Dali, salainen agentti D007

Tsau! Dali täällä

Toivottavasti kaikilla kissoilla on asiat hyvin ja kotiväki palvelee sen kun kerkeää. Täällä on ollut aika vilkasta pöhinää. Eilen oli Jyrki Kataista lainatakseni FANTASTINEN ulkoilukeli. Mentiin friidun kanssa aamulla rantaan ja siellä oli vielä vähän sumua. Upean näköistä. Laitetaan siitäkin pari kuvaa, mutta ensiksi tämä salainen agentti -tahtäväni. Työskentelen yhden top secret vakoilutehtävän parissa. Tässä alla näette, kuinka suoritan tehtäväni onnistuneesti niin, että kohteet eivät huomaa mitään.

Ja ne friiduamatöörin kännykkäkuvat upeasta aamunäkymästä.

Kyllä kelpasi ulkoilla. Ainoa ongelma vaan on, että friidu ei päästä enää minua tonkimaan  rannassa sellaista viemäriojaa, johon tulee isosta putkesta vedet ties mistä. Ojan pohja on nyt kuiva, mutta siellä lumen alla olisi tosi paljon pengottavaa. Kerkesin alkuviikolla tunkea pääni sinne ojan pohjalle ennen kuin friidu ehti estää ja sain kivan tupon kiskottua suuhuni. Ja kuinka ollakaan, ihan samalla tavalla kuin viimeksi, kun pääsin penkomaan siellä jotain vanhaa linnunpesää, meni vatsa veteläksi. Ei mulla muita tauteja toistaiseksi ole ollutkaan kuin nämä kaksi vatsatautia ja friidu on nyt 99% varma, että saan ojan pohjalta jotain bakteereja. Ripuliyön jälkeen se oja on kierretty kaukaa, vaikka kuinka yritän kiskoa friidua sinne. Mitä tulee siihen valvottuun yöhön, olin kolmen maissa onnistunut sotkemaan pellettilaatikon aika hyvin ja friidu heräsi siihen, kun yritin epätoivoisesti peittää sotkuja. Vedin laatikon edessä olevan matonkin siihen päälle, mutta ei se oikein hyvin peittänyt. Kun loota oli pesty, friidu tuli vahtimaan viereen seuraavia käyntejäni, joita oli yöllä vielä kolme lisää, viimeinen klo 7 aamulla.  No, nyt on vatsa taas loistokunnossa ja ruoka maistuu. Friidun mielestä syön nykyisin tosi hyvin kaikkea. Paino on taas noussut ja tänään punnituksessa 5320 grammaa. Terkkuja vaan syöppö-Sulolle!

Tässä vielä yksi huvittava klippi, kun kiskon friidua pitkin liukasta jäätä. Friidulla on nastakengät jalassa, mutta se ei meinaa millään pysyä minun vauhdissani mukana. Jäällä on tosi kiva viipottaa - rannan tuntumassa kuitenkin. Veeti the Isopeffalle vaan tiedoksi, että painan jo niin paljon, että pitää miettiä, kestääkö jäät. Siksi en mene kovin kauaksi rannasta.

Vaanin aina variksia, mutta niidenkään lähelle en pääse. Se kielletty viemäri muuten menee tän verkkoaidan alapuolella. Kaikki on kiellettyä 😢

En saa mennä tuonne notkoon enää ikinä, nyyh.

Laitettiin friidun kanssa Instagramiin yksi aika hauska valkoinen kuva. Jos ette halua sitä sinne mennä katsomaan, tuossa ylhäällä oikealla se näkyy ja pääsette klikkaamaan kuvan esille sitä kautta.

Friidu otti taas potrettikuvia. Alkoi ottaa sen kuvaamiset sen verran pannuun, että tällainen taideteos saatiin aikaiseksi:

Ainaista kameran kanssa hätyyttelyä!

Oletteko muuten huomanneet, että näillä minun sivuillani on mainoksia? Friidu käski sanoa, että hän ei pysty vaikuttamaan, mitä mainoksia teidän näkyville tulee, koska ne tuotetaan sinne korkeamman älykkyyden voimalla. Sen kun klikkaatte niitä, jos kiinnostaa - mutta mä en niistä tiedä mitään.

Ajattelin tänään velttoilla. Velttoilkaa tekin, toimintaohje alla, jos ette stressiltänne enää osaa.

Velttoilussa on tärkeää, että raajat ovat rennot

Mukavaa viikonloppua!
T. Dali (my name is Dali, @dalithesurrealcat)

Hampaat harjataan joka ilta

Tsau! Dali täällä.

