perjantai 28. huhtikuuta 2017

Miesamatöörin kanssa ulkoilemassa

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Osa teistä jo tietääkin, että jouduin kammottavaan paikkaan viime viikolla. Pistettiin kaksi piikkiä peffaan ja rääkäisin kummallakin kerralla niin kovaa kuin keuhkoista lähti ja ekalla kerralla pääsin miesamatöörin otteesta irti ja ryntäsin hänen olkapäälleen. Friidu ei voinut edes katsoa koko touhua. No, nyt on kuulemma madotukset, punkkilitkut ja rokotukset hoidettu ja kissa voi siirtyä kesän viettoon. Eläinlääkäri kehtasi sanoa, että olen hivenen pulska, vaikka minua kutsutaan brittikissapiireissä ruippapehvaksi. Olen huolehtinut linjoistani enkä kyllä tosiaankaan ole mikään pulska. Hammaskiveä ei pikakatselmuksessa näkynyt, mutta ikenissä oli punotusta taimmaisten hampaiden kohdalta, joten friidu alkoi määrätietoisesti jokailtaisen hammaspesun yhteydessä tunkea harjaa takahampaisiin. Etuhampaiden harjaus on sujunut jo monta kuukautta ihan hyvin, mutta tässä takahammasosastossa on vielä treenattava.

Oltiin miesamatöörin kanssa aamulla pitkällä lenkillä ja friidu juoksi kameran kanssa perässä. Tuli monta kivaa kuvaa, joten vapun kunniaksi laitan ne kaikki tähän ja niistä tehdyn videon voitte katsella facebook -sivuillani @dalithesurrealcat. Mulla olisi kauheasti muitakin kuvia, kuten sellaisia, missä pengon kaappeja, avustan miesamatööriä ja jahtaan sorsia, mutta kun nämä aamun kuvat ovat friidun mielestä nyt niin kivoja, niin säästetään niitä muita myöhemmäksi. Veetille tiedoksi, että olisin sen tiiran siinä yhdessä kuvassa pyydystänyt tassun käänteessä, mutta ei annettu.

Kohti rantaa

Vähän vapputuunausta

Minä etsin nyt hiiriä, älkää koirat häiritkö
Jotain tuolla kolossa liikahti

Kieli keskellä suuta...tämä kivikkokävely on Veeti kuule haasteellista

Aika paljon näitä kiviä on

Sumu on kaunista

Friidun lempikuva

Säksätän lokille

Ihme haju

Tuon tiiran nappaan...äh, ei taaskaan anneta

Meen tälleen matalana niin saaliit ei huomaa

Mitä ihmettä tuolla tapahtuu?

Silta näkyy taustalla

Tämä maisema on keskustan suuntaan, en nyt sinne asti kuitenkaan juossut

Veeti, viittiks vilkaista mun polvea!

Seison taideteoksen päällä ... seuraavassa blogissa enemmän

Kotiin mennään nyt, tuli toista tuntia lenkkeiltyä
En oo väsähtänyt...typerä kuva
Kuvat vielä videoshowna youtubessa, ääni päälle:



Voi, kun pääsisi vappuna mökille ja ulkotarhaan. Olen ruvennut työntämään kuljetuskopan esille keskelle eteisen lattiaa tuolta portaiden alta, mutta amatöörit ovat niin tolloja, että eivät ymmärrä selkeää vihjettä.

Viettäkää kissat ja ihmiset leppoisa vappu. Jos oikein sataa, saatan saada amatöörin päivittämään blogia lisää. Koita Sir Patrick -broidi kestää ensi viikolla ne pakolliset rokotukset. Se on kyllä ihan kamalaa.

Hyvää Vappua! Älkää kissat juoko simaa eikä ainakaan niitä rusinoita saa syödä.

T. Dali

torstai 20. huhtikuuta 2017

Tätä ei usko kukaan!

