maanantai 26. marraskuuta 2018

Kuuraa maassa ja poseerausta joulukuviin

Tsau kamulit! Dali täällä pitkästä aikaa.

Tuli sitten talvikelit. Kuuraa maassa ja pakkasta. Tykkään ihan hirveästi ja ryntäilen energisenä tuolla rannassa niin, että friidu on välillä helisemässä taluttimen päässä. Ainoa huono puoli on, että joutui siirtymään sisävessan käyttöön, kun maa on jäässä eikä mun tarvitsemia syviä kaivantoja voi enää tehdä. Olen 80% asioinut ulkohuussissa, kun se on niin kivaa. Friidun mielestä matkin jonkin sortin napoleonkompleksin vallassa täkäläisiä koiria, kun odotan aamulla oven edessä ulosmenoa ja ryntään sitten heti tarpeilleni. Friidu naureskelee, että kohta kai alan haukkua räkyttää. No, eräät nimeltä mainitsemattomat ovat asuntosäästäjiä eli matkustelevat koko ajan ja mä oon laatikkosäästäjä.

Otettiin muutama kuurakuva ja video. Niin superkaunista.


Friidun mielestä oon tässä kertakaikkiaan suloinen talvikissa

Tätä kuvaa on tuunattu (toisin kuin edellistä ja seuraavaa) vähän vanhanajan sävyihin.
Kattokaa, mitkä värit! Tuosta ojasta olen saalistanut myyriä.
Seuraavalla videolla taivaasta sataa mun päälle kultahippuja. Tämän pitäisi erityisesti kiinnostaa yhtä upeaa mun kamua Ridge Risto -brittiä, jonka eurooppalaiset hulivilisysterit ovat nimeltään Kultahippu ja Ipana. Ristonkin päälle kuulemma rojahtaa Kultahippu aika ajoin.


Tänään aamulla mun rantakivet ja myyränkolot olivat muuttuneet vitivalkoisiksi ja tosi liukkaiksi. Friidulla on Motonetista ostetut, kunnolla nastoitetut ponttoonikengät jalassa ja ketterästi se näytti juoksevan liukkailla kivillä mun perässä. Mullahan on liukuesteet omasta takaa.


On talvikeli niin mahtavaa, vaikka lunta ei vielä olekaan. Friidukin viihtyy nyt tosi hyvin ulkona ja ollaan oltu joka aamu melkein 1,5 tuntia ulkona ja friidu on tehnyt sen jälkeen vielä kunnon kävelylenkin. Miesamatööri on jossakin kuumuudessa sukeltelureissun loppuja viettämässä ja menettää tämän kaiken upeuden. Me ollaan friidun kanssa viileiden kelien tyyppejä. Tässä on vaan se ongelma, että noiden jäisten kivien välissä ei enää myyrät rapise.



Viime viikolla yks mun Kipa-fani kävi tuomassa kissanäyttelyssä jaetun, friidun himoitseman brittikissaesitteen. Esitteessä on mun kuva myös. Kröhöm. Ei hassumpi juttu. Friidu on tohkeissaan, kun sen ottama kuva kelpasi esitteeseen. Ei sitten ymmärrä, että esitteeseen pääsy johtui minun eikä kuvan upeudesta. Mun broidin Patrickin söpö pikkuveli Rico on esitteen kannessa. No, anyway, se fani on Ridgen (8 kg jätti!), Ipanan ja Kultahipun ihmismamma ja ihan tosi hyvä tyyppi. Näytin sille kaikenlaisia temppuja, kiipeilypuut ja lavuaariin ahtautumisen ja pussailin sitä. Fani otti musta tällaisen videon, kun esittelin, miten voitan hurjassa taistelussa rikkaimurin.


Tässä on surkea valokuva hienosta Suomen Brittikissa ry:n esitteen toisesta puolesta.

Mä oon tossa alhaalla lojumassa. 
Kun eilen oli hyvä auringonvalo, friidu yritti ottaa kuvia joulukuvien tuunausta silmälläpitäen. Tässä yksi esimerkki, joka mun mielestä on todella upea ja onnistunut. En ymmärrä, miksi friidu mutisi, että kuvaukset uusitaan sitten, kun opin olemaan vähän enemmän joulutunnelmissa 😂😂😂.