Mitä kuuluu, kissakamut? Oletteko tekin joutuneet hammaspyykille? Friiduamatööri on katsellut Facebookin kissapostauksia ja tajunnut, että kissoille tulee plakkia, hammaskiveä ja ientulehdusta siinä missä ihmisillekin, mutta hammaslääkärilaskut ovat moninkertaiset ihmisten taksoihin verrattuna. Monet kissat joutuvat yllättävän nuorina sen tilanteen eteen, että plakkia ja hammaskiveä kertyy ja lopulta hampaita on poistettava. Tästä kauhistuneena friiduamatööri on joulukuun alusta asti harjannut hampaani joka ilta. Aluksi siitä ei tullut yhtään mitään, mutta pikkuhiljaa olen alkanut sietää sitä touhua ja ainakin ulkopinnat hampaistani saadaan jo jotenkuten harjattua ennen kuin olen ehtinyt syödä maukkaan kissahammastahnan. Friidu osti paristokäyttöisen lasten hammasharjan, jossa on pehmeä harjaosa. Virtaa ei ole vielä laitettu päälle, mutta ehkä joskus... Tässä hiukan sumea video hampaideni harjauksesta.

Netistä löytyi aika selkeä ja kattava juttu kissojen hammassairauksista ja valitettavasti brittikissat mainittiin siinä yhtenä rotuna, jolle hammasongelmia voi kertyä. Artikkelissa mainitaan kissarodut, joilla on lyhyt kuono ja sen vuoksi hampaat voivat olla suussa ahtaasti ja niihin kertyy helpommin plakkia. Myös ravinto ja suun bakteerikoostumus sekä jotkut muut kissan sairaudet voivat aiheuttaa sen, että hampaisiin tulee herkemmin ongelmia. Pelkän märkäruuan tai pehmeän ruuan popsiminen voi myös edesauttaa plakin/hammaskiven muodostumista. Eli rouskuteltavaa pitää olla, olisihan hiiren luutkin kovaa kamaa, jos joskus sellaista kissan perusruokaa pääsisi syömään!

http://icatcare.org/advice/cat-health/dental-disease-cats

Ja sitten vähän kivampiin aiheisiin. Pääsin muutama päivä sitten Arabianrannassa meren jäälle käppäilemään. Tosin ihan rannassa vaan mentiin, mutta kivaa oli. Miesamatööri oli taluttimen päässä.

Ai niin, tiedoksi robofisuja harkitseville: on se kelluva pumpulipuikko vaan paljon kivampi lelu kuin ne robofisut, vaikka ihan mukavaa niidenkin hyörimistä on katsella. Tykkään, että altaassa on vain yksi fisu kerrallaan - ja tietysti se pumpulipuikko.

Sanokaa nyt tekin tuolle friiduamatöörille, että hänen työtuolinsa niskatuessa olevat vaaleat pilkut EIVÄT ole minun kynsieni jälkiä vaan amatöörin olisi syytä mennä ostamaan apteekista hilsesampoota. Harmittaa, kun syytetään tällaisesta mitättömästä asiasta ja mitä sitten, vaikka olisikin kynsien jälkiä? Friiduamatööri voisi olla tyytyväinen, että lämmitän hänen niskaansa ja olen seurana aina, kun hän roikkuu päätteellään. Niskatuella notkuminen käy kyllä työstä, koska friidu on mielestäni täysin addiktoitunut nettiin ja someen.

En tosiaankaan myönnä. En ole kynsinyt näitä vaaleita jälkiä tähän!

Monet brittikamuni ovat Lahden kissanäyttelyssä. Onnittelut kaikille tämän päivän menestyksestä ja tsemppiä huomiseen. Ja jos sitä menestystä ei tule, niin voin lohduttaa näin näyttelyt kaukaa kiertävänä kissana, että kissanelämä on ihan mukiinmenevää ilman ruusukkeitakin.

Mukavaa viikonloppua kissat ja kotiväet!
T. Dali, huonekalujen vaalija ja hammaspeikkoa paossa

Robofisut tulivat!!!

Tsau! Dali täällä.

