan kättä. Rouvalla on itsellä kissa ja oli kuulemma nähnyt FB postauksiani.

Käytiin taas ihailemassa yhtä taideteosta Arabianrannassa. Näin lumessa se on tosi kaunis, mutta vähän paljas. Mielestäni siihen päälle sopisi pysyvästi kissa. Pylpyrät ovat siis metallia, ei mitään rantakiviä. Teos on nimeltään Taikakivet ja tekijä on Esa Vesmanen.


Taidekivien koristeena




Friiduamatööri otti pari tällaista akrobatiakuvaa, kun taiteilin hänen työpöytänsä ja sohvan käsinojan välimaastossa. No, friidu joutui itse menemään lattialle makaamaan, että sai nämä kuvat otettua. Siitä tuli tällainen pieni yhteinen jumppahetki ja friidu saikin päähänsä, että voisi elvyttää mökkikauden loputtua unohduksiin jääneen kotijumppansa ja opettaa minutkin jumppaamaan. Voi itku. Onneksi friidu saa joka kolmas minuutti päähänsä jotain älytöntä, mutta unohtaa ne samantien. Jos tässä nyt niin käy, että minun on alettava jollakin jumppamatolla notkumaan, postaan taatusti kuvia, jotta voitte arvioida, tarvitaanko täällä ammattiapua.


Pöydän ja sohvan välissä





















Katselen, kun friidu makaa lattialla selällään ja ottaa tätä kuvaa


Pysykää kanavalla!

T. Dali, tarpoja

lauantai 7. tammikuuta 2017

Siperia opettaa

Tsau! Dali täällä.

Mouruan joka aamu ulos. Friidu kuvittelee, että kun minulle näytetään ulko-ovella, millainen keli on, lopettaisin ulos naukumisen. Mutta minäkin tajuan, että joka aamu on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. On ainakin mentävä tarkistamaan tilanne. Alkuviikolla oli niin kova pakkanen ja viima, että just ja just pystyi talon päätyovesta kipittämään sivuovelle ja sitten oli nöyrtyminen ja pyydettävä sisälle, kun tassut jäätyivät. Loppiaisen alla alkoi lunta tupruta. Friidu vei alaovelle, mutta talon läpi menevä käytävä on friidun mukaan sellainen tuulitunneli, että siellä isokin ihminen (puhuu ilmeisesti itsestään) lentää taivaan tuuliin saati sitten ruippapeffa kissa. Hyvä, kun tuulessa edes saatiin ulko-ovi auki. Otin muutaman askeleen ja tuulenpuuska ja lumipyry veivät mennessään. Äkkiä sisälle. Videoklipistä saa kalpean aavistuksen, millaiset olosuhteet. Käytiin sitten parvekkeella ja siellä käppäilin muutaman minuutin, mutta kylmää ja lumista oli sielläkin.



Tänään mentiin ulos toiselle puolelle taloa katsomaan, kun miesamatööri kaivoi autoa esille kinoksesta. Siinä ei tuullut, mutta lunta oli kadulla vatsareppuun asti. Ei oltu kuin hetki ja taas oli pakko rynnätä ovelle ja pyytää sisälle. Friidun mielestä se oli hauskaa ja hoki jotain siperia opettaa juttua (vahingoniloinen tyyppi selvästi). Tähän asti joka ulkoilukerta friidu on joutunut kantamaan minut puoliväkisin sisälle, kun en muuten ole suostunut tulemaan. Illansuussa friidu ehdotti, että mennään parvekkeelle katselemaan lunta ja iltavaloja. No, keli oli lauhtunut ja oltiin kymmenen minsaa virkistäytymässä, mutta ei siellä iltaparvekkeella voi lintuja vaania, kun niitä ei ole.


Höh, OIKEITA lintuja tänne eikä mitään koristeita!

Muuten kivat näkymät, mutta missä linnut?
Tässä on joutunut kaikenlaista tekemään. Amatöörit veivät kovalla pakkaskelillä olohuoneen matot lumeen ja harjasivat ne. Minut laitettiin moppaamaan sohvien alustat. Joudun koko ajan tekemään jotain ihme hommaa, vaikka minä kuitenkin olen rekrytoinut amatöörit palvelusväeksi eikä päinvastoin.