Mitä mieltä olette kamut, voiko tästä superonnistuneesta poseerauksesta tehdä joulukortin? Käykää kertomassa mielipiteenne mun FB -sivuilla @dalithesurrealcat.

Mä vähän siirsin ton rusetin paikkaa...näkyy paremmin mun leuan alta.

Mukavaa marraskuun loppua ja kohtahan se jouluhössöttely alkaa. Minulla lensi jo yksi joulukalenteri roskiin, kun meni vatsa ihan sekaisin ensimmäisen luukun herkusta. Friidu fiksuna testasi sen jo nyt. Zooplussan kalentereita ei enää saa, joten uusi kalenteri hankittiin M&M:stä.

T. Dali

perjantai 19. lokakuuta 2018

Syysulkoilua ja blogin julkaisutiheys

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Ihan ensiksi sellainen ilmoitusasia, että blogi päivitetään jatkossa harvemmin. Friidu on päättänyt monen vuoden jälkeen alkaa katsoa telkkarista muutakin kuin uutiset. Miesamatööri istuu kaukosäädin kädessä olohuoneen telkkarin edessä ja joka ilta on tullut joltakin kanavalta kiinnostavaa miesten ohjelmaa. Friidulla on ollut joku vanha telkkari, mistä ei ole näkynyt YLE Areenaa eikä siihen ole saanut HBO:ta. Nyt kaikki muuttuu. Friidu osti uusinta mallia telkkarin itselleen ja aikoo istua sen ääressä illat pitkät katselemassa ihania sarjoja ja leffoja. Ei siis ole aikaa enää roikkua facebookissa eikä kuulemma ehdi päivittää mun blogia kuin ehkä kerran kuussa tai jos jotain superkivaa on tapahtunut. No, mun elämästä on kyllä kaikki kerrottu täällä blogissa jo sataan kertaan viimeistä vessapellettiä myöten. Friidu käski sanoa blogin seuraajille, että mun Facebook -sivuja kyllä päivitetään edelleenkin usein ja sinne tulee aiempaa enemmän kuulumisia, joten käykääpä fanit facessa tykkäämässä @dalithesurrealcat, niin saatte tuoreita tapahtumia tiedoksi.

Sen telkkarin takia täällä yläkerrassa on kaikki myllätty uusiksi ja yksi sohvakin, minkä alla aina nukuin, on myyty kirppiksellä. Ei taas kissaa ajatellut friidu itsekkyydessään lainkaan. Kiipesin kaiteelle (jotkut muistavat tämän kaidejutun ...) heti, kun sohva vietiin sen edestä pois, mutta ei siinä ollutkaan kivaa. Tässä vielä kertauksena se kauhukuva, kun puolivuotiaana taaperona loikoilin kaiteella, pudotusta olohuoneeseen melkein neljä metriä.

Mitä sä friidu kiljut, ei tässä mitään hätää ole (Dali tässä 6 kk).

Nyt kaiteen edessä on friidun työpöytä ja friidu tykkää uudesta järjestelystä. Mä olen friidun niskatukena aina, kun se käsittelee musta otettuja kuvia ja sanelen täältä niskasta käsin myös blogitekstit.

Kirjoitetaan blogia, pitää olla tarkkana, mitä friidu sinne säveltää

Kyllä täällä stadissakin on mukavaa ulkoilla. Olen tällä viikolla nähnyt jäniksen ja katsellut sorsia ihan metrin päästä joka päivä ja tänään pistin varpusparveen vipinää. Friidu otti eilen hirveästi ulkoilukuvia, kun miesamatööri oli taluttimen päässä. Tässä osa niistä kuvista, loput tulee seuraavassa blogissa tai mun FB -sivuilla.

Nyt sorsat tulee kylmää kyytiä!


Ei hiiren hiirtä kivikossa 😒


Viittiks perustella, miksi en saa mennä tonne kaislikkoon!


Oisko sittenkin hiiri?

Häivytään, ei täällä oo mitään.

Apua, tuolla on jänis!


Onneks mun ei tarvitse haravoida näitä


Kotiinpäin en suostu kävelemään koskaan omin jaloin,
koska haluan jatkaa ulkoilua

Kaikille Tampereen kissanäyttelyyn osallistuville hienoja kokemuksia, paljon palkintoja ja menestystä!

Mukavaa viikonloppua ja syksyn jatkoa. Käykää FB -sivuillani.