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Pääsin pääsiäisen aikaan yhdeksi yöksi mökille. Oli järkyttävän kylmä keli. Jäät olivat rannasta sulaneet, mutta keskeltä järvi oli vielä tukevasti jäässä. Amatöörit kävivät uimassa. Ei voi käsittää. Olin tosi paljon ulkotarhassa ja valjaissakin ulkoiltiin useaan otteeseen. Kivaa.

Jäähilettä yöpakkasen jälkeen
Mökkilaituri, friidu vähän tuunasi kuvaa

Kiipeilyharjoituksia
Mutta sitten se SUPERDUPERSUPER juttu. Pyydystin Arabianrannan rantaruohikosta viime lauantaina hiiren! 🐁🐁🐁🐁 Tsadadam! 🐁🐁🐁🐁🐁 Friidu pilasi koko homman, kun kiskoi mut pois sen pienen hiiren kimpusta. Se oli ilmeisesti ihan poikanen vielä. Eikä siinä vielä mitään, kun me tultiin mökiltä, ryntäsin heti tiistaiaamuna suoraan sinne hiiripaikalle. Friidu sanoi, että se on vajaa puoli kilsaa täältä Vanhankaupungin sillan suuntaan. Ja hetken pengottuani se hiiri vikisi TAAS mun tassujen välissä. Friidu sai ihan hepulin ja sanoi, että tänne ei enää tulla. No, seuraavana aamuna juostiin niin, että irtokarvat pöllysivät turkistani ja suoraan sinne hiiripöpelikköön. Kurja juttu, hiiret olivat ilmeisesti muuttaneet muualle. Tässä videoklipillä on se paikka, mistä mä ne hiiret löysin, mutta jurppii, kun friidu ei silloin kuvannut, kun hiiri oli käpälissä. Se saattoi olla yksi ja sama hiiri ja selvisi käsittelystäni hengissä - kiittäköön siitä friidua.


No, kun en saanut hiirtä, jäkätin linnuille (laita ääni kovalle). Pari sorsaa tuli vastaan ja piti jäädä niitäkin ihmettelemään. Friidu ei päästä lähellekään niitä.

                                          Jäkätys, jäkätys...

                                           Jaksaisikohan tollaisen syödä?

Tänään oli siivouspäivä. Olin ihan puhki, kun joudun juoksemaan mielettömästi ja hyppimään ja hosumaan. Mulle kuuluu myös märällä lattialla pomppiminen - se kuivuu sillä tavalla paremmin. Tässä sängynpetauksesta pieni klippi:


Muutenkin pääsiäinen oli varsinaista hulabaloota, kun naamakirjassa Missu ja Veeti saivat ihme riitahepulin ja minusta tehtiin siihen draamaan konna, vaikka olin vain halunnut kutsun häihin. Toivottavasti ne kaksi ovat jo sovussa, oli kyllä aika soppa. Veeti on silti hyvä tyyppi, vaikka sillä on vähän liian vilkas mielikuvitus. Mitenkähän Patrick -broidin viikko on mennyt siellä hotellissa? On jännä kuulla kokemukset. FB:ssä on yksi erityisen suloinen kissanpentu, Tyyppi nimeltään ja on jo kuuluisa kuin mikä, vaikka vielä pieni sintti. Seuraan sen touhuja.

Nirsoilen edelleen, ruoka ei kovin hyvin maistu. Friidu alkaa olla epätoivoinen, kun mikään ei oikein kelpaa. Syön kyllä, kun oikein nälkä iskee. Mulle laitettiin jo punkinestolääkitys niskaan, kun täällä oli koirilta löytynyt ensimmäiset punkit. Friidu sai viime kesänä punkista borrelioosin ja sen vatsa on raskaasta antibioottikuurista vieläkin ihan romuna. Nyt niitä punkkeja pelätään hysteerisesti. Olkaa kissakamut ja ihmiset varovaisia punkkien kanssa.

Kevättä odotellessa! Voikaa paksusti! T. Dali





torstai 13. huhtikuuta 2017

Hyvää päästäistä!

