Friiduamatööri paniikissa...turhaa vouhotusta

 

 

 

Tsau, Dali täällä!

Olen järjestänyt amatööreille kauhunhetket tänään. Vilkaiskaa ensimmäistä blogitekstiäni, niin näette, miten keikun 5 senttiä kapealla metallikaiteella, josta on olohuoneen lattialle 3,5 metrin pudotus. Amatöörit asensivat kammottavan turvaverkkotekeleen siltä varalta, että horjahdan ja putoan kaiteelta, josta minua ei tietenkään saa mikään pysymään poissa. Homma toimikin kolme kuukautta ihan hyvin. En tosin ole pudonnut, vaikka pistäydyn lähes päivittäin kaiteella kuljeksimassa. Eilen keksin, että turvaverkko on täydellinen riippukeinu, johon voi mennä rauhassa nukkumaan, muuten vaan köllöttelemään ja peseytymään. Koska painan jo vähän yli 4 kg, verkko venyy mukavasti ja roikkuu vajaa kolmen metrin korkeudella olohuoneen lattiasta. Kieltämättä verkosta pois kömpiminen on hiukan haasteellista, mutta parin harjoittelun jälkeen se jo jotenkin sujuu. Aivan IHANA nukkumapaikka. Täältä näkee joka suuntaan hyvin, ainakin, jos vähän roikottaa päätään. Ja saa olla rauhassa.  Friiduamatööri juoksee ympäri huushollia paniikissa ja kuulin hänen antavan miesamatöörille toimeksiannon, että verkko on otettava heti pois ja kissalle tehtävä selväksi, että verkkoa ei enää ole. Suunnittelevat tekevänsä siitä saunomisen ajaksi irrotettavan verkkokeinun lauteiden yläpuolelle. Epäilen, että sellainen ei enää meikäläistä kiinnosta, koska se ei ole tarpeeksi korkealla – eikä sinne meno ole kiellettyä. Ihmettelen vaan, mitä turvajärjestelyjä amatöörit seuraavaksi keksivät kaiteeseen liittyen. Tosin miesamatööri on sitä mieltä, että nukkukoon turvaverkossa, kyllä se katti siinä riippukeinussa hyvin pysyy ja näköjään osaa tulla pois sieltä. Järkipuhetta, sanon minä. Kollit vetää aina yhtä köyttä.

 

 

T. Dali, trapetsitaiteilija sielultaan