T. Dali

maanantai 24. syyskuuta 2018

Mikään ei voita mökkeilyä

Tsau! Dali täällä.

Jos minulta kysytään, niin paras paikka maailmassa on meidän mökki. Kuulin friidun höpisevän jotain, että ei käytäisi enää kuin kerran ja lisäksi lyhyt visiitti sitten, kun pääsee haravoimaan enimmät lehdet ja putsaamaan rännit. En ala. Täällä oli nytkin niin älyttömän kivaa. Oltiin aamulla rannassa eikä kamera tietenkään ollut mukana, kun kahlasin neljä tassua vedessä ryystämässä janooni järvivettä. Mutta muutama kuva kuitenkin otettiin. Tällä reissulla olen kiipeillyt puissa paljon ja korkealle ja ihmettelen vaan, että amatöörit eivät saa otettua kuvia, kun tilanne on päällä.

Friidu paasasi mulle rannassa, että en saa jahdata rantakäärmeitä. Ne on rauhoitettuja ja 252 euron sakot rapsahtaa. Friidu sanoi, että sakot vähennetään mun cosmasnackseista, jos sellaiset joudutaan joskus maksamaan. Vähän tyhmää kuvitella jotain sakkoja. Kyllä virkavalta on ihan muissa tehtävissä siellä meren saaristossa, missä käärmeitäkin on enemmän.
Jutskattiin tässä friidun kanssa, saako niitä rantakäärmeitä metsästää.
Kattokaa tarkemmin mun epäuskoista ilmettä, kun kuulin, että mä voin saada sakot.
On tässä lämpimässä syysauringossa aika leppoisaa köllötellä friidun sylissä.
Paitsi että nyt tuli kiire. Tuolla rannassa kahahti jokin. Olisko käärme?
Meinaakohan toi friidu heittää mut veteen???
Just tosin olin kahlaamassa tossa laiturin vieressä.

Aika harvoin käyn laiturilla omin päin, mutta sitten, kun amatöörit ovat mukana, siinä on kiva tepastella.
Heippa vaan friidu, menen rantapöpelikköön vahtimaan niitä käärmeitä,
joista oli puhe. Turha yrittää estää.

Tuolla on jotain kiinnostavaa. Kala? Katsokaa, kun mun turkki kiiltää.
Yli lentävät kurjet sokaistuvat ja eksyvät reitiltä.
Vihreä naru on 20 metriä. Se jää mun touhuissani vähän päästä kiinni johonkin
 ja amatöörit juoksevat pelastamaan kiipelistä.

Vaikka yleensä nukun kovalla alustalla, mökillä koisaan päikkärit amatöörien sängyssä. Aina on vähintään yksi kärpänen keskeyttämässä unet.

Pahuksen kärpänen, jaksaisikohan lähteä perään?
Friidu pohtii jo nyt, mihin veisi minut keväällä hammastarkastukseen ja tarvittaessa hammaspuhdistukseen. Pitää vissiin kysellä brittikamuilta, mistä eläinlääkäreistä olisi hyvät kokemukset. Friidun mielestä on kauheeta, jos minut pitää joka tapauksessa nukuttaa ja vasta sitten saadaan selville, onko hammaskiveä vai ei. Ilmeisesti kissojen hampaita ei pystytä ilman nukutusta luotettavasti tarkastamaan. Minut on nukutettu yhden kerran (kastraatio) ja sitten jollakin virkoamislääkkeellä herätetty niin, että valvoin melkein kaksi vuorokautta yhtä painoa ja hyörin ja pyörin hyperkissana. Katsokaa nyt tekin kokeneet kissanhoitajat, onko mulla sitä hammaskiveä. Friidun mielestä ei ole, mutta eihän kukaan sinne ikenien alle näe.

Hammaskiveä vai ei?

Mukavaa syksyn jatkoa. Hymyillään kuin hyeenat. T. Dali

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Lomaltapaluu

Tsau! Dali täällä.

Olin melkein viikon lomalla Lemmikkihoitola Kissanpäivillä. Näin siellä vaikka kuinka monta kissaa ja tulin niiden kanssa juttuun, vaikka jotkut aluksi mulle sähisivätkin. Pelkäsivät tietty, kun olen tällainen karski kolli. Minulla oli oma kulmahuoneisto, mistä pystyi hyvin tarkkailemaan kaikkea. Sai siellä nukuttuakin hyvin. Friidu on tyytyväinen @LemmikkihoitolaKissanpaivat -palveluihin ja Kissamummo Tiina on munkin mielestä tosi kiva. Friidu sanoi, että nyt on ihan luksusta, kun on kivat ystävät, jotka ottavat mut hoitoon (vaikka olenkin välillä aika riiviö) ja sitten tarvittaessa on varalla tällainen erinomaisen hyvä hoitopaikka.

