maanantai 24. syyskuuta 2018

Mikään ei voita mökkeilyä

Tsau! Dali täällä.

Jos minulta kysytään, niin paras paikka maailmassa on meidän mökki. Kuulin friidun höpisevän jotain, että ei käytäisi enää kuin kerran ja lisäksi lyhyt visiitti sitten, kun pääsee haravoimaan enimmät lehdet ja putsaamaan rännit. En ala. Täällä oli nytkin niin älyttömän kivaa. Oltiin aamulla rannassa eikä kamera tietenkään ollut mukana, kun kahlasin neljä tassua vedessä ryystämässä janooni järvivettä. Mutta muutama kuva kuitenkin otettiin. Tällä reissulla olen kiipeillyt puissa paljon ja korkealle ja ihmettelen vaan, että amatöörit eivät saa otettua kuvia, kun tilanne on päällä.

Friidu paasasi mulle rannassa, että en saa jahdata rantakäärmeitä. Ne on rauhoitettuja ja 252 euron sakot rapsahtaa. Friidu sanoi, että sakot vähennetään mun cosmasnackseista, jos sellaiset joudutaan joskus maksamaan. Vähän tyhmää kuvitella jotain sakkoja. Kyllä virkavalta on ihan muissa tehtävissä siellä meren saaristossa, missä käärmeitäkin on enemmän.
Jutskattiin tässä friidun kanssa, saako niitä rantakäärmeitä metsästää.
Kattokaa tarkemmin mun epäuskoista ilmettä, kun kuulin, että mä voin saada sakot.
On tässä lämpimässä syysauringossa aika leppoisaa köllötellä friidun sylissä.
Paitsi että nyt tuli kiire. Tuolla rannassa kahahti jokin. Olisko käärme?
Meinaakohan toi friidu heittää mut veteen???
Just tosin olin kahlaamassa tossa laiturin vieressä.

Aika harvoin käyn laiturilla omin päin, mutta sitten, kun amatöörit ovat mukana, siinä on kiva tepastella.
Heippa vaan friidu, menen rantapöpelikköön vahtimaan niitä käärmeitä,
joista oli puhe. Turha yrittää estää.

Tuolla on jotain kiinnostavaa. Kala? Katsokaa, kun mun turkki kiiltää.
Yli lentävät kurjet sokaistuvat ja eksyvät reitiltä.
Vihreä naru on 20 metriä. Se jää mun touhuissani vähän päästä kiinni johonkin
 ja amatöörit juoksevat pelastamaan kiipelistä.

Vaikka yleensä nukun kovalla alustalla, mökillä koisaan päikkärit amatöörien sängyssä. Aina on vähintään yksi kärpänen keskeyttämässä unet.

Pahuksen kärpänen, jaksaisikohan lähteä perään?
Friidu pohtii jo nyt, mihin veisi minut keväällä hammastarkastukseen ja tarvittaessa hammaspuhdistukseen. Pitää vissiin kysellä brittikamuilta, mistä eläinlääkäreistä olisi hyvät kokemukset. Friidun mielestä on kauheeta, jos minut pitää joka tapauksessa nukuttaa ja vasta sitten saadaan selville, onko hammaskiveä vai ei. Ilmeisesti kissojen hampaita ei pystytä ilman nukutusta luotettavasti tarkastamaan. Minut on nukutettu yhden kerran (kastraatio) ja sitten jollakin virkoamislääkkeellä herätetty niin, että valvoin melkein kaksi vuorokautta yhtä painoa ja hyörin ja pyörin hyperkissana. Katsokaa nyt tekin kokeneet kissanhoitajat, onko mulla sitä hammaskiveä. Friidun mielestä ei ole, mutta eihän kukaan sinne ikenien alle näe.

Hammaskiveä vai ei?

Mukavaa syksyn jatkoa. Hymyillään kuin hyeenat. T. Dali

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti