Dali kissa ei ymmärrä, mitä Sipilä ja Orpo lausuvat nyt Hesarissa

Tsau! Dali täällä

Ihmettelen tässä, miten tällainen fiksukaan kissa voi Suomen taloustilanteesta mitään ymmärtää saati sitten omaa tulevaisuuttaan suunnitella. Luettiin friiduamatöörin kanssa eilen ja tänään (kuten aina) Hesari ja meiltä meni kahvit friidulta ja kissaraksut minulta väärään kurkkuun. Kun Suomessa kaksi keskeistä päättäjää, pääministeri ja valtiovarainministeri antavat tällaisia lausuntoja, joutuu kissa pohtimaan, tuleeko sinne kuppiin tulevaisuudessa ruokaa ollenkaan. Kissana toivoisi, että pääministeri ja valtiovarainministeri olisivat sisäistäneet toimenkuvansa vähän laajemmin ja yhteistyökykyisemmin.

T. Dali, politiikkaa on seurattava vaikka äänioikeus kissalta puuttuukin (osaan toki naukua ja mouruta!)

HS26.11.2016 Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) mukaan hallitus voi joutua tekemään keväällä 1–2 miljardin euron lisäleikkaukset julkiseen talouteen. ”Sipilä tietää hyvin tarkkaan talouden luvut. Hän haluaa luoda uskoa ja toivoa. Minä katson asiaa julkisen talouden kestävyyden kannalta. Siellä ei näy, että käänne olisi tapahtunut.”

HS 27.11.2016 Pääministeri Juha Sipilän (kesk) mukaan Suomen ei tarvitse tehdä valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) kaavailemia uusia leikkauksia.

Sipilän mukaan Orpon tehtävä valtiovarainministerinä velvoittaa puhumaan mahdollisista uhkakuvista.

Politiikkaa seurattava yhtä tarkasti kuin ruokakupin sisältöä

Kylppäri ja vessa - ensisijaisesti minun reviiriäni

Tsau! Dali täällä.

Riehakasta tai hyggeilypainotteista viikonloppua kissakamuille henkilöstöineen ja kaikille muillekin. Teema tällä kertaa: kylppärin ja vessan valtaus. Olisi kiva kuulla kommenteissa, onko teillä, hyvät kissakamut, samantapaista meininkiä.

Kilpailemme friiduamatöörin kanssa yläkerran pienestä vessasta, koska se on minun nukkumapaikkani ja joka tapauksessa olen siellä aina friidun seurana. Friidu tuskailee, koska joutuu kuivaamaan lavuaarin joka käytön jälkeen, jotta en kastele tassujani siinä ja sen jälkeen juokse ympäri kämppää märillä tassuilla. Minä tietysti tungen lavuaariin joka kerta, kun hana avataan. Friidu on joutunut korjaamaan kaikki tarvikkeensa vessan tasolta, koska ne eivät enää mahdu siihen. Minä kun makoilen koko pituudeltani katselemassa, kun friidu laittaa hiuksiaan ja meikkiä naamaan.

Friidun purtiloille ei ole enää tilaa...

Friidun hius tipahti kihartimesta otsalleni

Juon yleensä aamuisin hanasta vettä (alla videoklipissä näyte).

Yövyn lavuaarissa tuonne kolmeen, neljään aamuyöllä, jonka jälkeen siirryn makkariin nukkumaan ja valmistelemaan henkilöstön herättämistä klo 7-7:30. Minulla on ainakin 20 nukkumapaikkaa, mutta lavuaari on paras.

Nukun tässä joka yö ja välillä päikkäritkin

Kun friidu menee suihkuun, seuraan lasisärmin takaa ja sohin vettä. Minut joudutaan kuivaamaan kauttaaltaan aina ennen kuin pääsen suihkutilasta ulos.

Tämä on jo vanha kuva tarkkailupaikastani suihkussa

Seuraavissa kuvissa on yksityiskohtainen opastus, millä kaikilla tavoilla (miesamatöörin käytössä olevan) kylppärin suihkun voi blokata. Minut tosin siirretään pois tieltä oven ulkopuolelle naukumaan.

