Brittikissa Dali kertoo surrealistisesta elämästään amatöörihenkilökunnan palveltavana eikä estä itseään käsittelemästä päivänpolttavia aiheita - kissan näkökulmasta tietenkin.
Toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu. Mulla ainakin oli tänään tosi kivaa, koska pääsin mökillä käymään ja siellä oli UPEA keli.
Tajusin heti aamulla, että jotain erikoista tapahtuu ja menin varmuuden vuoksi odottamaan pikkueteiseen, jossa amatöörien ulkokengät olivat jo valmiina. Asetuin kenkien päälle, jotta varmasti huomaisivat ottaa minut mukaan. Vihdoin sitten tuli ilmoitus, että menossa ollaan ja kipitin vauhdikkaasti kuljetuskoppaan.
Mökillä pääsin heti tarhaan. Ruokakaan ei maistunut, kun oli niin kivaa. Mentiin friidun kanssa valjasulkoilemaan ja sen jälkeen olin ainakin pari tuntia tarhassa. Tuli kiipeiltyä aika paljon puissa. Käytiin toisen kerran pienet valjasulkoilut ennen lähtöä, kun friidu toivoi, että olisin pissannut ulos. Odotin kuitenkin niin kauan, että päästiin takaisin sisälle ja ryntäsin jalat sutien heti laatikolle. No, friidu on sopeutuvainen ja sanoi, että hyvä kuitenkin, että tein pissat ennen kotimatkaa niin ei tarvitse pidätellä puoltatoista tuntia. Friidu otti kuvia ja näistä ainakin pari on mun mielestäni tosi kivoja. Katselkaapa niitä.
Tsekkaan vaan vähän laajemmin, että kaikki on kunnossa talven jälkeen
Amatööri menee jäälle, kestääköhän se?
Mun sulka oli tallella ja sohin sitä vähän aikaa. Ylähylly on hyvä mesta lojua.
Toivottavasti kaikilla kissoilla on asiat hyvin ja kotiväki palvelee sen kun kerkeää. Täällä on ollut aika vilkasta pöhinää. Eilen oli Jyrki Kataista lainatakseni FANTASTINEN ulkoilukeli. Mentiin friidun kanssa aamulla rantaan ja siellä oli vielä vähän sumua. Upean näköistä. Laitetaan siitäkin pari kuvaa, mutta ensiksi tämä salainen agentti -tahtäväni. Työskentelen yhden top secret vakoilutehtävän parissa. Tässä alla näette, kuinka suoritan tehtäväni onnistuneesti niin, että kohteet eivät huomaa mitään.
Ja ne friiduamatöörin kännykkäkuvat upeasta aamunäkymästä.
Kyllä kelpasi ulkoilla. Ainoa ongelma vaan on, että friidu ei päästä enää minua tonkimaan rannassa sellaista viemäriojaa, johon tulee isosta putkesta vedet ties mistä. Ojan pohja on nyt kuiva, mutta siellä lumen alla olisi tosi paljon pengottavaa. Kerkesin alkuviikolla tunkea pääni sinne ojan pohjalle ennen kuin friidu ehti estää ja sain kivan tupon kiskottua suuhuni. Ja kuinka ollakaan, ihan samalla tavalla kuin viimeksi, kun pääsin penkomaan siellä jotain vanhaa linnunpesää, meni vatsa veteläksi. Ei mulla muita tauteja toistaiseksi ole ollutkaan kuin nämä kaksi vatsatautia ja friidu on nyt 99% varma, että saan ojan pohjalta jotain bakteereja. Ripuliyön jälkeen se oja on kierretty kaukaa, vaikka kuinka yritän kiskoa friidua sinne. Mitä tulee siihen valvottuun yöhön, olin kolmen maissa onnistunut sotkemaan pellettilaatikon aika hyvin ja friidu heräsi siihen, kun yritin epätoivoisesti peittää sotkuja. Vedin laatikon edessä olevan matonkin siihen päälle, mutta ei se oikein hyvin peittänyt. Kun loota oli pesty, friidu tuli vahtimaan viereen seuraavia käyntejäni, joita oli yöllä vielä kolme lisää, viimeinen klo 7 aamulla. No, nyt on vatsa taas loistokunnossa ja ruoka maistuu. Friidun mielestä syön nykyisin tosi hyvin kaikkea. Paino on taas noussut ja tänään punnituksessa 5320 grammaa. Terkkuja vaan syöppö-Sulolle!
Tässä vielä yksi huvittava klippi, kun kiskon friidua pitkin liukasta jäätä. Friidulla on nastakengät jalassa, mutta se ei meinaa millään pysyä minun vauhdissani mukana. Jäällä on tosi kiva viipottaa - rannan tuntumassa kuitenkin. Veeti the Isopeffalle vaan tiedoksi, että painan jo niin paljon, että pitää miettiä, kestääkö jäät. Siksi en mene kovin kauaksi rannasta.
Vaanin aina variksia, mutta niidenkään lähelle en pääse. Se kielletty viemäri muuten menee tän verkkoaidan alapuolella. Kaikki on kiellettyä 😢
En saa mennä tuonne notkoon enää ikinä, nyyh.
