Uuden kiipeilypuun status ja muut viikon highlightit

Tsau! Dali täällä.

Amatöörit myivät 19.11. vanhan kiipeilypuun, koska olivat ostaneet uuden. Siellä se amatöörien mielestä hieno, uusi puu nököttää nurkassa vahvasti seinään pultattuna. En ole kertaakaan mennyt siihen vapaaehtoisesti. Hyppään heti pois, kun minut nostetaan siihen. Millään leluilla minua ei ole saatu huijattua puuhun. Jos on laitettu herkkupalaa tasoille, olen käynyt syömässä ne ja äkkiä pois. Amatöörit ei tajua, mikä puussa on vikana enkä osaa sitä heille kertoa. En vaan tykkää siitä yhtään. Tasoihin ja pylvääseen on pariinkin kertaan suihkutettu kissanminttua, mutta en silti halua mennä niille minuutiksikaan. Voisiko joku kertoa amatööreille, että puu pitää panna kierrätykseen tai myydä ja tuoda jotain muuta tilalle. En tosin osaa antaa sen tarkempaa kuvausta, mikä minulle kelpaisi.

Tyhjä kiipeilypuu odottaa Dalia

Minut punnittiin viimeisen kerran keittiövaa'alla, jonka rajat alkavat tulla vastaan. Painoin 4,6 kg. Sen jälkeen punnittiin kassissa matkalaukkuvaa'alla ja tuli grammalleen sama tulos. Jatkossa joudun olemaan sitten kassissa punnittavana. No, on se ainakin iso kassi eikä ihan niin nöyryyttävä kuin tuo pieneen pahvilaatikkoon tunkeminen.

Tämä touhu tuli tiensä päähän, jatkossa punnitaan matkalaukkuvaa'alla

Mun kaikista paras lelu on rapiseva tunneli. Mulla onkin niitä nyt kaksi, kun friidu oli niin fiksu, että tilasi Zooplussasta toisen, kun huomasi, että tykkään. Niistä saa toooosi pitkän tunnelin, kun laitetaan peräkkäin. Haen jomman kumman amatöörin ainakin 10 kertaa päivässä leikkimään tunnelileikkiä. Välillä haen friidun yläkerrasta ja komennan kovalla äänellä tunnelin viereen, mutta sitten minä vain makoilen ja katselen kiinnostuneena, kun amatööri huiskii huiskalla tunnelin aukoista.

Paras lelu koskaan

Toi pallo pilaa koko tunnelin

Seuraava kuva on oikeastaan isopeffa Veetille (brittikissa, jota fanitan ja jolla on ison peffan lisäksi liian iso ego). Siitä voi nähdä, että vaikka olenkin vielä vähän ruippapeffa, mulla on iso vatsanahka kuitenkin. Kunnon brittikollin tunnistaa siitä, että vatsanahassa on kasvun varaa. Mulla on muuten aito minkinnahka leluna. Pieksen ja puren sitä välillä. Se on friidun vanha virheostos - joku pääpanta.

Friidu on tosi pinko. Minulle on ostettu lasten paristokäyttöinen hammasharja, jossa on superpehmeä harjaosa. Joka ilta mun hampaat pestään kissojen hammastahnalla. Friidun mielestä homma sujuu vaihtelevan välttävästi vielä, mutta kehitystä tapahtuu. Ehkä sen hammasharjan voi joku kaunis päivä laittaa pyörimäänkin. Annan kyllä friidun pestä ainakin kulmahampaat ja vähän muitakin, mutta syön hammastahnan salamavauhtia joka kerta. Se maistuu hyvälle. Jos tulee kariesta tai hammskiveä, sen poistaminen on kuulemma kamala juttu. Nukutetaan ja sitten tulee kaikenlaiset lääkkeet päälle. Jos kariesta ja hammaskiveä ei poisteta, tulee ientulehdukset ja hampaat irtoaa. Sama homma siis kuin ihmisillä. Friidu oli ostanut sormiharjan, kun netissä oli vinkattu, että sellaisen kanssa kannattaa aloittaa. No, siitä ei tosiaankaan tullut mitään. Kömpelö ja liian iso muovimöykky.

Tästä tulikin mieleen Hesarin Torstai -liitteen juttu "Kissakin ansaitsee koulutusta - miten teet elämästäsi helpompaa kissan kanssa". Tässä linkki juttuun (voi olla, että aukeaa vain Hesarin tilaajille):

http://www.hs.fi/elama/art-2000004890178.html

Anyway, Hesarin juttu alkoi näin: "Eikö olisikin ihanaa, jos kissasi antaisi leikata kyntensä ja harjata turkkinsa, menisi protestoimatta kantokoppaansa ja tietäisi, ettei saa olla pöydällä?". Amatöörit olivat aika tohkeissaan ja sain paljon paijauksia, koska minun kanssani kaikki tuo on aina hoitunut - ja paljon muutakin (kuten valjasulkoilu, hampaiden pesu, turkin imurointi). Ja yks olennainen pointti: MINÄ olen kouluttanut amatöörit eikä päinvastoin.

Olen avannut joulukalenterin luukkuja ahkerasti. Juoksen heti paikalle, kun kuulen, että kalenteri otetaan esille.

Mukavaa viikonloppua ja joulun odottelua, kissat ja henkilöstöt!


T. Dali, koulutus hallinnassa