Brittikissa Dali kertoo surrealistisesta elämästään amatöörihenkilökunnan palveltavana eikä estä itseään käsittelemästä päivänpolttavia aiheita - kissan näkökulmasta tietenkin.
Näyttää pahasti siltä, että amatöörit aikoo häippästä, kun mun 2 -vuotissynttäri on tulossa. Ei ole kerrottu, ovatko he poissa vielä mun synttäripäivänäkin. Kaikki varmaan muistavat, että vietin 1 v. synttärit hoitopaikassa ja kivaa oli. Mutta en ihan tajua, miksi ottaa kissan, jos ei edes syntymäpäiviä voi kissansa kanssa viettää. Aion taas piiloutua friidun matkalaukkuun mielikuvitusmatkalle ja raportoin matkan jälkeen kaunistelemattoman kertomuksen noiden tyyppien seikkailuista.
Mutta nyt on ollut monta päivää kunnon talvikelit ja olen ollut ulkona, vaikka vähän heikottaakin. Meni taas vatsa sekaisin ja friidu epäilee sen johtuvan Axilur -kuurista. Ei todellakaan ole kauhean hyvin ruoka maistunut viime päivinä, mutta herkut kyllä maistuisivat.
Ollaan oltu joka päivä ulkona ja odotan sitä joka aamu karvapöksyt ristissä, koska olen huomannut, että lumihangessa on kiva käydä pissalla. Laitan tähän muutaman videon ja kuvan ulkoilureissuistani, joiden olennaisen osan muodostaa puihin ryntäily.
Tähystän tässä usein, nyt erityisesti hiihtäjiä.
Monet pysähtyvät ihailemaan mun upeaa turkkia ja silmien väriä.
Tämä on jäällä ja aika kaukana rannasta.
Joku on tehnyt ison lumikasan. En kyllä viihdy aukeilla paikoilla.
Koiria tulossa...
Tässä kipitän katsomaan sitä lumikokkaretta keskellä jäätä.
Friidu ei oikein tykännyt, kun kiskoin hänet läpi tämän vaarallisen viidakon ja talutin juuttui kaisloihin kiinni, hih.
No, näitä ulkokuvia olisi vaikka kuinka paljon, mutta tajuan kyllä, että ette jaksa niitä katsella määräänsä enempää. Tässä vielä yksi totinen pyykkikorikuva. Menen aina pyykkikoriin, kun se otetaan esille. Puhtaisiin pyykkeihin saa tällä tavalla heti sellaisen kotoisan karvakuorrutuksen - ja friidu tykkää.
Totiseksi vetää.
Ja lopuksi vielä iloisempi kuva. Hosun sellaista lelua, minkä kanssa olen viimeksi leikkinyt ihan vauvana. Iski yhtäkkiä lapsellisuuskohtaus.
Nyt voi tulla pikku tauko blogiin, jos nuo amatöörit oikeasti taas häipyvät. Kerron sitten, ilmestyvätkö ne takaisin ennen mun synttäreitä ja laitan FB sivuilleni @dalithesurrealcat tilannetietoa. Jännäksi menee. Käykää peukuttamassa sivua, niin pysytte tilanteen tasalla. Joka tapauksessa aion taas tehdä mielikuvitusmatkan niiden mukana.
Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!
T. Dali
Tämä on niin noloa. Friidu aikoo esitellä mun pellettivessan ja sen, miten sitä täällä hoidetaan enkä saa häntä estettyä mitenkään. Kuulemma yleisön pyynnöstä. Joku on pyytänyt blogiin selostuksen, millainen pellettivessa mulla on ja friidu tietysti innostui asiasta.
Friidu on lisäksi aktivoitunut yhdessä FB:n kissaryhmässä hiukan toppuuttelemaan niitä kommentteja, joissa vailla tutkimustietoa tai muuta faktaa varoitetaan kissanomistajia pellettien käytöstä, koska ne näiden muutamien ihmisten mielestä sairastuttavat kissan. Pelletti ei kuulemma ole kissalle lajityypillinen tarpeidentekoalusta. Tästä syntyi laaja keskustelu, jossa onneksi myös tyytyväiset pelletinkäyttäjät ovat vihdoin mukana.