Amatööri onnistui tilaamaan verkkokaupasta (wish.com) minulle kolme robofisua 0,95 e kappale ja joka kalan mukana tuli vielä kaksi varaparistoakin, postimaksu 4 euroa. Eläinkaupassa robofisut maksavat peräti12,90 euroa kappale (BR-lelusta saa nyt alennuksella 7 euroa kappale) eikä friidu kuulemma huomaa niiden ulkonäössä eroa. Kaikki tämäntyyppiset tuotteet on valmistettu Kiinassa kuitenkin. No, ehkä nämä alle euron tuotteet hajoavat nopeasti? Fisut toimi, kun niitä testattiin. Sörkin niitä tassullani ja yritin saada kiinni, mutta aika vetistä puuhaa. Illalla saan leikkiä niillä uudestaan ja vähän isommassa vesimäärässä. Pattereita ei kuulemma haluta heti ensimmäisellä testikerralla tuhlata loppuun. Tulin samalla juoneeksi vettäkin, joten friidun mielestä näistä on sekä hauskuutta että hyötyä sen ajan, minkä kestävät.

Amatöörit olivat eilen IKEAssa ja toivat toisen korkean peilikaapin vessaan, kun friidun purkit eivät siihen yhteen enää mahtuneet. Jouduin koko iltapäivän neuvomaan miesamatööriä kaapin kokoamisessa, on ne sen verran työläitä. Jäi päiväunet väliin ja niinpä nukuin koko illan ja yön. Mutta se etu hinnan lisäksi noissa IKEAn kamoissa amatöörien mielestä on, että koskaan ei puutu osia ja ne saa lopulta koottua, kun noudattaa ohjeita tarkkaan. Mulle tuli IKEAsta kaksi kissanmallista kilisevää kangaslelua tuliaisiksi.

Koska ruippapehvani - kiitos Veetin uupumattoman markkinointityön - on muodostunut jo maankuuluksi käsitteeksi ja koska harkitsen sitä tavaramerkikseni, pyysin friidua ottamaan tällaisen vähän salonkikelpoisemman kuvan takapäästäni, jotta fanit voivat teettää siitä julisteita. Veetille tietysti voin lähettää tassusigneeratun printin ilmaiseksi.

Mukavaa loppuviikkoa! T. Dali, super ruippapehva"®"

Dalin ruippapehva"®"

Ulos umpihankeen ja taidetta tsiigaamaan!

Tsau! Dali täällä.

Vihdoin sopiva lämpötila ja lunta. Ihanaa. Oltiin eilen ja tänään kumpanakin päivänä melkein tunti ulkona. Miesamatööri oli eilen messissä ja avusti videoiden ottamisessa. Tänään olisi voinut olla kauemminkin, mutta poikkeuksellisesti pyysin sisälle ja ryntäsin tyhjentämään kaikki ruokakupit ja niihin lisätyt täydennyksetkin. Kiljuva nälkä. Minulle tuo umpihanki on aika mieluinen, koska olen tällainen omien polkujen kulkija. Laitan parit videoklipit, niin näette, kuinka aukaisen friidulle latua umpihankeen - kas, kun hänen on narun päässä kuljettava sinne, mihin minä kiskon.

Muuten, yksi rantaan hiihtämään menossa ollut rouva tuli silittelemään minua. Olin juuri ollut pusikossa vaanimassa lintuja ja sen vuoksi vähän tohkeissani, joten taisin jossakin kohtaa pikkuisen näykkäistä rouvan kättä. Rouvalla on itsellä kissa ja oli kuulemma nähnyt FB postauksiani.

Käytiin taas ihailemassa yhtä taideteosta Arabianrannassa. Näin lumessa se on tosi kaunis, mutta vähän paljas. Mielestäni siihen päälle sopisi pysyvästi kissa. Pylpyrät ovat siis metallia, ei mitään rantakiviä. Teos on nimeltään Taikakivet ja tekijä on Esa Vesmanen.

Taidekivien koristeena

Friiduamatööri otti pari tällaista akrobatiakuvaa, kun taiteilin hänen työpöytänsä ja sohvan käsinojan välimaastossa. No, friidu joutui itse menemään lattialle makaamaan, että sai nämä kuvat otettua. Siitä tuli tällainen pieni yhteinen jumppahetki ja friidu saikin päähänsä, että voisi elvyttää mökkikauden loputtua unohduksiin jääneen kotijumppansa ja opettaa minutkin jumppaamaan. Voi itku. Onneksi friidu saa joka kolmas minuutti päähänsä jotain älytöntä, mutta unohtaa ne samantien. Jos tässä nyt niin käy, että minun on alettava jollakin jumppamatolla notkumaan, postaan taatusti kuvia, jotta voitte arvioida, tarvitaanko täällä ammattiapua.

Pöydän ja sohvan välissä

Katselen, kun friidu makaa lattialla selällään ja ottaa tätä kuvaa

Pysykää kanavalla!