Nurkanvaltaus, hännän ja jalkojen asento tärkeä

Kaarimalli suihkutilan blokkaukseen

Tästä asennosta on hyvä ottaa jaloilla kiihdytys, jos tulee kiire poistua paikalta

Ja tietysti, jos vessan kansi jää auki, molskahdan hetkessä pyttyyn. Olen jo kaksi kertaa tipahtanut vessanpyttyyn - ne ainoat kerrat, kun kansi on unohtunut auki. Niistä noloista tilanteista ei onneksi ole kuvia.

Olen päässyt käymään päiväkeikalle mökillä ja joka päivä ollaan oltu friidun kanssa valjasulkoilemassa. Lintuja on bongattu ja koiria, joihin alan vähän jo tottua (ainakin itseäni pienempiin).

Vedessä kilisee jäähileitä!

Etsi kuvasta kissa... tässä meidän kaupunkiulkoiluamme

Ja sitten lopuksi vielä viikonlopun kunniaksi herkkukuvia. Slurp! Amatöörit hakevat minulle broilerinsydämiä Hakaniemen Hallista.

NAM, NAM!

Hovihankkijat

Viettäkääpä oikein leppoisa viikonloppu! Odottelen kommenttejanne ja runsaasti hyviä vinkkejä kylppäritoimintaan.

T. Dali, monialainen vesipeto

Kaikki ainekset suureen draamaan!

Tsau! Dali täällä.

Elämäni on epätodellista. Kaikki alkoi eilen illansuussa, kun ovisummeri soi ja sisälle tuotiin valtavia laatikoita. Arvasin heti, että jotain ratkaisevaa MUUTTUU. Olen 100% muutosvastarintainen eli tyypillinen kissa.

Voisiteko heti kertoa, mitä täällä tapahtuu???!

Olivat tilanneet uuden kiipeilypuun sen vanhan, huteran rakkineen tilalle, jota en viime aikoina ollut juurikaan vaivautunut käyttämään, mutta yhtäkkiä tajusin, että EN HALUA uutta kiipeilytelinettä.

Ei oo totta!!! Viekää tää heti POIS.

No, hyökkäsin kuitenkin tutkimaan, millainen kiipeilypuu laatikosta paljastuu.

No, en mä nyt oikein tiedä, vähän outo, mutta kyllä tässä kynnet pysyy.

Ja sitten se varsinainen katastrofi. Siinä typerässä puussa on valtavat, vetelät, pehmustetut pesät. Eikö nuo onnettomat ole tähän mennessä tajunneet, että inhoan kaikkia pehmeitä pintoja. Nukun aina joko lattialla, lavuaarissa, lasipöydällä, ikkunalaudalla tai missä tahansa, mutta en IKINÄ missään pehmopesässä - en edes pehmeällä sängyllä. Tänne on hankittu jos jonkinlaista kissanpetiä, yhdessäkään en ole suostunut makoilemaan. Siitä olisi jo jotain voinut päätellä, jos ei olisi täysi amatööri. Pesiä ei voi ottaa poiskaan, koska tasot ovat tosi liukasta vaneria.

En aio vapaaehtoisesti mennä noiden lötköjen pehmopesien päälle!

Mutta heh, heh. Olen vähän vahingoniloinen. Friiduamatööri, joka uuden puun tilasi, ei tajunnut, että jos sen asentaa täyteen korkeuteen eli 2,2 m, pääsen hyppäämään ikkunalaudalle, joka on 2,5 m korkealla ja jakaa olohuoneen 5 metriä korkean ikkunan kahteen osaan. Friidu totesi, että ihan tarpeeksi on sydämentykytystä yläkerran kaiteella keikkumisesta, joten ikkunalauta-akrobatiaa ei tarvita. Niinpä nämä kokosivat uuden puun ja jättivät yhden palan ja tason siitä pois. Väliäkös hällä, koska en aio vilkaistakaan puuhun, oli se sitten korkea tai matala. Siitä ylimääräisestä pylväspalasta tuli kiva jakkara lattialle ja siinä voin istuskella, koska siinä on kova pinta. Minut nostettiin uuden puun alemmalle ja ylemmälle tasolle, mutta nostelin jalkojani, kun lötköt pedit olivat niin vastenmielisen tuntuisia. Hyppäsin heti pois. Tänään pedeille on laitettu herkkutikun palasia, jotka olen käynyt syömässä - ja sitten äkkiä pois. Friidu suihkutti kissanminttusuihketta puuhun ja rakkine alkoi sen vuoksi haista oudolle.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Näin, kun friidu laittoi vanhan, RAKKAAN kiipeilytelineeni myyntiin nettikirppikselle ja se meni heti kaupaksi. Teline siirrettiin eteisen nurkkaan odottamaan noutajaa. Vaikka en viime aikoina ole juurikaan aikaa viettänyt telineessä,  eilisillasta asti olen ollut kaiken liikenevän ajan siinä loikoilemassa. Kun ostaja saapui, tarrasin telineen yhteen tasoon kiinni ja minut piti ottaa siitä pois. Ostajaa nauratti. Olen tänään illalla istunut tunnin pimeässä eteisen nurkassa - siinä, missä vanha teline vielä iltapäivällä oli.