Friidun mielestä on onnetonta, jos joku ei pelottelun vuoksi uskalla käyttää pellettejä kissan kuivikkeena, vaikka kissa hyväksyisi pelletit. Pelletit kun ovat uusiutuvaa, kotimaista, luonnonmukaista, ei kemikaaleilla käsiteltyä, erittäin edullista, hajutonta, kevyttä ja ympäristöystävällisesti hävitettävää kuiviketta. Kissanhiekkojen ominaisuudet valitettavasti ovat hajuttomuutta lukuunottamatta jokseenkin vastakkaiset eikä hiekkojen tuotanto- ja kuljetusprosessia voi luonnehtia ainakaan ympäristöystävälliseksi. Kissanhiekkojen terveellisyydestäkin maailmalla käydään kiistaa - vailla tutkittua tietoa sekin. Yksi väite on se, että turpoava savi kulkeutuu kissan elimistöön ja sakkautuu, kun kissa puhdistaa itseään. Tätäkään väitettä ei ole tutkimuksin osoitettu todeksi.
No, joka tapauksessa mun vessassa on pelletit niin kauan, kun haluan siinä vessassa asioida. Ja sujuvasti asioinkin. Käyn tosin myös valjaslenkeillä ulkohuussissa täällä kaupungissa, mutta jostain syystä en mökillä. Koskaan ei ole tullut huteja. Friidu muistaa, kun muutin niille 12 viikon vanhana ja olin jo kahden tunnin kuluttua kotiutumisesta kuopimassa pellettejä ison pissan päälle. Ei siinä sen isompaa totuttelua tarvittu.
No asiaan. Seuraavassa esitellään pellettivessan päivittäinen siivous, kun olen siinä asioinut ja lopuksi itse pellettivessa, sen puhdistus ja täyttö. Lopuksi friidu kertoo, mitkä pelletit ovat hyviä ja paljonko pellettien käyttö maksaa. Kissakamut, pitäkää hauskaa eikä sit mitään kuittailuja. Minä en ole tätä esittelyä halunnut. Niin, ja on sekin aika noloa, että friidu on kamalissa kotiverkkareissa eikä oo käyny kampaajalla, vaikka tekee videoita MUN vessasta.
Tässä klipissä Dali on käynyt pissalla ja siitä kohtaa kostuneet pelletit ovat murentuneet. Muruset kaavitaan ritilän läpi alalaatikkoon ja homma on sillä selvä. Alalaatikon friidu tyhjentää noin kerran viikossa. Uusia pellettejä lisätään välillä muutama kauha täydennykseksi.
Mun kakat noukitaan vessaan. Muutama pelletti voi mennä mukana, mutta ne murustuvat jauhoksi vedessä, joten se ei haittaa. Jos ehdin peittää pökäleet, siivoaminen ei ole sen hankalampaa. Asioin aina aamulla, kun friidu on paikalla, joten se siivoaa vessan ja minut samantien. Parin, kolmen minuutin homma. Joskus mun vatsa on ruokakokeiluista sekaisin. Silloin friidu ottaa kakkapussin käteensä ja kuopaisee koko läjän likaisine pelletteineen pussiin ja partsille odottamaan roskiin kuljetusta, koska se on osoittautunut helpoimmaksi tavaksi siivota.
Tässä Dalin vessa on ollut nelisen viikkoa käytössä ja friidun mielestä on aika pestä laatikko ja vaihtaa kaikki pelletit, vaikka vessa on edelleen siisti ja hajuton. Videolta näkee myös tee-se-itse laatikon rakenteen. Laatikot on ostettu Prismasta, hinta yhteensä n. 12 euroa. Reiät on porattu 8 millin poralla ja ison laatikon pohjaan on tehty parin sentin jalat (puupalikat, puutarhaletkun pätkiä tms. ruuvataan kiinni pohjaan). Ostettiin kallis, melkein 50 euroa maksava kaksiosainen pellettivessa, mutta siinä on friidun mielestä liian pienet reiät. Minulla oli molemmat vessat käytössä jonkin aikaa, mutta valitsin aina tuon itse tehdyn.