Kissahoitolassa otin ihan lunkisti
Amatöörit olivat reissussa. Sen vähän, mitä ymmärsin niiden höpinöistä, olen kyllä aika ihmeissäni. Jos ne ovat olleet Koreassa, niin miksi se ei mitenkään näy niistä. Luulisi, että olisivat edes jotenkin koreampina tulleet takaisin. Siellä Koreassa olivat jossain Soulissa. Sen verran osaan englantia, että pähkäilin, että niiden matka oli ilmeisesti joku kauneus- ja sielunhoitomatka, mutta täysin epäonnistunut sellainen. Jos oli tarkoitus, että friidu tulisi takaisin nätinpänä ja sielukkaampana, niin ei todellakaan tullut. Heti alkoi tavanomainen nalkutus, että lattialla muka olisi roskia.

Tuli sieltä Koreasta sentään jotain koreaa, kun mulle tuotiin tuliaisiksi juhlatamineet. Saan pitää niitä vaan erityistilaisuuksissa. Nyt ne laitettiin vähäksi aikaa, kun otettiin nämä kuvat. Yritin tosin syödä krakan. Kaulus on sellainen, että siihen voi laittaa joko kravatin tai kissanrusetin. Miksiköhän sitä muuten sanotaan kissanrusetiksi? Tietääkö kukaan?

Juhla-asu kuvausta varten ... eikö ole tyylikäs?
Krakan kanssa voi kurkata hyllystä
Ai miks en muka saa mennä hiiriä jahtaamaan kraka päällä?

Pääsin aamulla valjaslenkille ja oli kyllä tosi kivaa. Söin peräti kuusi broilerin sydäntä, kun normaalisti menee max. kolme. Söin kaikki muutkin kupit tyhjiksi. Pakko on nyt koisata selällään friidun sängyssä sulattelemassa. On se vaan niin kivaa olla kotona. Mukavaa viikkoa kaikille kissoille ja ihmisille. Vihdoinkin on syksy ja vähän viileämpää.

T. Dali

maanantai 3. syyskuuta 2018

Ihanassa Annalan puistossa ja kohta Kissanpäivillä

Tsau! Dali täällä.

Olin amatöörien kanssa ulkoilemassa viime viikon alussa tässä lähellä Annalan puistossa. On kyllä kissallekin ihan uskomaton seikkailumesta. Ainoa huono puoli on, että jokaisen Annalan reissun jälkeen musta poistetaan ainakin yksi punkki.

Kuvasaalis ihanasta Annalan puistosta:


Hämeentie näkyy taustalla. Tämä on kartanon edestä.

En tunne kasveja. Täällä jossain on kissanminttuakin.

Kukkaistutukset ovat valtavia ja käytävät hienosti hoidettuja

Onneksi on amatöörit, oon täällä jo ihan eksyksissä

Kivenkoloissa on takuuvarmasti hiiriä
Tonne metsään mennään, mars!

Ihme kivenlohkare. Mikä täällä haisee?

Ei mun vatsa roiku ... näköharhaa

Tuolta tulee penskalauma, kääk.


Huh, onneks ne meni ohi. Aika kova möykkä.

Juku, täällä on isot tammimetsät
Turha noloilla, amatöörit. Kaivoin vain huvikseni tätä kasaa 😂.
BTW, oonkohan mä vähän paksu. Näkeekö joku mun vyötärön?
Vai onko mennyt ihan pötkyläksi?


Tultiin taas kukkaistutusten luo. En halua pois vielä.

Nonni, nyt mut pannaan reppuun.


Hädin tuskin mahdun enää tänne. Ei tätä käytetä kuin
lyhyissä matkoissa, kun painan jo 5,8 kg.