Tsau kissakamut ja ihmiset! Dali täällä.
🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤🐣🐤
Samalla, kun toivotan teille Hyvää Päästäistä, tähyilen, josko sää paranisi ja sittenkin mentäisiin edes yhdeksi yöksi mökille. Räntäsade lakkasi, mutta koleaa on.


Miesamatööri palasi sukellusreissultaan kotiin ja kun avain rapsahti oveen, ryntäsin heti vastaan. Olipa tosi kiva, kun riehumiskaveri tuli takaisin. Vaikka ollaan me tosi hyvin friidunkin kanssa pärjätty kaksistaan. Meillä on ollut kaikkia kivoja leikkejä ja olen oppinutkin jotain, kuten pysähtymään, kun friidu sanoo "odota". No, en ihan aina, mutta enimmäkseen. Friidu vaan ei anna mun riehua samalla tavalla kuin miesamatööri, koska puren kuulemma liian kovaa.

Mulle ei oikein maistu ruoka ja friidu polttaa kohta päreensä, kun lappaa joka päivä ruokaa roskiin. Raakalihaa ei kuulemma anneta muutamaan viikkoon, kun on jo viikon annokset menneet lyhentämättöminä roskiin. Syön vähän yhtä märkäruokaa ja jonkin verran raksuja ja friidun tilaaman kokeiluerän makrilli- ja sardiinimärkäruuat upposivat hyvin, mutta niitä ei ollut kuin yksi purkki per maku. Friidu epäilee, että jos niitä tilataan 20 purkkia, ne eivät enää maistu. Pakasteseitäkin kokeiltiin ja söin pienen palan, mutta en sitten enempää. No, ei siinä seissä kyllä juurikaan energiaa tai ravinteita olisikaan. Kahdessa viikossa paino oli pysynyt melkein samana, 20 grammaa pudotusta. Mun kuulemma kuuluisi vielä kasvaa eikä kutistua. Herkkutikut ja Cosma snacksit kyllä maistuisivat, mutta niitä tippuu hyvin säännöstellysti.

Mämmiä olen saanut joka päivä puoli teelusikallista ja nyt pääsiäisenä saan kuulemma ruokalusikallisen, kun se on mulle vartavasten suunniteltua Axilur -mämmiä. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Friidu paljastaa teille, että mämmin sekaan on jauhettu yksi Axilur -tabletti ja saan kolmena päivänä tällaisen isomman mämmispesiaaliannoksen. Kattokaa videolta, kuinka hyvää se on. Friidu höpisee, että loppukuussa mennään Drive-in rokotukseen, jossa annetaan kolmeksi vuodeksi kolmoisrokotus ja ehkä otetaan myös rabiesrokotus. Sen takia syön Axilur -mämmiä. En tiedä, mitä rokotus tarkoittaa, mutta varmaan se selviää. Olisikohan se joku Drive-in-hespurkeri, jossa mulle tilataan kolmikerroshiirulainen rabumausteella?



Tänne rantaan on tullut hirveästi isoja vesilintuja pesimään. Friidu ei päästä minua niiden lähellekään, vaikka kuinka kiskon. Näin ensimmäisen kerran elämässäni sorsan ihan läheltä ja jäätiin katsomaan tätä tosi-TV:tä ainakin vartiksi. Ottaa niin päästä, kun friidu pitää valjaat tiukalla just nyt, kun kaikki paikat on täynnä upeita lintuja.



Tänään aamulla tuli räntää ja amatöörit arvelivat, että käännyn alaovelta takaisin sisälle, kun tajuan, kuinka kurja keli on. No, minua ei räntäsade haittaa ja niin me paineltiin friidun kanssa rantaan ja 40 minuutin kuluttua litimärkä friidu halusi kotiin, joten suostuin lähtemään.


Viettäkää kissakamut ja kotiväki mukava pääsiäinen ja jos keli on kolea, pysykää sisällä ja lukekaa vaikka minun blogejani. Tässä näitä pääsiäistervehdyksiä vielä.