T. Dali, tarpoja

Siperia opettaa

Tsau! Dali täällä.

Mouruan joka aamu ulos. Friidu kuvittelee, että kun minulle näytetään ulko-ovella, millainen keli on, lopettaisin ulos naukumisen. Mutta minäkin tajuan, että joka aamu on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. On ainakin mentävä tarkistamaan tilanne. Alkuviikolla oli niin kova pakkanen ja viima, että just ja just pystyi talon päätyovesta kipittämään sivuovelle ja sitten oli nöyrtyminen ja pyydettävä sisälle, kun tassut jäätyivät. Loppiaisen alla alkoi lunta tupruta. Friidu vei alaovelle, mutta talon läpi menevä käytävä on friidun mukaan sellainen tuulitunneli, että siellä isokin ihminen (puhuu ilmeisesti itsestään) lentää taivaan tuuliin saati sitten ruippapeffa kissa. Hyvä, kun tuulessa edes saatiin ulko-ovi auki. Otin muutaman askeleen ja tuulenpuuska ja lumipyry veivät mennessään. Äkkiä sisälle. Videoklipistä saa kalpean aavistuksen, millaiset olosuhteet. Käytiin sitten parvekkeella ja siellä käppäilin muutaman minuutin, mutta kylmää ja lumista oli sielläkin.

Tänään mentiin ulos toiselle puolelle taloa katsomaan, kun miesamatööri kaivoi autoa esille kinoksesta. Siinä ei tuullut, mutta lunta oli kadulla vatsareppuun asti. Ei oltu kuin hetki ja taas oli pakko rynnätä ovelle ja pyytää sisälle. Friidun mielestä se oli hauskaa ja hoki jotain siperia opettaa juttua (vahingoniloinen tyyppi selvästi). Tähän asti joka ulkoilukerta friidu on joutunut kantamaan minut puoliväkisin sisälle, kun en muuten ole suostunut tulemaan. Illansuussa friidu ehdotti, että mennään parvekkeelle katselemaan lunta ja iltavaloja. No, keli oli lauhtunut ja oltiin kymmenen minsaa virkistäytymässä, mutta ei siellä iltaparvekkeella voi lintuja vaania, kun niitä ei ole.

Höh, OIKEITA lintuja tänne eikä mitään koristeita!

Muuten kivat näkymät, mutta missä linnut?

Tässä on joutunut kaikenlaista tekemään. Amatöörit veivät kovalla pakkaskelillä olohuoneen matot lumeen ja harjasivat ne. Minut laitettiin moppaamaan sohvien alustat. Joudun koko ajan tekemään jotain ihme hommaa, vaikka minä kuitenkin olen rekrytoinut amatöörit palvelusväeksi eikä päinvastoin.

Moppaan sohvan alta, kun käskettiin

Tämän verran  tuli pölyä, pitääkö sängynalustakin mopata?

Mun turkkia on kehuttu useampaan otteeseen. Patrick-broidin mami mainitsi, että mun turkki kiiltää hienosti. Tänään nähtiin alakerran perhe ja rouvakin kehui turkkini kiiltoa. Samalla tapasin ihan vain ovella kurkaten ja valjaissa kiinni heidän upean ragdoll -kissansa, jolle sähisin ja pörhistelin. Kissa poistui sohvan alle. Voi se vähän olla, että mun turkki on aika hieno ja minkitkin sitä saattais hiukan kadehtia. Kattokaa vaikka tästä kuvasta, jonka friidu otti just äsken.

Tässä vaatimattomana esittelen kiiltoturkkiani

Friidu tuunaa valokuvia harrastuksekseen ja kokeilee kaikenlaista hömppää. Tämä "taidekuva" on mun eilisen synttärin kunniaksi, täytin 10 kuukautta ja painan 5040 grammaa. Olen siis siirtynyt vitosklubiin ja friidu toivoo, että en siirtyisi enää kuin korkeintaan kutosklubiin.

Dali -palapeli

Huomenna mennään taas kokeilemaan ulkoilua. Menkää tekin.

T. Dali, raskassarjalainen

Tsau! Dali täällä. Leppoisaa alkanutta vuotta kaikille.

Vuoden alkajaisiksi pyysin friiduamatööriä tuunaamaan pari vähän tavanomaisesta poikkeavaa, mustavalkoista kuvaa meikäläisestä, toinen jännällä piirrostyylillä. Tykätään mustasta ja valkoisesta (ja tietty suklaanruskeasta) molemmat, mutta friidun mielestä näin uuden vuoden alkaessa on hyvä kissankin ymmärtää, että oikeasti mikään ei ole pelkästään mustaa tai valkoista, vaan elämässä on onneksi sävyjä joka lähtöön.