Moppaan sohvan alta, kun käskettiin
Tämän verran  tuli pölyä, pitääkö sängynalustakin mopata?
























Mun turkkia on kehuttu useampaan otteeseen. Patrick-broidin mami mainitsi, että mun turkki kiiltää hienosti. Tänään nähtiin alakerran perhe ja rouvakin kehui turkkini kiiltoa. Samalla tapasin ihan vain ovella kurkaten ja valjaissa kiinni heidän upean ragdoll -kissansa, jolle sähisin ja pörhistelin. Kissa poistui sohvan alle. Voi se vähän olla, että mun turkki on aika hieno ja minkitkin sitä saattais hiukan kadehtia. Kattokaa vaikka tästä kuvasta, jonka friidu otti just äsken.

Tässä vaatimattomana esittelen kiiltoturkkiani

Friidu tuunaa valokuvia harrastuksekseen ja kokeilee kaikenlaista hömppää. Tämä "taidekuva" on mun eilisen synttärin kunniaksi, täytin 10 kuukautta ja painan 5040 grammaa. Olen siis siirtynyt vitosklubiin ja friidu toivoo, että en siirtyisi enää kuin korkeintaan kutosklubiin.

Dali -palapeli
Huomenna mennään taas kokeilemaan ulkoilua. Menkää tekin.

T. Dali, raskassarjalainen




perjantai 23. joulukuuta 2016

Ensimmäinen toisenlainen joulu

Tsau! Dali täällä. Leppoisaa Joulua kaikki kissat ja teidän henkilöstönne!

Tästä kuvasta tykättiin eniten FB sivuillani (@dalithesurrealcat). Kiitos tykkääjille.

Tämä on minun ensimmäinen jouluni ja pahoin pelkään, että en saa täällä amatöörien huushollissa mitään käsitystä koko joulusta. Nämä kun eivät ole mitään jouluihmisiä. Ei tule joulukuusta eikä joulukoristeita. Friiduamatööri ei tykkää kotonaan joulunpunaisesta väristä  eikä joulukoristeista. Lisäksi hän on niin siisteysintoilija, että variseva kuusi on kauhistus. Eivät kuulemma tänäkään jouluna syö jouluruokia lanttulaatikkoa lukuunottamatta. Laittavat mieluummin muuta ruokaa. Minulle on kuitenkin luvassa tavanomaista parempia herkkuja. Odotan saavani ainakin katkarapuja.

Joululahjoja nämä amatöörit eivät ole ostaneet toisilleen koskaan, koska kumpikin haluaa ostaa vähät tarvitsemansa kamat harkiten ja ihan itse. He eivät ylipäätään osta joululahjoja ystävilleen ja tuttavilleen, koska tarpeettomien tavaroiden antaminen ihmisille, jotka jo hukkuvat tavaroihin, ei taida tuoda jouluiloa - niinpä he itsekään eivät enää saa lahjatavaroita, jotka jouduttaisiin joulun jälkeen myymään kirppiksellä. Joidenkin ystävien kanssa he menevät  joulun alla syömään jouluruokia ja vaihtamaan kuulumisia. Tavaroiden ostamisen sijaan amatöörit laittavat rahaa parin erityiskohteen lisäksi Pelastusarmeijan joulupataan, koska heillä on se käsitys, että rahoista iso osa menee ei hallintokuluihin vaan todelliseen tarpeeseen ja kotimaan avun tarvitsijoille.

Taiteesta kiinnostuneena kissana katselin tässä yksi ilta amatöörien kanssa Teemalta taideohjelmaa Mona Lisan arvoitus. Siinä yritettiin todistaa, että Leonardo olisi maalannut useita versioita Mona Lisasta. Aika mielenkiintoista. No, myönnetään, katsoin myös yhtä luonto-ohjelmaa, jossa oli kotkia ja variksia.