Nyt just paistaa aurinko ja parvekkeella on mukavan lämmintä

Saan koskea vain pajunkissaan, mutta en noihin keltaisiin kukkiin ollenkaan.
Hyvää Päästäistä!
T. Dali

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Tsau kaikki kivat kissakamut ja ihmiset! Dali täällä.

Ollaan friidun kanssa täällä niin järkyttyneitä, kun ensiksi oli isku Pietarissa ja nyt Tukholmassa. Mitä seuraavaksi? Järjellä ei voi käsittää tätä väkivaltaa. Miesamatööri on vielä sukellusreissullaan. Toivottavasti siellä ei satu mitään kamalaa. Mutta ei voi ruveta pelkäämään. Friidu katsoo tietysti koko ajan uutisia eikä ehdi leikkiä mun kanssa.

No, tänään on kyllä aika paljon leikitty ja aamulla ulkoiltiin tosi pitkä lenkki. Olisin halunnut mennä Vanhankaupungin sillalle, mutta friidu ei päästänyt niin pitkälle. Se ei kuulemma kilometrikaupalla jaksa kantaa mua kotiin, koska mulla on aina vähän heikko esitys se kotiin päin palaaminen ja saatan haitata neliraajajarrutuksella matkantekoa - haluaisin kipittää turkki putkella eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Tällä viikolla on ulkoiltu paitsi yhtenä päivänä, kun satoi tosi kovaa. Yhtenä päivänä satoi vain kohtalaisesti, joten oltiin sen aikaa, kunnes friidu katsoi olevansa tarpeeksi märkä. Nyt, kun jäät ovat lähteneet, täytyy joka aamu käydä pöyhimässä yksi kaislapehko, koska olen varma, että siellä on hiiriä. Se on toi videolla näkyvä iso puska.



Mietin pitkään, mutta päätin avautua teille, kissakamut, kun tuntuu, että saan teiltä tähän tarvittavaa terapiaa (paitsi tietenkin Veetiltä). Tää on kyllä niin supernoloa, että en oikein tiedä, miten tästä voisi kertoa. Ja Veeti varmaan nauraa niin, että pissat lirahtaa karvapöksyyn. Luultavasti Patrick virnistelee myös. Friidu tilasi nettikaupasta kaksi kappaletta kauko-ohjattavia rottia (maksoivat yhteensä postimaksuineen 7,70 e, ei sisälly pattereita, joita tarvitaan kaikkiaan viisi). Kaksi sen takia, että arveli näillä tariffeilla joko hiiren tai kaukosäätimen hajoavan heti kättelyssä. Pelkään sitä rottaa, kun se suhaa lattialla ja siitä lähtee aika kova ääni. Toisaalta, kun rotta ei liiku, käyn tönimässä sitä ja nuuskimassa. Mutta heti, kun se liikahtaa, säipsähdän. Friidu arvelee, että totun rottaan ja alan jahdata sitä, mutta en olisi siitä niin varma. Tässä nyt sitten on se nolouden huippu: rotta ajaa mua takaa tuhatta ja sataa ja juoksen sitä pakoon, minkä kerkeän. Friidu epäilee, että rotasta lähtevä ääni kuuluu alakertaan, joten se laitettiin jo seiskauutisten aikaan pois. Olen naukunut rottaa esille, kun se kuitenkin vähän kiinnostaisi, mutta saan sen kuulemma huomenna aamupäivällä taas säikyttäväksi. Kattokaa nyt kissakamut, olisiko toi rotta sellainen, mitä te jahtaisitte innoissanne?


Friidu halusi laittaa tähän toisen klipin, jossa olen vähän rohkeampi.



En tiedä. Minusta on kuitenkin kivampi leikkiä palloradan kanssa ja rentoilen aika paljon sen vieressä tai nukun radan keskellä.

Olen viime aikoina nirsoillut ruuan kanssa. Olikin pitkä kausi, kun söin kaiken, mitä nenän eteen laitettiin. Nyt en halua syödä mitään raakalihaa enää ollenkaan, vaikka ennen söin sitä 80 g päivässä. Enkä kauhean mielelläni syö niitä Animondan rasioita, mistä olen tykännyt. Friidu on ruvennut huijaamaan ja laittaa neljä katkarapua raakalihapalasten sekaan ja sillä tavalla syön vahingossa vähän lihaakin.

