Amatöörien uskottavuus koetuksella - ihmeiden aika ei ole ohi

Tsau, Dali täällä. Toivottavasti kissakamujen ruokakupit on täynnä herkkuja.

Muistatteko sen mun uuden kiipeilypuun, joka hankittiin joulukuussa ja johon en ole kertaakaan kiivennyt? No, amatööreille tuli kylään yksi kiva pariskunta, jota he eivät olleet tavanneet aikoihin ennen kuin nyt sitten sattumalta matkailumessuilla. Ne tykkäävät kissoista (kuulemma jostain syystä myös koirista) ja etenkin ne tykkäävät musta. Toisaalta, kuka nyt ei musta tykkäisi? Ai juu, siis asiaan. Amatöörit esittelivät kämppäänsä vieraille ja kaikki ihailivat kookasta, uutuuttaan kiiltelevää kiipeilypuuta ja taas kerran kauhea päivittely, että on se kumma, että noin hieno puu ei katille kelpaa. Friidu sanoi laittavansa puun vuoden kuluttua myyntiin, jos se on edelleen käyttämättä. No, siinä ne sitten istuivat ja juttelivat olohuoneessa. Päätin nolata amatöörit ja kiipesin oma-aloitteisesti ensimmäistä kertaa elämässäni vauhdikkaasti tolppaa pitkin kiipeilypuun ensimmäiselle tasanteelle vetelään petiin ja rojahdin siihen nukkumaan aika pitkäksikin aikaa. Ihan sen näköisenä, kuin olisin siinä joka päivä. Vieraat varmaan ihmettelivät, mitä amatöörit oikein sekoilevat. Heh, oli hauska katsella amatöörien ällistyneitä ilmeitä.  Friidun piti oikein ojentaa kukkakimppu mulle ihmeen kunniaksi. No, vieraiden lähdettyä en kyllä ole vilkaissutkaan puuhun päin.

Eka kerta kiipeilypuussa oma-aloitteisesti - tuli oikein kukkapuska siitä hyvästä

Onneksi se vatsatauti meni ohi ja nyt vatsa taas toimii. Mutta sellaisen kakkajutun kerron kuitenkin, että yks aamu lähdettiin ulos ennen kuin olin ehtinyt käydä laatikolla. Oltiin aika kauan ensiksi tuolla rannassa, missä loikin ja juoksin ihan hirveästi (videoklippi alla) ja sen jälkeen paineltiin vielä lintujen perässä pitkin pihaa. Oli sitten pakko tehdä kakat ensimmäistä kertaa elämässä ulos puskan juureen enkä saanut edes kuoppaa kaivettua. Mutta friidupa olikin varautunut tilanteeseen ja sillä oli joku muovipussi mukana, mihin ne pökäleet korjattiin salamannopeasti ja vietiin roskiin. Katselin ympärilleni eikä mun mielestä kukaan nähnyt, koska oli vähän noloa, kun friidu on mainostanut joka suuntaan, että en edes osaa tehdä tarpeitani muualle kuin laatikkoon.

On ollut hyvät ulkoilukelit ja kaislikossa on suhissut, kun ollaan friidun kanssa paineltu rantajäätä pitkin ja peloteltu koiria.

Salainen agenttitehtäväni jatkuu. Tällä kertaa etsin pitävää todistusaineistoa siitä, että rannassa on harjoitettu epäilyttävää toimintaa. Puun alle on ihan varmasti kätketty saalis tai ainakin siellä on ollut hiiri.

Miesamatööri on muuten siitä kiva, että se laittaa joka ilta robofisut altaaseen eikä välitä, vaikka vesi roiskuu rapatessa. Olen saanut jo kaksi fisua kolmesta rikki, joten niitä kai tilataan lisää, koska korjaaminen ei onnistu.

Kuten huomaatte, olen opetellut puhumaan. Vähän epäselvää mongerrusta tämä vielä on, mutta eiköhän se tästä parane.  Friidukin on vihdoin tajunnut, että Windows -laitteilla ei ole tulevaisuutta ja hankkinut Anroid -tabletin ja nyt saa googlekaupasta ladattua vaikka mitä ohjelmia, joilla kissankin voi opettaa puheliaaksi.

Patrick broidi on brittikissasivuilla ilmoittanut etsivänsä tyttöystävää oikein vaaleanpunaisen hehkutusvideon kanssa ihan kunnon Tindertyyliin. Koska olemme kuin kaksoset, pelkään, että kaikki pimut ryntäävätkin ottamaan erehdyksessä minuun yhteyttä ja piti kiireesti laittaa juutuuppiin tällainen ilmoitus.

Mukavaa viikonloppua!

T. Dali, peräkamarin poika