Halloween lähestyy, huhuu!

Tsau! Dali täällä.

Halloween on minun mielestäni jokseenkin keinotekoinen juttu, mutta kun kerran muutkin siihen panostaa, niin päätinpä minäkin pelotella teitä, rakkaat kissakamut (myös paksupeffaiset), oikein kunnolla jo hyvissä ajoin etukäteen, niin ehditte toipua maanantaiksi ettekä enää säiky naurettavia valaistuja kurpitsoja.

Böö! Selän takana on mun egoni - vaviskaa tavikset!

Miesamatööri katosi eilen illalla ovesta ulos valtavan matkalaukun kanssa eikä häntä ole sen koomin näkynyt. Näin, kun hän pakkasi laukkuun ihme kamaa: pitkät ankan räpylät ja muodottoman vaatteen, johon olisi ollut kiva terottaa kynnet, mutta ei annettu. Friidu käytti tilaisuutta hyväkseen ja asettui telkkarituoliin (se on kyllä miesamatöörin yksinoikeus!). Ei se niin vaan käy. Hyökkäsin pariin otteeseen friidun kimppuun oikein vauhdikkaasti ja yritin vähän puraistakin, jotta olisin saanut hänet häädettyä telkkarituolista. Joku järjestys olla pitää. Saa nähdä istahtaako siihen uudestaan. Olen muuten aika hyvä ylläpitämään järjestystä. Kerran yksi vieras oli laitettu istumaan friidun paikalle keittiöön ja minä yritin ponnekkaasti häätää hänet siitä pois kiipeämällä niskaan ja puremalla pöydän alla sukkaa.

Friidu on vienyt minut sateessa valjasulkoilemaan pihalle kahtena päivänä, kun ensiksi on näyttänyt siltä, että kaatosade on lakannut ja vettä tulee enää vain vähän. Kummallakin kerralla on alkanut sataa kovaa kesken ulkoilun, mutta ei se minua haittaa. Pihassa on hirveästi lintuja ja joka päivä on päästävä niitä vaanimaan ja niille jäkättämään ja ainakin kiipeämään pariin puuhun. Minut on sitten lopulta väkisin raahattu sisälle ihan litimärkänä ja kuivattu froteepyyhkeeseen. Osaan jo mennä aika hyvin omin jaloin ulos kotiovesta. Ensiksi kipitän odottamaan hissin ovelle, kunnes hissi tulee. Hississä peilailen itseäni lattiaan asti ulottuvasta peilistä ja kun päästään alas, kipitän väliovelle ja sitten odottamaan ulko-ovelle, että friidu saa senkin auki. Sisälle palaaminen sujuukin sitten hieman tahmeammin. Friidu kiskoo minut puoliväkisin ulko-ovelle, jossa yritän vielä kääntyä pois. Rappukäytävässä rimpuilen kunnes hissi tulee. Kotiovella minut työnnetään peffasta sisälle. Kun minut on kuivattu ja harjattu, juoksen suoraan postilaatikon alle naukumaan vähäksi aikaa, jotta ymmärtävät, että ulkona ei oltu tarpeeksi kauan.

Tässä yksi päivä autoin friidua pakkaamaan jotain tarpeetonta kamaa varastoon (miksiköhän ne sinne viedään, jos ovat tarpeettomia?). Kävin kassissa vain varmistamassa, mahtuuko sinne kamaa, mutta friidu ilmoitti, että ihan vapaasti saan mennä varastoon asumaan, jos vielä terottelen kynsiäni sängynpäätyyn.

Tsekkailen vaan pakkaamista, en halua varastoon!

T. Dali, halloweenkummitus