Nyyh! En halua luopua rakkaasta kiipeilytelineestäni.

Amatöörit taitavat tajuta, minkä suuren virheen tekivät. Kuulin, kun he pohtivat, mahdankohan koskaan hyväksyä uutta kiipeilypuuta. Miettivät, jos hankkisivat jotain materiaalia, jolla tasot voisi päällystää niin, että ne eivät olisi liukkaat, mutta kuitenkin tarpeeksi kovat meikäläiselle. Siinä sitä onkin heillä pohtimista. Seuratkaa blogiani, niin ehkä joskus kuulette, millaisen lopun tämä kiipeilypuudraama saa.

Kaikenlaista muuta proggista on ollut ja ihan kivaakin, mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä. Tämä kiipeilypuumuutos vei vähäksi aikaa motivaationi.

T. Dali, muutosvastarinta on muotia

Nimi velvoittaa - Dalin taidekävely

Tsau! Dali täällä.

Miesamatööri palasi vahvuuteen lauantaina aamulla puoli seitsemältä. Kuulin, kun avain rapisi ovessa ja ryntäsin jalat sutien katsomaan. Osallistuin aamupäivän aikana matkalaukkujen purkamiseen ja juoksin edestakaisin virtaa täynnä, kunnes menin friidun kanssa ulkoilemaan. Esittelin miesamatöörille uutta, rapisevaa tunneliani.

Uusi lelu, tykkään kybällä!

Puran tässä miesamatöörin laukkua

Sunnuntaina päätin, että paksuunkin lumihankeen voi mennä ja loikin läpi kinosten, jotta pääsisin puuhun. Oltiin yli puoli tuntia ulkona enkä olisi millään tullut sisälle. Pakkasta ei ollut enää kuin pari astetta ja oli tosi kivaa vaania lintuja pihalla. Joka päivä on lenkkeilty ja tiukalla neliraajajarrutuksella minut on raahattu sisälle.

Puuhun on päästävä

Alla miesamatöörin parvekkeelta ottama kuva, kun käppäilen maanantaiaamuna friidun kanssa pihallamme olevan Sirocco -taideteoksen ohi (tekijät Kivi ja Tuuli Sotamaa). Jos seuraatte jatkossakin blogiani, saatatte nähdä muita hienoja täkäläisiä taideteoksia, joiden vieressä aiotaan friidun kanssa poseerata. Pitää vaan odottaa kevättä ja lumien sulamista, koska monet teoksista eivät nyt näy. Olen taiteesta kiinnostunut kolli, sen kai olette jo nimestänikin hiffanneet.

Taidekävelyllä friidun kanssa

Friiduamatööri on hiukan närkästynyt. Kun olen hänen sylissään rapsuteltavana, vaivun melkein nirvanaan, mutta aika harvoin silti kehrään. Jos miesamatööri tulee siihen myös silittämään, alan heti kehrätä niin kovaa kuin koneistosta lähtee. Tämä on nyt useamman kerran testattu enkä aio asiaa sen enempää perustella. Kehrään joskus muulloin friidulle, kuten aamulla klo 6:30, kun hänet pitäisi saada hereille ja leikkimään.

Friidu on nyt kissanhoidon opiskelussaan tajunnut, että monet muut kissat syövät possunsuikaleita ja nyt niitä sitten ilmestyi minunkin lautaselleni. Kaksi päivää olen ahminut niitä ja loppuja siitä 300 gramman rasiasta en enää millään jaksanut. Friidun mielestä avattu rasia on syötävä kahdessa päivässä. Nettitietojen mukaan possunsuikaleet pitäisi käyttää pakkasen kautta, mutta friidulle on sanottu, että kotimaista sianlihaa kissalle voi kuulemma antaa suoraan paketista.