Tässä kuvassa friidu käski poseerata miesamatööriä varten, kun lähetettiin sille terveiset.

Terkkuja vaan sukeltajalle, mä tässä treenaan vinoja vatsalihaksia
Laitetaan tähän lopuksi tällainen poseerausjuttu, kun friidu tykkää näistä.

Tulin just tuosta kassista, siellä ei ollut mitään
Hyvää viikonloppua kaikille. Yritetään toipua näistä itä- ja länsinaapureiden kurjista uutisista ja toivotaan, että ei jouduta täällä meillä kokemaan mitään vastaavaa.

T. Dali, rottajahti menossa

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Dali ja friidu pärjää kahdestaan

Tsau kissakamut ja kaikki muut! Dali täällä.

Miesamatööri häipyi kaukomaille sukeltamaan ja ollaan friidun kanssa pari viikkoa kahdestaan. Ihmettelen vaan sitä, että joka kerta, kun miesamatööri lähtee sukellusreissuilleen, friidu alkaa vimmatusti siivota heti, kun miesamatööri on pistänyt oven perässään kiinni. Friidu jynssää koko kämpän kiiltäväksi ja näyttää sen jälkeen tyytyväiseltä. Friidu ei sotke ja jos sotkeekin, siivoaa omat sotkunsa. Ihan samaa ei voi sanoa minusta. Miesamatööri siivoaa sotkujaan, mutta hänellä on eri standardit kuin friidulla ja ilmeisesti huonompi lika- ja roskanäkö.  Friidun mielestä minä olen oikeasti siisti kissa, mitä nyt karvoja irtoaa turkista ja jotain leluja lojuu siellä täällä ja joskus ruokaa tippuu lautasen viereen. Laatikolla käyn siististi ellei vatsa ole sekaisin (harvoin). Friidu on supersiisti, mikä kaikkien mielestä ei ole pelkästään positiivista.

Olen viime aikoina nauttinut ihanista kevätpäivistä sekä mökillä että stadissa, paitsi tänä aamuna, kun tuli talvi. Riehaannuin täysin lumesta.

Mökillä oli alkuviikosta vielä jäät järvessä. Oltiin siellä pari päivää ja olin suurimman osan ajasta ulkotarhassa. Minut käskettiin sieltä illalla myöhään sisälle, mutta päästettiin vaatimuksestani takaisin jo aamukuudelta. Pakkasta oli aamulla ja illalla. Lisäksi oli valjasulkoilua runsaasti. Postasin jotain kuvia jo alkuviikosta FB -sivuilleni ( @dalithesurrealcat ), mutta tässä pari kuvaa lisää.


Kivasti paistaa aurinko

Tarkastan amatöörien puolesta, että laituri on kunnossa - jää kun hyvin kestää meikäläisen painon

Stadissa on myös ollut kiva ulkoilla tällä viikolla aurinkoisessa säässä. Näistä kuvista ei ihan heti uskoisi, että Rautatieasemalle on matkaa vajaa 7 kilometriä.

Kaupunkikävelyllä 

Mä tykkään ryteiköistä, friidu ei

Vielä torstaina oli NIIN keväistä ja linnut möykkäsivät joka puolella ja vesi liplatteli auringossa. Näin ensimmäistä kertaa tikan, joka hakkasi puuta aika matalalla. Katselin monttu auki ja häntä pieksi maata, mutta en huomannut edes jäkättää sille. On ollut viime päivinä pientä rimpuilua, kun en haluaisi sisälle ja friidu joutuu kantamaan minut takaisin kotiin aika kaukaa, koska kipittelen jo pitkiä matkoja.