VAPO:n pelletit ovat parhaat friidun mielestä. Niitä saa jättisäkeissä tosi halvalla rautakaupoista, mutta yleensä sellaisia ei pysty varastoimaan ainakaan kerrostalossa. Friidu ostaa pelletit Hankkijalta 16 kg säkissä, nekin maksavat vain friidun muistikuvan mukaan 6,50 e. Prisman kuuden litran pellettisäkki maksaa 2,95 e ja on sekin kelvollista. Friidu kirjaa kaikki kulut ja niinpä hän näki viime vuoden lopussa, että pelletteihin oli koko vuonna mennyt vain 14,20 euroa. Mun vessa on aina siisti, hajuton ja puhdas, koska friidu on pedantti. Minutkin putsataan joka vessassakäynnin jälkeen, mikä on ihan älytöntä, koska osaan puhdistaa itseni. Niin, ja sitä me suositellaan kyllä ilman muuta, että pellettivessana käytetään kaksiosaista laatikkoa. Yhden laatikon vessasta kostuneita pelletinmuruja ei pysty helposti puhdistamaan ja sen vuoksi laatikko voi kissan ja jonkun muunkin nenään haista.
Toivottavasti tästä typerästä vessaesittelystä on jollekulle muullekin iloa ja hauskuutta kuin Veetille, jonka arvelen tukehtuvan nauruun.
Tiedoksi vielä, että Friidu ei aio osallistua enää niihin keskusteluihin, missä väitetään, että kissat sairastuvat pellettivessan käytöstä.
Nyt sitä lunta vihdoin on täällä etelässä - ainakin muutamaksi päiväksi. Friidu tykkää talvikeleistä ja etenkin lumesta ja hiihtämisestä, mutta harvoin sitä lunta on niin paljon, että pääsisi hiihtämään täällä rannassa. Friidu tosin on surkea murtsikkahiihtäjä eikä myöskään osaa lasketella. Maalta, kun on kotoisin... Ei saa olla mäkiä eikä sukset saa lipsua. Sitä paitsi, se ei meinaa saada niitä suksia kiinni monoihin millään. On kuulemma niin hankalat siteet. Tämä tasainen rantamaasto olisi sille sopiva, mutta ei ole tarvinnut tänäkään talvena suksia ottaa esille. Miesamatööri puolestaan inhoaa talvea ja pakenee sukellusreissuilleen niin usein kuin mahdollista. Kiitettävästi miesamatööri on tällä viikolla kahlannut kuitenkin minun kanssani täällä lumessa. Minä kyllä riehaannun heti, kun lunta tulee ja ryntäilen täällä pitkin rantaa puihin ja joka paikkaan.
Tässä pari klippiä, kun kovassa pyryssä ulkoilutin miesamatööriä. Se raukka ei meinannut perässä pysyä, kun hölkkäsin tuon vakio rantalenkin.
No, hiiriä on kissan jahdattava, vaikka olisi kuinka paljon lunta. Se kuuluu kunnon kissan toimenkuvaan. Mitään saalista en saanut, mutta se johtui vain ja ainoastaan siitä, että amatöörit eivät jaksaneet vaania siellä taluttimen päässä.
Veetille ja muille kissakamuille tiedoksi. Käyn ulkohuussissa myös talvella. Nyt se on helppoa, kun on lunta ja kuoppa syntyy hetkessä. Ei ole aiemmin talvella paljon naurattanut kaivaa kivikovaksi jäätynyttä maata. Friidu tosin korjaa mun kakat koirankakkapusseihin. Saisi jotkut koiranomistajatkin opetella korjaamaan, on nimittäin tosi paljon oikein isojen koirien läjiä täällä pitkin rantaa. Friidu on kerran astunut sellaiseen ja oltiin pulassa, kun ei saatu putsattua eikä niillä kengillä rappuun voinut mennä.
Tykkään tosi paljon mennä umpihangessa. Ei yhtään haittaa, vaikka lunta on välillä korviin asti.
Lunta tupruttaa niin että näköä haittaa
On tarkastettava tämä kaivonrengas joka ulkoilureissulla, muuten ei tuu mitään
Mitäköhän kivaa ensi viikolla on näköpiirissä?