Ja sitten se vatsatauti. Jouduin käymään alkuviikolla neljä kertaa laatikolla parin tunnin sisällä, vatsa ihan sekaisin. Friidu väittää, että sain jotain pöpöjä, kun kaivoin rannassa kaislikosta vanhan linnunpesän esille ennen kuin friidu ehti estää. En usko. Vatsatauti on pikemminkin tullut siitä, että minulle ei anneta tarpeeksi possunsuikaleita, mitä söisin rajattomat määrät. Vatsa on nyt parempi, mutta ei vielä ihan normaali. Friidu vaanii kuin haukka vessassakäyntejäni. Rasittavaa. Minut huijataan koko ajan juomaan vettä, kun se on kuulemma vatsatautiselle välttämätöntä. Friidu teki köyhän kissan robofisut ja siinä sohiessani vartin verran tulin juoneeksi aika paljon vettä. Oheisesta pikku klipistä näette, mistä on kyse. Kuulin, että friidu on tilannut jostakin Wishistä oikeat robofisut, mutta kestää kuukauden ennen kuin ne tulee.



Kiipeilypuun statuksessa ei muutosta. Siihen laitettiin joulukoristeita siinä toivossa, että kiinnostuisin. Ei kiinnosta!

Yhtenä päivänä täälläkin oli maa valkoinen. Tykkään lumesta. Alla klipit koiran kohtaamisesta ja jäisellä rannalla seikkailusta.



Eipä tässä tällä erää muuta kuin Hyvää Joulua Hyvät Kissat. Älkää syökö joulukukkia eikä lahjapapereita, ne eivät ole terveellisiä. Lahjanarujen nielemistäkään en suosittele. FB:ssä olen jo nauranut monta kuusen kaatumista, jatkakaa samaan malliin, niin minäkin joulukuusta vailla oleva saan iloita.

T. Dali, tonttukissa


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tulipa ulkoiltua! Upea pakkassää.

Alkumatka repussa
 Tsau! Dali täällä.

Olipa rapsakka ulkoilu tänään aamupäivällä. Ensiksi vietiin repussa miesamatöörin selässä vähän matkaa ennen kuin pääsin omin jaloin tassuttelemaan jäisessä maassa. Upea keli, mutta aika kylmä (miinus 9 astetta). Rannassa oli tosi hienoa. Friiduamatööri haluaa ihan väkisin tämän kuvan jäisistä kaisloista mukaan, vaikka periaate on, että vain minä esiinnyn joka kuvassa.
Jäiset kaislat, minä puutun kuvasta.
Ulkoiltiin siellä sun täällä ja välillä minua kannettiin, kun en suostunut kävelemään haluttuun suuntaan.

Pieni neuvottelu, mihin suuntaan mennään.
Sitten tulikin kiva yllätys. Vastaan tuli alueella asuva naishenkilö, joka tiedusteli, olenko Dali. Kertoi lukeneensa blogiani ja heti tunnistaneensa minut. Olen siis kuuluisa! Mukavan naisen kotiin muuttaa kuulemma pian kissa. Tarhan kohdalla lapset ryntäsivät katsomaan minua ja kun lähdettiin jatkamaan matkaa, yhdeltä taaperolta pääsi itku.

Alan tosiaan kyllästyä Arabianrannan kottaraisiin ja tintteihin, kun en kerran saa ottaa niitä kiinni. Näyttää siltä, että ne vain kiusaavat minua, vaikka vaanin niitä ja pidän vaarallista ja uhkaavaa jäkätystä. Nytkin iso parvi lintuja oikein kokoontumalla kokoontui siihen puuhun, minkä alla jäkätin. Toissapäivänä yksi kottarainen kakkasi hännälleni, kun olin suorittamassa hurjaa vaanimistehtävää puun alla.

Lintuja ilmestyi koko ajan lisää oksille...
Sitten jo tavaksi tullut opastettu taidekierros. Tällä kertaa Chiaki Kobinatan musta graniittiveistos, joka viittaa Suomen maanpinnan muotoihin. En tykännyt. Liian liukas pinta kissalle.
























