Dali seuraa varjoa, siivouspäivä ja oodi kissalle

Tsau kissakamut ja ihmiset! Dali täällä.

Tällä viikolla on ollut hienoja ulkoilusäitä paitsi tänään, kun satoi kaatamalla, mutta täällä olikin siivouspäivä.

Valvoin tota siivoushommaa aluksi tähystyspaikaltani, mutta sitten oli mentävä mukaan.

Valvontatehtävissä

Mun siivoustöihin kuuluu juosta ympäri kämppää yläkerasta alakertaan niin kovaa kuin kintuistani pääsen, myös sohvien ja tuolien selustoja pitkin. Lisäksi pöllyytän matot kasaan ja juoksen mopin perässä niin, että märkään lattiaan jää kiva tassukuvio.

Näihin pitää palauttaa uusi karvakuorrutus.

En kyllä ole imurin päällä silloin, kun se käy, vaikka en imureita pelkääkään.

Lopuksi aina pöyhin sohvatyynyt viralliseen järjestykseen ja autan puhtaiden lakanoiden vaihtamisessa.

Olen ihan puhki, siivouspäivät käyvät kuntosalikeikasta!

Tässä oli niin ihanan lämmin aurinkoinen aamu. Juoksin friidun varjon perässä ja nautin auringosta.

Vahtaan variksia

Tässä yksi aurinkoinen aamupäivä Arabianrannassa mies istui penkillä ja juoksin häntä moikkaamaan. Mies silitti ja rapsutteli ja kysyi friidulta, tunteeko friidu Pablo Nerudan runon kissoista. Minä tietty tiesin runon, mutta en muistanut mitään sanoja siitä. Piti ihan käydä netistä kertaamassa ja koska Oodi kissalle -runo on hieno kuin mikä, laitan sen tähän blogin loppuun. Neruda on tajunnut sentään jotain kissan syvimmästä olemuksesta - toisin kuin nämä amatöörit. Tekisi hyvää Veetinkin lukea, kun luulee olevansa runouden mestari.

Rentoa viikonloppua, kissakamut! Ja hyvää St. Patrick's Daytä veljelleni Sir Patrickille (joka syö mämmiä, yök). Upeat brittileidit Missu ja Tetekin näyttävät asettuneen viikonlopun viettoon.

T. Dali
**************

Pablo Neruda

OODI KISSALLE

Eläimistä tuli

susia,

millä liikaa häntää, millä iso

murheellinen pää.

Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua,

kävivät maisemaan taloksi,

saivat täpliä, somistuivat,

joku lensi.

Kissa,

kissa yksin

ilmaantui valmiina

ja ylpeänä:

se oli heti syntyjään täydellinen,

kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,

käärme saisi mielellään siivet,

koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,

insinööri soisi olevansa runoilija,

kärpänen kokee lentää kuin pääskynen,

runoilija yrittää matkia kärpästä,

mutta kissa

haluaa olla vain kissa

ja yhtä kissaa se on

hännästä viiksiin,

harmaasta aavistuksesta elävään hiireen,

yön pimeydestä kultaisiin silmiin.

Ei ole sen veroista

ykseyttä,

ei kuu eikä kukka

ole rakennettu

niin hyvin:

se on niin yksi kappale

kuin aurinko tai topaasi

ja sen joustava ääriviiva

on siro ja luja

kuin laivan keula.

Sen keltaisista silmistä

jää yksi ainut

viiru

johon lentävät yön kolikot.

Oi pikkuinen

keisari ilman keisarikuntaa,

isänmaaton valloittaja,

salongin pieni tiikeri

eroottisten taivaskattojen

lemmensulttaani,

sinä komennat myrskyssä

rakkauden tuulta

kun liikut

ja painat

maata vasten

neljä herkkää jalkaa,

nuuhkit,

epäilet kaikkea

mitä maa kantaa päällään,

sillä kaikki on saastaista

kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas

peto, yön röyhkeä

käpälänjälki,

laiska, jäntevä

ja etäinen,

syöverinsyvä kolli,

asumusten

salainen poliisi,

jonkin

kadonneen sametin

tunnusmerkki,

varmaankaan

et ole lajina

arvoitus,

kaiketi et ole mysteerio,

kaikki sinut tuntevat; kuulut

ihan tavallisimpaan talonväkeen,

kaiketi kaikki luulevat niin,

kaikki luulevat olevansa

kissansa isäntiä,

omistajia, kissan

enoja, kavereita,

virkaveljiä,

oppilaita tai ystäviä.

Minä en.

Minä luulen toisin.

Minä en tunne kissaa.

Minulle on tuttua monenmoinen, elämä

ja sen arkipelaagi,

meri ja kaupungin laskemattomuus,

kasvitiede,

naiset ja niiden kummat salat,

matematiikan kertotaulut ja miinukset,

maan vulkaaniset suppilot,

palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,

pappien sinertävä atavismi,

mutta kissasta minä en saa selvää.

Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,

sen silmissä on kultaiset numerot.

*********