Jotain jännää on tulossa. Friiduamatööri on esittänyt salamyhkäisiä vihjailuja jostain isosta paketista enkä millään keksi, mistä on kyse. Kommentoikaa tänne, jos joku arvaa. Kerron heti, kun tiedän.

T. Dali, taidetta suonissa

Vaalituloksesta toipuminen vie voimat

Tsau! Dali täällä.

Kuten olette havainneet, oraakkelitoimintani on vielä harjoitteluvaiheessa ja pieleen meni vaaliennuste niin että jytkyhti. Jos joku nyt ehti tehdä sijoituspäätöksiä ennusteideni pohjalta, turha lähettää valituksia tänne. Korkeasti koulutetut ekonomistitkaan eivät joudu vastuuseen talousennusteistaan. No, katsotaan, saisinko jo seuraavaan suureen tapahtumaan kehitettyä luotettavamman intuition. Maailma taisi vaaleista mennä niin sekaisin, että minäkin aloin täysin tavoistani poiketen varmuuden vuoksi eilen rouskuttaa kuivamuonaa eli raksuja, vaikka kelvollisen oloista märkäruokaa oli kupissa. Ehkä se on hyvä opetella syömään raksuja, kun ei tiedä, mitä sinne ruokakuppiin vielä tulee.

Yritän tässä toipua vaalituloksesta.

Pääsin eilen aamulla valjasulkoilemaan. Friidua vähän kyllästyttää, kun painelen suoraan lintulaudan eteen päivystämään ja aika vaikea minua on siitä saada reippaasti liikuntaa harrastamaan, kun lintuja on kymmeniä muutaman sentin päässä. Tänään aamulla olikin 11 astetta pakkasta, mutta ulkoiltiin silti melkein puoli tuntia. Olen muuten nähnyt sen yhden julkkiksen koiran useamman kerran. En sähise sille enää, muttä selkäni köyristän ja häntäni ympärysmitaksi tulee puoli metriä.

Lintulaudan luotettava turvavartija

Lumihanki on järkyttävän korkea, mutta kahlasin vatsa hangessa viistäen puun viereen ja kiipesin niin ylös kuin päästettiin. Olisin eilen ollut pidempäänkin ulkona, mutta friidu komensi sisälle lämpimään. Oli muuten hieno talvikeli tänään ja lumessa on kiva tallustella. Näin, kun friidu raahasi eteisen pitkän ja lyhyen paperinarumaton ulos. Kuulemma harjasi ne pakkaslumella ja tamppasi ja nyt ovat taas kuin uudet. Kaikkea sekin viitsii tehdä. Heti, kun matot saatiin lattialle, menin isomman maton päälle kieppumaan selälleni, kun se näytti olevan ilman kissankarvoja. No, friidu osaa ennakoida - turkkini oli jo harjattu ja imuroitu eikä karvoja irronnut kovin paljon.

Tänään minua on huijattu syömään jotain lihapitoista pahaa purkkiruokaa niin, että päälle on murennettu mausteeksi sentin pala herkkutikusta, Syön tietysti mahdollisimman ohuelti sen päällimmäisen kerroksen ruuasta pois ja sitten alan kaapia maata kupin päälle. Friidu ei antanut periksi ja murensi toisen herkkutikun palan. Tätä henkien taistelua meinataan kuulemma käydä siihen asti, että edes puolet kalliista ruokapurkista on syöty. Näin, että friidu toi kaupasta jotain possunlihasuikaleita ja elättelen toiveita, että ne ovat minulle. Olen nimittäin nirsoillut ruokien kanssa siinä määrin, että paino ei ole kahteen viikkoon noussut kuin 30 grammaa. Painan 4,3 kg ja broidi Patrick painaa varmaan kohta jo viisi kiloa, kun kuulemma syö raakalihaa joka päivä. Siitä tulikin mieleen, että missäköhän minun idolini isopeffa -Veeti on, kun brittikissasivuilla ei ole aikoihin kuulunut mitään murahtelua. Veetin lisäksi miesamatöörikin on edelleen kateissa. Välillä etsiskelen häntä, mutta naukuminenkaan ei ole auttanut.

Mukavaa talvea kissakamuille henkilökuntineen - niin kauan kuin sitä riittää!

T. Dali, tarkkana ruuan kanssa

Dali kissa ennustaa vaalituloksen!