Eikö ollutkin kiva puisto? Ja oonko mä ollenkaan suloinen kissutti?
Mä meen kai kohta viikoksi Kissanpäiville (FB: @LemmikkihoitolaKissanpaivat). Amatöörit meinaa taas häipyä johonkin sielunhoitoon. Eikö missään ole lakia tai asetusta, missä määrätään, kuinka monta matkapäivää vuodessa eläkeläisillä saa enintään olla? Jos ei sellaista ole, teen kansalaisaloitteen. No, siellä Kissanpäivillä on kyllä ihan kivaa ja mulle pitäisi olla tällä kertaa varattu kulmahuoneisto, mistä voin vahtia kaikkia muita hoitolan kissoja.

Omituista kamaa friidu pakkaa. Mä mahdun tähän laukkuun vielä hyvin.
Taas syötetään Axiluria, vaikka mulla on ollut suussa vain muutama hiiri, lisko ja pari käärmettä enkä mitään niistä ole syönyt.

Tänä kesänä ollaan oltu mökillä todella paljon. Olen ollut ulkona tuntikaupalla joka päivä. Tekee kyllä tiukkaa sopeutua taas siihen, että talvella pääsee vain aamuisin valjasulkoilemaan. Mutta toisaalta kiva, kun ei ole kuuma. Tänään tosin oli taas niin kuuma, että aloin läähättää ulkolenkin päätteeksi.

Mukavaa viikkoa kamut!
T. Dali


maanantai 20. elokuuta 2018

Valokuvamallin duunissa ilman palkkaa

Tsau! Dali täällä.

Friidu otti tosi paljon kuvia alkuviikolla, kun miesamatöörin kanssa ulkoiltiin täällä stadissa. Nyt tuleekin veret seisauttava kuvapläjäys. Oli hikistä hommaa olla mallina eikä sen kummempaa extrapalkkaa edes tullut. Valitan liittoon.

Käytiin mökilläkin välillä ja siellä oli tosi kivaa. Sain olla ihan älyttömän paljon ulkona. Olen viime aikoina kehittänyt sellaisen systeemin, että menen piiloon joka kerta, kun huomaan, että kamoja aletaan pakata mökiltä poislähtöä varten. Sängynalusta on osoittautunut parhaaksi paikaksi, kun menee sinne ihan keskelle. Lojun siellä järkähtämättömän näköisenä eikä mikään maailman herkkutikku saa minua tulemaan esille. Tänään amatöörien pinna kärähti vartin maanittelun jälkeen ja Friidu tuuppi mut varovasti sinipiian varrella pois sängyn alta. Sain kosmanakkelin ennen kuin mut laitettiin kuljetuskoppaan ja se vähän lievitti lähdön tuskaa.

Ulkotarhasta tulen nykyisin illalla kymppiuutisten jälkeen vapaaehtoisesti sisälle ja rojahdan pitkin pituuttani miesamatöörin sänkyyn nukkumaan. Tarhaan pitää päästä takaisin siinä neljän maissa aamuyöstä. Friidu herää avaamaan ikkunan, kun naukaisen terävästi korvan juuressa. Hellekeleillä tarhaan pääsi läpi yön.

Mulla on paino vähän noussut. Painan 5,9 kg, mikä on ennätys. Ruoka on maistunut viime aikoina tosi hyvin. Kasvattaja Satu totesi yhdessä FB kommentissa, että olen lihaksikas, en lihava. Olin ihan otettu tuosta statementista 💗.

Mutta ne kuvat, missä poseeraan edestä ja takaa jne. Jos joku näistä on mielestäsi oikein hyvä, kerro se mun @dalithesurrealcat FB -sivujen kommenteissa.

1. Silmät pyöreinä

2. Varpusia!

3. Mitä asiaa? Lakisääteinen lepotauko. Ei saa häiritä.

4. Ihan varmasti oli hiiri

5. Pinkki hetki

6. Oon niin brittikissaa tässä

7. Mallikas poseeraus

8. Puutähystäjä, uusi laji

9. Pantteri

10. Tipuja, nam.


11. Siis ei oo totta, tätä ei usko kukaan!

12. Just tässä kohdassa saalistin viime kesänä hiiren ...
käyn joka lenkillä tsekkaamassa mestan

13. Miähet puskassa


14. Plääh! En halua vielä sisälle!

15. No, kai se sitten on mentävä ... ruokaa sentään tiedossa.
Mukavaa loppukesää kaikille. Kiva, kun niistä helteistä päästiin. Tänään aamulla oltiin ihanassa Annalan puistossa. Niitä kuvia tulee myöhemmin.

T. Dali