Kurkin tässä kenkäkaapin päältä

Yksi asia, mitä friiduamatööri mietti viime vuonna moneen otteeseen, on huumorintaju. Taitaa olla niin, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä läheskään kaikkien kanssaihmistensä huumoria, koska se on useimmiten erilaista kuin oma huumori. Muita pidetään helposti huumorintajuttomina, koska harvapa meistä itseään haluaa luonnehtia muuksi kuin huumorintajuiseksi. Friiduamatööri on tullut siihen tulokseen, että jos suhtautuu itseensä ja omiin tekemisiinsä huumorilla, muut suhtautuvat suopeasti.  Kaikki muu huumoriksi tarkoitettu äännähtely on enemmän tai vähemmän liukkailla jäillä luistelua. Kuulin friidun sanovan, että on ainakin yksi huumorin laji, jossa hän on täysin pihalla (=huumorintajuton). Se on vitsien kertominen. Friidun mielestä on piinallista kuunnella vitsin kertomista ja suorittaa lopuksi asiaan kuuluvaa nauramista - nauratti tai ei. Siinäkin on vielä se vitsinkerronnan alalaji, jossa kertoja esittää kysymyksiä, joihin on arvattava jotain ja sitten tulee se oikea vastaus, jolle kuuluu nauraa. Huoh, sanon minä.

Tässä katson kalenteristani, millä viikolla robofisujen pitäisi tulla

Friidulla on se käsitys, että kissanomistajat ovat leppoisaa ja hauskaa porukkaa. Käsitys vahvistui, kun veljeni Patrick saapui palvelijoineen junalla Tampereelta stadiin uuden vuoden viettoon ja tulivat täälläkin käymään. Juttua riitti. Oli tosi kiva tapaaminen ja niin hauskaa, kun ollaan Patrickin kanssa kuin kaksi marjaa. Patrick on muutaman minuutin vanhempi isoveli ja painaa reilu 100 grammaa enemmän. Meidät laitettiin valjaisiin ja taluttimiin aluksi, kun ei tiedetty, millaista sähinää aiomme pitää. Mutta mehän ollaan broidin kanssa hyvin käyttäytyviä brittikissoja ja kun pidimme sopivan etäisyyden, niin ei tarvinnut pörhistellä (Patrickin mami kutsuu sitä irokeesityyliksi). Oltiin vuorotellen kiipeilypuun yläpesässä, mistä oli turvallista tarkkailla kaksoisolennon touhuja alempana. Ollaan niin samanlaisia, mutta kuitenkin monessa suhteessa erilaisia. Patrick matkustaa sujuvasti junassa, asuu hotellissa ja käy milloin missäkin ihmisten ilmoilla, kun taas minä rakastan valjasulkoilua kaikissa keleissä. Minä puolestani en tykkää mennä ihmisjoukkojen keskelle enkä osaa istua valjaissa paikoillani kahviloissa tai ravintoloissa tai edes kotona parvekkeella. Pitää olla menossa koko ajan. Minä olen ilmeisesti meistä kahdesta sittenkin vähemmän nirso ruokien suhteen ja tykkään pellettivessasta, mikä taas Patrickille ei käy ollenkaan. Alkujärkytyksen jälkeen Patrick kävi tutkimassa tarkkaan paikkoja alakerrassa ennen kuin lähtivät uudenvuoden juhliin. Olen sen vierailun jälkeen rynnännyt joka kerta ulko ovelle vastaan, kun sieltä joku tulee. Pitää tarkistaa, tuleeko taas kissa reviirilleni. Amatöörit eivät osaa päätellä, toivonko vai pelkäänkö sitä kissan tuloa.

Kuvat Patrickista ja minusta - aika samannäköisiä ollaan, vai mitä?

Patrick broidi

Minä

Sain Patrickilta ja hänen henkilökunnaltaan tuliaisiksi lelun ja se onkin siitä poikkeuksellinen, että olen leikkinyt sen kanssa vähän päästä. Videoklipissä minulla on vielä valjaat ja talutin, kun tutustuminen broidiin oli vasta alussa ja friiduamatöörin piti sitäkin kontrolloida.

Eipä muuta kuin mukavaa vuoden ensimmäistä viikkoa. Pysykää tällä superchannelilla -  ja saa kertoa tutuille, miten tämä kanava löytyy (Facebookissa @dalithesurrealcat).

T. Dali