Mutta sitten tänään perjantaina aamulla, kun heräsin, lunta oli viisi senttiä. Jippii! Sitä pyrytti vielä, kun mentiin ulos. Friidu sanoi, että olen ihan lumenkestävä talvikissa ja hänelle sopivaa seuraa, kun hän tykkää viileistä keleistä ja myös talvesta. Riehaannuin täysin. Juoksin, loikin, kiipesin varmaan 50 puuhun ja pöyhin ja pöllyytin lunta. Tässä ekassa klipissä on kauhea kiire rantakiville keikkumaan. Toisessa klipissä painellaan metsän läpi kohti Vanhankaupungin siltaa.




Tässä tongin vähän tuota kaislapöheikköä, ihan kuin olisi hiiri rapissut.

Tuolla kaukana näkyy lokkeja ja hanhia

Nyt tarkkana kuin porkkana, että pääsee kunnialla alas (olen tipahtanut tältä oksalta kerran)
Friiduamatööri järkkää kaikenlaista. Tässä lähellä asuu yksi mukava rouva, jolla on suloinen Nelly -kissa. Kun kävi ilmi, että mä en sillä uudella perhoslelulla suostu leikkimään (katso edellinen blogipostaus), lelu lainattiin Nellylle ja ihan niin kuin Missu ja Tetekin, tämä pimu tykkäsi vaappuvasta perhosesta. Taas tuli todistettua, että se on pimujen eikä raavaiden kollien lelu. Mutta, jippii, friidu sai vaihtarina sellaisen lelun, mistä mä oikeasti tykkään. Leikin sillä koko illan ja heti taas aamusta. Sitten siinä voi myös nukkua. Tosi monipuolinen. Friidu oli jo aikaa sitten ymmärtämättömyydessään ostanut leluun kuuluvia välkkyviä irtopalloja Zooplussasta, mutta ei niillä ollut kivaa leikkiä, kun ne kolisivat niin kauheasti. Nyt nekin tulivat käyttöön, kun saatiin niihin tarkoitettu rata.




Tässä voi lötkötellä näin...

...tai vaikka sitten näin...
Mutta tosissani mä lekottelen silloin, kun retkotan työtuolin tai makkarin nojatuolin selkänojalla. Niissä voi kissa oikeasti rentoutua. Muutenkin alkaa heti nukuttaa, kun seuraa tota friidun tietsikkatouhua. On se sen verran tylsän näköistä enkä ollenkaan tajua, miks se roikkuu siinä ruudun ääressä aina tai näplää tablettia tai puhelinta.

Toivotan teille rentoa viikonloppua!

Leppoisaa viikonloppua teillekin kissat ja ihmiset, pysykää kanavalla. Tämän blogin vieressä on ainakin hyviä mainoksia, jos blogia selatessa iskee tylsistyminen. 

T. Dali

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Dalin suosikkilelu

Tsau! Dali täällä.

Mukavaa viikonloppua kissakamuille ja ihmisille.

Laitan heti aluksi kuva-arvoituksen. Esittelen tässä kolme lelua, joista yhden kanssa en leiki ollenkaan ja toisen kanssa ehkä kerran päivässä, mutta kolmannen kanssa ainakin 100 kertaa päivässä. Arvatkaa, mikä näistä on se 100 kertaa päivässä suosikkileluni? Sen kanssa on leikitty jo pitkään. Blogin lopussa on leluarvoituksen ratkaisu ja videoklippi mun leikistä.


Valikoitu lelulaatikosta
 Viikko on mennyt tosi nopeasti. Kevättä ilmassa, mutta ulkona on järkyttävän kuraista ja märkää. Oltiin friidun kanssa tossa Vanhankaupungin sillan vieressä. Siellä on muutama laho pitkospuu. Tykkään olla veden ääressä ja olisin mennyt vielä jäälle, mutta kun friidu on niin iso, että jää ei rannassa enää kestä sen painoa, niin minäkään en pääse.

Tää on kiva kiipeilypuu

Kävelin tätä pitkin ja friidu tuli perässä. Puolivälissä päätinkin
kääntyä takaisin ja friidu melkein putosi ojaan, heh.