Ja lopulta monien vaiheiden jälkeen palattiin omalle pihalle. En yleensä suostu vapaaehtoisesti tulemaan ulkoa sisälle eli haraan vastaan. Olen keksinyt sellaisen kliffan jutun, että kun friiduamatööri lopulta nostaa minut syliin ja kantaa kohti ulko-ovea, kiipeän hänen niskaansa ja vapaamatkustan loppumatkan siellä kunnes kotiovi aukeaa.
Hissillä ylös punaposkisen friidun niskassa  :)
Sen verran rankka pakkaslenkki tehtiin tällä kertaa, että söin ensiksi kuin susi ja sitten retkahdin rakkaaseen lavuaariin, jossa nukuin kuusi tuntia - aina ilta seitsemään asti. Amatöörit kävivät välillä katsomassa, olenko hengissä.

Nukuin tässä yli kuusi tuntia!
Mukavaa alkavaa viikkoa ja itsenäisyyspäivän juhlintaa. Friidu aikoo katsoa kanssani linnan juhlat. Palataan niihin sitten täällä blogissa tarkemmin. Pysykää linjalla.

T. Dali, itsenäisyyspäivänä täytän 9 kk (4,7 kg)

tiistai 15. marraskuuta 2016

Nimi velvoittaa - Dalin taidekävely

Tsau! Dali täällä.

Miesamatööri palasi vahvuuteen lauantaina aamulla puoli seitsemältä. Kuulin, kun avain rapisi ovessa ja ryntäsin jalat sutien katsomaan. Osallistuin aamupäivän aikana matkalaukkujen purkamiseen ja juoksin edestakaisin virtaa täynnä, kunnes menin friidun kanssa ulkoilemaan. Esittelin miesamatöörille uutta, rapisevaa tunneliani.

Uusi lelu, tykkään kybällä!

Puran tässä miesamatöörin laukkua


Sunnuntaina päätin, että paksuunkin lumihankeen voi mennä ja loikin läpi kinosten, jotta pääsisin puuhun. Oltiin yli puoli tuntia ulkona enkä olisi millään tullut sisälle. Pakkasta ei ollut enää kuin pari astetta ja oli tosi kivaa vaania lintuja pihalla. Joka päivä on lenkkeilty ja tiukalla neliraajajarrutuksella minut on raahattu sisälle.

Puuhun on päästävä

Alla miesamatöörin parvekkeelta ottama kuva, kun käppäilen maanantaiaamuna friidun kanssa pihallamme olevan Sirocco -taideteoksen ohi (tekijät Kivi ja Tuuli Sotamaa). Jos seuraatte jatkossakin blogiani, saatatte nähdä muita hienoja täkäläisiä taideteoksia, joiden vieressä aiotaan friidun kanssa poseerata. Pitää vaan odottaa kevättä ja lumien sulamista, koska monet teoksista eivät nyt näy. Olen taiteesta kiinnostunut kolli, sen kai olette jo nimestänikin hiffanneet.
Taidekävelyllä friidun kanssa

Friiduamatööri on hiukan närkästynyt. Kun olen hänen sylissään rapsuteltavana, vaivun melkein nirvanaan, mutta aika harvoin silti kehrään. Jos miesamatööri tulee siihen myös silittämään, alan heti kehrätä niin kovaa kuin koneistosta lähtee. Tämä on nyt useamman kerran testattu enkä aio asiaa sen enempää perustella. Kehrään joskus muulloin friidulle, kuten aamulla klo 6:30, kun hänet pitäisi saada hereille ja leikkimään.

Friidu on nyt kissanhoidon opiskelussaan tajunnut, että monet muut kissat syövät possunsuikaleita ja nyt niitä sitten ilmestyi minunkin lautaselleni. Kaksi päivää olen ahminut niitä ja loppuja siitä 300 gramman rasiasta en enää millään jaksanut. Friidun mielestä avattu rasia on syötävä kahdessa päivässä. Nettitietojen mukaan possunsuikaleet pitäisi käyttää pakkasen kautta, mutta friidulle on sanottu, että kotimaista sianlihaa kissalle voi kuulemma antaa suoraan paketista.

Jotain jännää on tulossa. Friiduamatööri on esittänyt salamyhkäisiä vihjailuja jostain isosta paketista enkä millään keksi, mistä on kyse. Kommentoikaa tänne, jos joku arvaa. Kerron heti, kun tiedän.

T. Dali, taidetta suonissa