Mukavaa, talvista viikonloppua, kissakamut ja kotiväet. Take care!
T. Dali alias Dami alias Dallura alias Dappero alias Daltsukka alias friidun höpseli, pöpseli, töpseli
Tsau kissat ja kaikki muut! Uusi vuosi on alkanut ja vihdoin on nähty aurinkokin. Tämä blogi on täynnä aurinkoisia kuvia. Niistä alkoikin olla jo vakavaa pulaa.
Päätettiin friidun kanssa näin vuoden aluksi pohtia, mitä tämä uusi alkoholilaki oikein tarkoittaa kissojen kannalta. Helpotuksen huokaus. Ei mitään, koska kissat ovat raittiita. Kuvitelkaa nyt kauhuskenaario, jossa kissat menisivät ostamaan pönikkäkaupalla neloskaljaa, lonkeroa ja limuviinoja Prismasta ja hoipertelisivat kotona (molemmat) päät sekaisin, ryntäilisivät pitkin kämppää riehakkaina, mouruaisivat ja oksentaisivat matolle. Ja krapula-aamuna olisi vatsat kuralla eikä jaksaisi lähteä valjaslenkille ja vain roskaruoka maistuisi. Olisihan se aika karmeaa, eikö vain?
Tällä viikolla on ollut sellainen huipputapahtuma, että friidu sai meikäläisestä maalatun muotokuvan. Katsokaa blogin oikealla olevaa palstaa, siinä se superhieno kuva on ylinnä. Veetin (joka on mun paras brittikissakamu) äiti Ulla Seiro maalasi tämän hienon taulun, kun friidu tarpeeksi kauan pyysi. Taulu on nyt kehystettävänä ja laitetaan siitä sitten uusi kuva, kun se on seinällä. Facebookissa sitä on ihailtu kovasti.
On tullut ulkoiltua aika paljon ja miesamatöörikin on ollut kiitettävästi mukana. Miesamatööri ei osaa oikein varoa mitään ja siksi pääsenkin ryntäilemään kaiken maailman ryteikköihin ja puihin, mistä minua on hankala saada pois. Olen tehnyt tosi pitkiä lenkkejä ja friidu on ollut tyytyväinen, että kaikki ulkoilut ei ole yhtä paikallaan vaanimista.
Täältä näkee aika hyvin
Tänään aamulla, kun friidun kanssa päästiin tuon rantamuurin aukon kohdalle, ryntäsin salamana ja loikkasin kauhean loikan ja ... HURRAA! ... sain päästäisen kiinni. Se vikisi ja kirkui kuin vimmattu, kunnes friidu tuli kiskomaan sen pois minulta ja päästi pakenemaan. Etsin sitä vielä 10 minuuttia ja sitten minut kannettiin rannassa toiseen paikkaan.
Eilen käytiin pikavisiitti mökillä. Kävin jäällä ja pääsin tarkastamaan ulkotarhan. En olisi millään lähtenyt mökiltä takaisin kaupunkiin, mutta pakotettiin.
Ulkotarhassa oli kaikki hyvin
Laitetaan tähän oikein monta aurinkokuvaa, kun friidu niin tykkää näistä.
Yks koira vaan meni tosta ohi
Kattokaa Veeti, Maisteri ja etenkin Hilla ... olen hurjan komea saalistaja
Menisinköhän sittenkin vaanimaan hanhia?
Kattokaa, mitkä värit!
Kipitän joka aamu näillä kivillä, vaikka välillä ne ovat jäässä ja liukkaat.
Tässä on yksi klippi edelliseltä viikolta. Näkee, että miesamatööri antaa minun mennä seikkailemaan jänniin paikkoihin. En yhtään väitä, etteikö friidukin antaisi, mutta voi olla, että kieltoja häneltä tulee hiukan enemmän.
Laitan loppuun tällaisen kauniin kuvan, missä haaveilen tämän alkaneen vuoden tulevista hiirisaaliista, kunhan hiirestyskausi nyt äkkiä käynnistyisi.