Tekisi mieli kahlata
Tänään aamulla se sitten tapahtui. Meidän talossa ekassa kerroksessa asuu kaksi kissaa, joiden annetaan kulkea irrallaan. Olen aiemmin nähnyt toisen vilaukselta, mutta kun tultiin lenkiltä, ne molemmat syöksähtivät terassilta pihaan suoraan mun nenän eteen. Friidu nappasi minut olkapäälle ja kissojen omistaja houkutteli kissat takaisin sisälle. Olisi muuten voinut tulla iso kahakka. Sähisin ja pörhistelin ja kiskoin valjaissa, koska olisin tietty lähtenyt niiden perään vähän näyttämään niille (...öhöm... friidu huomauttaa, että tämä kaikki uhoaminen alkoi kylläkin vasta sen jälkeen, kun irtokissat olivat kadonneet kulman taakse).

Olen syönyt vähän tavanomaista vähemmän. Ruoka ei oikein maistu, kun on kevät ja pitäisi päästä koko ajan ulos sauhuamaan. Paino oli jopa vähän pudonnut, mutta se ei haittaa, koska sitä on viime viikkoina tullut aika lailla lisää. Voihan sekin vaikuttaa, että juuri ennen punnitusta olin pissannut pitkän pissan tonne pihapuskaan.

No niin, tässä se leluarvoituksen ratkaisu on. Mun suosikkileikki on sellainen, että friidu kaivaa huulipunan korkin sohvan sisuksista ja mä työnnän sen sinne takaisin ja sen jälkeen naukaisen, jotta friidu tulisi kaivamaan sen korkin taas esille. Me tehdään tätä about 100 kertaa päivässä enkä mä ole yhtään kyllästynyt. Eikö olekin haasteellinen ja älyä kehittävä leikki? Friidu tykkää tästä ihan kybällä ja kyllä mä oikeasti uskon, että sen älykkyysosamäärä tätä tehdessä nousee niin, että kohta se on Mensan jäsen. Ai niin, sen typerän perhosen kanssa en viitsi leikkiä ollenkaan ja friidu aikookin kierrättää tai myydä lelun.


Lennokasta viikonloppua! Pysykää kanavalla.
T. Dali, älypelikonsultti

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Dalin mökkiextra

Tsau kissakamut ja ihmiset! Dali täällä!

Toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu. Mulla ainakin oli tänään tosi kivaa, koska pääsin mökillä käymään ja siellä oli UPEA keli.

Tajusin heti aamulla, että jotain erikoista tapahtuu ja menin varmuuden vuoksi odottamaan pikkueteiseen, jossa amatöörien ulkokengät olivat jo valmiina. Asetuin kenkien päälle, jotta varmasti huomaisivat ottaa minut mukaan. Vihdoin sitten tuli ilmoitus, että menossa ollaan ja kipitin vauhdikkaasti kuljetuskoppaan.




Mökillä pääsin heti tarhaan. Ruokakaan ei maistunut, kun oli niin kivaa. Mentiin friidun kanssa valjasulkoilemaan ja sen jälkeen olin ainakin pari tuntia tarhassa. Tuli kiipeiltyä aika paljon puissa. Käytiin toisen kerran pienet valjasulkoilut ennen lähtöä, kun friidu toivoi, että olisin pissannut ulos. Odotin kuitenkin niin kauan, että päästiin takaisin sisälle ja ryntäsin jalat sutien heti laatikolle. No, friidu on sopeutuvainen ja sanoi, että hyvä kuitenkin, että tein pissat ennen kotimatkaa niin ei tarvitse pidätellä puoltatoista tuntia. Friidu otti kuvia ja näistä ainakin pari on mun mielestäni tosi kivoja. Katselkaapa niitä.


Tsekkaan vaan vähän laajemmin, että kaikki on kunnossa talven jälkeen

Amatööri menee jäälle, kestääköhän se?

Mun sulka oli tallella ja sohin sitä vähän aikaa. Ylähylly on hyvä mesta lojua.
Timantteja turkissa
Friiduamatööri tykkää tästä kuvasta
Terkut Dali, turkinulkoiluttaja