Laitettiin friidun kanssa Instagramiin yksi aika hauska valkoinen kuva. Jos ette halua sitä sinne mennä katsomaan, tuossa ylhäällä oikealla se näkyy ja pääsette klikkaamaan kuvan esille sitä kautta.
Friidu otti taas potrettikuvia. Alkoi ottaa sen kuvaamiset sen verran pannuun, että tällainen taideteos saatiin aikaiseksi:
Ainaista kameran kanssa hätyyttelyä!
Oletteko muuten huomanneet, että näillä minun sivuillani on mainoksia? Friidu käski sanoa, että hän ei pysty vaikuttamaan, mitä mainoksia teidän näkyville tulee, koska ne tuotetaan sinne korkeamman älykkyyden voimalla. Sen kun klikkaatte niitä, jos kiinnostaa - mutta mä en niistä tiedä mitään.
Ajattelin tänään velttoilla. Velttoilkaa tekin, toimintaohje alla, jos ette stressiltänne enää osaa.
Velttoilussa on tärkeää, että raajat ovat rennot
Mukavaa viikonloppua!
T. Dali (my name is Dali, @dalithesurrealcat)
Mouruan joka aamu ulos. Friidu kuvittelee, että kun minulle näytetään ulko-ovella, millainen keli on, lopettaisin ulos naukumisen. Mutta minäkin tajuan, että joka aamu on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. On ainakin mentävä tarkistamaan tilanne. Alkuviikolla oli niin kova pakkanen ja viima, että just ja just pystyi talon päätyovesta kipittämään sivuovelle ja sitten oli nöyrtyminen ja pyydettävä sisälle, kun tassut jäätyivät. Loppiaisen alla alkoi lunta tupruta. Friidu vei alaovelle, mutta talon läpi menevä käytävä on friidun mukaan sellainen tuulitunneli, että siellä isokin ihminen (puhuu ilmeisesti itsestään) lentää taivaan tuuliin saati sitten ruippapeffa kissa. Hyvä, kun tuulessa edes saatiin ulko-ovi auki. Otin muutaman askeleen ja tuulenpuuska ja lumipyry veivät mennessään. Äkkiä sisälle. Videoklipistä saa kalpean aavistuksen, millaiset olosuhteet. Käytiin sitten parvekkeella ja siellä käppäilin muutaman minuutin, mutta kylmää ja lumista oli sielläkin.
Tänään mentiin ulos toiselle puolelle taloa katsomaan, kun miesamatööri kaivoi autoa esille kinoksesta. Siinä ei tuullut, mutta lunta oli kadulla vatsareppuun asti. Ei oltu kuin hetki ja taas oli pakko rynnätä ovelle ja pyytää sisälle. Friidun mielestä se oli hauskaa ja hoki jotain siperia opettaa juttua (vahingoniloinen tyyppi selvästi). Tähän asti joka ulkoilukerta friidu on joutunut kantamaan minut puoliväkisin sisälle, kun en muuten ole suostunut tulemaan. Illansuussa friidu ehdotti, että mennään parvekkeelle katselemaan lunta ja iltavaloja. No, keli oli lauhtunut ja oltiin kymmenen minsaa virkistäytymässä, mutta ei siellä iltaparvekkeella voi lintuja vaania, kun niitä ei ole.
Höh, OIKEITA lintuja tänne eikä mitään koristeita!
Muuten kivat näkymät, mutta missä linnut?
Tässä on joutunut kaikenlaista tekemään. Amatöörit veivät kovalla pakkaskelillä olohuoneen matot lumeen ja harjasivat ne. Minut laitettiin moppaamaan sohvien alustat. Joudun koko ajan tekemään jotain ihme hommaa, vaikka minä kuitenkin olen rekrytoinut amatöörit palvelusväeksi eikä päinvastoin.
Moppaan sohvan alta, kun käskettiin
Tämän verran tuli pölyä, pitääkö sängynalustakin mopata?
Mun turkkia on kehuttu useampaan otteeseen. Patrick-broidin mami mainitsi, että mun turkki kiiltää hienosti. Tänään nähtiin alakerran perhe ja rouvakin kehui turkkini kiiltoa. Samalla tapasin ihan vain ovella kurkaten ja valjaissa kiinni heidän upean ragdoll -kissansa, jolle sähisin ja pörhistelin. Kissa poistui sohvan alle. Voi se vähän olla, että mun turkki on aika hieno ja minkitkin sitä saattais hiukan kadehtia. Kattokaa vaikka tästä kuvasta, jonka friidu otti just äsken.
Tässä vaatimattomana esittelen kiiltoturkkiani
Friidu tuunaa valokuvia harrastuksekseen ja kokeilee kaikenlaista hömppää. Tämä "taidekuva" on mun eilisen synttärin kunniaksi, täytin 10 kuukautta ja painan 5040 grammaa. Olen siis siirtynyt vitosklubiin ja friidu toivoo, että en siirtyisi enää kuin korkeintaan kutosklubiin.
Dali -palapeli
Huomenna mennään taas kokeilemaan ulkoilua. Menkää tekin.