Kumpi voittaa?

Tsau! Dali täällä.

Vaikka olen kissa, pohdiskelen tässä otsaviikset kurtussa, mikä mahtaa olla USA:ssa vaalien lopputulos ja vaikuttaako se jotenkin minun ruokakuppini täyttöasteeseen. Ainakin vaaleilla on jo nyt ollut selvä romahduttava vaikutus viihdepalveluihini. Friidu, jonka vastuulla viihdepuoli on nyt, kun miesamatööri on kadonnut, vahtaa ajankohtaisohjelmia telkkarista, surffaa netissä ja lukee lehtiä puolet kauemmin kuin ennen tätä vaalihötäkkää.

No, jos se kandidaatti voittaa, jolla on brittikissan vatsapussia muistuttavat etuhiukset, ei voi tietää, kuinka levoton paikka maailmasta tulee. Hiipuuko vapaa liikkuvuus ja kaupankäyntiin tulee esteitä? Aletaanko nettiin ja sosiaalisiin medioihin pääsyä rajoittaa muuallakin kuin diktatuureissa? Pahimmillaan voisi jopa käydä niin, että että ruokakuppiini ei saada Saksasta tilattua safkaa, jonka voisin jättää syömättä. No, jospa amatöörien matkustusvimma vähän laantuisi ja olisivat enemmän palvelemassa täällä. Se ei olisi huono juttu ollenkaan. Jos kovin levottomaksi menee näillä nurkilla, kun tämä kolkka lakkaa USA:ta kokonaan kiinnostamasta, voi olla, että ruokakupin täyttyminen ei ole itsestään selvää. Jos taas se kandidaatti voittaa, jolla kaikki aika menee sähköpostien kirjoitteluun, vaalituloksesta aiheutuvat levottomuudet ehkä rajoittuvat enimmäkseen jenkkeihin. Amatöörit ovat siellä just reissanneet, joten he voivat suunnata muualle. Ehkä niitä ruokia sieltä netistä voi sitten tilata jatkossakin ja kaikki fanini voivat rauhassa jatkaa palvomistani sosiaalisessa mediassa.

Kissan intuitiolla veikkaan, että se sähköposteja suoltava friidu voittaa, mutta joutuu jättämään virkansa kesken kauden, kun tulee jotain pikku paljastuksia menneisyydestä - sellaisia, joista yksikään kolli ei joutuisi tilille.

Arvaa, missä laatikossa nukun?

Tänään muuten friidu meinasi myöhästyä hammaslääkäristä ja väitti, että se muka olisi ollut minun syyni. Höh. Ei taatusti ollut. Friidun piti jo lähteä, kun huomasi, että minua ei näy missään. Kyllä kuulin, että hän huuteli ja etsiskeli, mutta kun olin just löytänyt uuden päiväunipaikan, en viitsinyt ilmoittautua. Kun sitä etsimistä ja huhuilua oli jatkunut niin pitkään, että nukkumisesta ei enää tullut mitään, kömmin haukotellen esille. Tuossa on kuva hyllystä, jonka yhdessä mustista kangaslaatikoista olin koisaamassa. Pääsin jotenkin ujuttautumaan sinne niin, ettei laatikko liikkunut paikoiltaan. Tosi hyvä piilo!




Oltiin aamulla tuulessa ja tuiskussa ulkoilemassa. Aika karsea keli, mutta paljon lintuja.


T. Dali, vaalituloksen ennustaja

Kissan imurointi - how to vacuum-clean a cat :)

Tsau! Dali täällä.

Katsokaa videoklipistä, millaista turkinhoitoa täällä saa. Friiduamatööri on vähän turhan kekseliäs, mitä tulee kissanpitoon. No, itse asiassa olen aika kiinnostunut imureista. Varsi-imurin perässä juoksen sujuvasti ja kun iso imuri kaivetaan esille, alan vaania sitä joka nurkan takaa, mutta sen kimppuun en vielä ole viitsinyt hyökätä.

Onkos muita kissakamuja, joita imuroidaan?

T. Dali, siivousintoilijan kissa

Lunta, JIPPII!

Tsau, Dali täällä!

Laitetaan nyt ihan ekaksi friiduamatöörin mieliksi tällainen fiinimpi kuva, joka hän otti vajaa kuukausi sitten. Friidu tykkää tuunata kissapotretteja. Minusta tehty ainakin 100 pönötyskuvaa. Huoh.