Dreaming of 🐀🐁🐭🐭
Hauskaa viikonloppua kaikille - ja onnea näytelmiin niille kissakamuille, jotka osallistuvat.
Vuosi lähenee loppuaan ja on aika tehdä tilinpäätös.
Mulla on tosi pienet menot ... melkein pelkkää säästöä koko kissa
Friidu on henkeen ja vereen talousihminen ja epäilen, että sen sielun korvaa excel -taulukko. Hän on vuosikaudet kirjannut exceliin kaikki kulut kuitti kuitilta. Nyt hän sitten on mm. laskenut, paljonko minun ruokani ja vessassakäynnit maksavat vuodessa!!! Myös lelut, kantokopat ja muut tarvikkeet on tarkkaan ylhäällä, mutta niistä ei tässä kirjanpidossa tehdä vuosipoistoja. Ja ne kulut eivät ainakaan ole minun syytäni, että reissaavat koko ajan.
No, minun ruokamenoni ovat niin pienet, että ei ihme, että jotkut kissakamut kutsuu ruipaksi. Syön pääasiassa kahta sorttia kuivamuonaa ( Animonda vom Feinsten Deluxe Neutered Cat ja Concept for Life British Shorthair Adult), enimmäkseen Almo Naturen märkäruokia ja jonkin verran Animondan, Hillsin ja Cosman märkäruokia. Lisäksi minulle ostetaan broilerinsydämiä Hakaniemen hallista ja joskus possunlihaa, mistä en erityisemmin tykkää. Kustannuksissa on mukana katkaravut (saan niitä harvoin ja vähän), Lidlin herkkutikut ja Cosmasnackit sekä vitamiini- ja mallastahnat ja hammas- ja sydänraksut. En voi syödä mitään kalaruokia, vatsa menee ihan sekaisin.
Ruokiin ja herkkuihin on mennyt tänä vuonna 560,82 e eli noin 47 euroa kuussa ja päivässä siis vain noin 1,50 euroa. Olen syönyt hyvää ja laadukasta ruokaa. Näissä ruuissa ei ole sokeria eikä viljaa ja proteiinit ja muut aineet pitäisi olla kohdillaan. Mun vessassakäynnit ei maksa melkein mitään. Tosin käyn aika paljon ulkohuussissa. Pelletteihin on tänä vuonna mennyt 28,75 euroa eli 2,40 euroa kuussa. Minut on käytetty yhden kerran lääkärillä pakollisissa rokotuksissa ja se maksoi 55 euroa. Lisäksi on ollut kolme matokuuria, yhteensä 31,50 e. Punkkilitkuja ei yhden kerran jälkeen laitettu. Friidun mielestä kissanpito ei ole kallista, joskaan ei ilmaistakaan. Lisäksi pitää aina varautua siihen, että tulee yllättäviä ja isoja eläinlääkäripalkkioita. Onneksi niitä ei ole vielä tullut. Ensi vuonna minut viedään hammastarkastukseen ja -puhdistukseen. Alkaa nyt jo hirvittää, kun on lukenut brittikamujen kokemuksista.
Mutta tilikauden tulos viivan alla on plus ziljoona euroa, koska minusta kuulemma on niin paljon iloa ja hauskuutta ja olen niin älyttömän ihana kissa.
Muuten kulunut vuosi on ollut tosi kiva. Olen ollut ulkona ainakin 300 päivänä vähintään tunnin kerrallaan valjaslenkillä ja mökillä lisäksi ulkotarhassa tai narun päässä. Opin mökillä pyydystämään hiiriä. Leikin aika paljon amatöörien kanssa ja miesamatöörin kanssa taistelen. Käyn taputtamassa häntä tassulla käteen tai jalkaan ja haen taistelemaan ja sitten me juostaan ympäri kämppää ja lopuksi riehutaan kunnolla. Friidun kanssa leikit ovat vähän maltillisempia, mutta niissäkin juostaan välillä kovaa. Olen tottunut hampaiden pesuun ja kynnetkin saa leikata välillä helposti ja välillä vähemmän helposti. Turkki imuroidaan ja harjataan päivittäin ja siitä tykkään tosi paljon.