Tänään otettiin tällainen kuva, joka on vähän rennompaa sorttia:

Näin eilen lunta ensimmäistä kertaa elämässäni ja lähdin innoissani ryntäämään kuin ruskea salama kohti paksuinta lumikerrosta. Oltiin friidun kanssa eilen tuulessa ja tuiskussa tuossa pihalla vaanimassa harakkaparvea ja muutamaa tinttiä. Pakko oli alle puolen tunnin tulla pois, kun tuuli meinasi viedä kissaparan mennessään, mutta sakeasta lumisateesta en piitannut, vaikka turkki peittyi välillä lumiukoksi. Tänään aurinko paistoi ja taloyhtiön pihan lintulauta oli täynnä tinttejä. Väijyin niitä maha matalana lumessa vartin, kunnes friidu kyllästyi paikallaanoloon ja vaati minua siirtymään kauemmas pihalle. Jotkut tintit tulevat meidän parvekkeelle, vaikka se on 7. kerroksessa, joten voin jäkättää niille myös sisältä käsin.

Tässä sitä painellaan ekaa kertaa elämässä lumessa

Talvi tuli

Isoja harakoita näkyvissä

Suussa sulava paisti vanittavana

Katsekontakti ja hirmuinen säksätys käyntiin...!!!

Olen päässyt tällä viikolla joka päivä valjasulkoilemaan, vaikka alkuviikosta satoi vettä ja sen jälkeen lunta. Ei haittaa, jos turkki kastuu litimäräksi - friidu kuivattaa. Tässä alla yksi alkuviikon kuva, jossa turkkini on jo jokseenkin märkä. Ja tätä ette usko! Samana päivänä, kun tämä kuva otettiin, pääsin sähisemään yhden julkkiksen koiralle. Siitä tilanteesta ei saatu kuvaa, mutta selkä köyryssä ja turkki ja häntä paksuna sähisin koiralle, joka oli ainakin kaksi kertaa isompi kuin minä. Koirarotuja en tunne, joten en osaa sen tarkemmin kuvailla. Koira katseli rauhallisesti ja ikään kuin vähän säälivän näköisenä meikäläisen performanssia. Voin paljastaa sen verran, että koiran omistajan sukunimi ei etenkään liity sadekeliin, vaikka mies sääennusteita selostaa tuolla maikkarissa. Kohtasin tällä viikolla yhden toisenkin koiran, itseni kokoisen. Siitä sentään saatiin kuva (alla).

Litimärkänä sateessa

Koirakohtaus

Ai niin, miesamatööristä ei näy edelleenkään jälkeäkään ja siltä varalta, että friidukin yrittäisi kadota, pidän hänet tiukasti näköetäisyydellä koko ajan. Eilen hän oli kanssani kotona koko päivän ja nukuttiin päikkärit niin, että pidin etutassut käsivarren ympärillä varmuuden vuoksi.

Eilen friiduamatööri osana kissanhoidon opiskeluaan vihdoin ymmärsi, että kaikilla kissakamuilla on laserlelu ja kun broidi Patrickilla on kuulemma M&M:stä hankittu laserhiiri, piti sellainen mennä ostamaan minullekin, vaikka friidu ei oikein tykkää laservalolla juoksuttamisesta. Hän luulee, että turhaudun, kun en saa valoa saaliiksi koskaan (lukenut jostain kissapsykologian alkeisoppikirjasta tällaista hölynpölyä). Punaisen pisteen perässä on sitten tänään juostu jo hyvän aikaa ja hauskaa on ollut.

Tänään tuli Zooplussan laatikko täynnä uudennäköistä märkäruokaa ja pari leluakin oli tilattu - kerrankin Posti onnistui tuomaan laatikon kotiin! Eka märkäruokasatsi pantiinkin jo lautasen kautta roskiin, koska tein selväksi, että EI kiinnosta.

Mukavia talvikelejä kissakamuille ja henkilökunnalle! Varokaa, nyt on liukasta. Friidu on nastoittanut jo vuosikausia talvikenkiensä paksut pohjat (vinkki: kotimaiset Pomarfinit kestävät nastoituksen), joten hän pysyy pystyssä taluttimen päässä, vaikka välillä otan kovat spurtit.

T. Dali, talvenkestävät anturat alla