Tässä pari kuvaa, jotka on tänään otettu rannasta. Siellä on sellaisia kivoja käkkyräpuita, joissa saan kiipeillä.
Kiipeilen täällä usein
Pelkään noita variksia ja vaanin niitä täältä kauempaa.
Veden ääressä viihdyn eikä yhtään haittaa, vaikka välillä kastun polvia myöten.
Friidu tykkää, kun Facebookin kautta kuvioihin on tullut paljon kissakamuja palvelijoineen. Aika moni lukee tätä blogia ja viimeksi taas tänään yksi rouva tuli rannassa kysymään, olenko Dali. Juoksin heti häntä pystyssä moikkaamaan. Lukee kuulemma silloin tällöin blogia ja rouvalla itsellään on kissa. Tämä kuva on otettu hetki sitten, kun sanelen friidulle, mitä tänne kirjoitetaan. Tosin astuin vahingossa deleten päälle ja monta riviä kerkesi pyyhkiytyä pois ennen kuin friidu huomasi.
Kirjoita sinne blogiin, että olen ihana kissa
Toivottavasti kaikilla kissakamuilla vuoden 2017 tilinpäätös on myös superpositiivinen. Veetin tilinpäätös tosin menee aika suurella todennäköisyydellä tappiolle, koska ruokamenot ovat jättiläismäiset. Toisaalta Veetin musikaaliset tuotokset ja ilopilleriluonne painavat vaakakupissa aika paljon.
Railakasta Uutta Vuotta kissakamuille ja heidän huoltajilleen. Korvatulpat korviin rakettien ajaksi. Tehdään myös vuodesta 2018 hauskaakin hauskempi.
Edellisessä blogissa on matkaraportin ensimmäinen osa, missä salamatkustan Hiileen ja Päästäissaarille. Tässä osassa lennän amatöörien mukana Hiilen eteläkärkeen Patakoniin. Oltiin niin etelässä, että nähtiin Magallanesin salmen yli Tulimaan ranta. Mentiin pariksi päiväksi patikoimaan i Torres del Painen kansallispuistoon (paine = sininen). Meillä kävi tuuri, koska keli oli lähes tyyni ja kesäisen lämmin. Normaalisti täällä tuulee niin, ettei friidunkaan elopainolla olisi pystyssä pysynyt.
Amatöörit eivät yhtään tykänneet, kun ratsastaa viiletin guanakojen selässä. Guanakot eivät kumma kyllä pelänneet mua yhtään.
Guanakot juoksevat aika kovaa.
Käytiin ihmettelemässä Greyn jäätikköä. Minusta tuntuu, että tuo sininen jäälohkare on tehty styroksista turisteja varten kellumaan, oli liian hieno ollakseen aito. Paikallinen opas kertoi, että jäätiköstä lohkeaa tällaisia palasia koko ajan ja äskettäin jäätiköstä oli irronnut todella valtava pala. Ilmastonmuutos tuntuu täälläkin!
Patikoitiin greyn jäätikköalueella
Ylitettiin tällainen hieno riippusilta, johon sai mennä kuusi henkilöä kerralla. Friidu kirkui, kun keikutin siltaa oikein kunnolla.
Keikutin siltaa 😂
Me nähtiin myös nanduja, jotka ovat ihan strutsin (heh) näköisiä, mutta vähän pienempiä. Friidu ei saanut niistä kunnon kuvaa. Lampaita, hevosia ja nautakarjaa oli aika paljon. Tässä ajan lampaita takaa ja taustalla järvellä näkyy vaaleanpunaisia Chilen flamingoja. En saanut mennä niitä jahtaamaan.
Järvellä on vaaleanpunaisia Chilen flamingoja, vaikka ne ei tässä kuvassa kunnolla erotu. Tuuraan lammaskoiraa tässä.
Kaikki järvet kansallispuistossa hohtivat turkoosin sinisinä. Kävin uimassa tässä putouksessa, kun virtaus näytti sen verran kovalle, että tallainen extreme-kissakin sai haastetta.
Uin tässä vastavirtaan
Oli sen verran kaunis maisema, että päätin pysähtyä puskapissalle.
Aika hieno ulkohuussi mulla, eikö vain?
No, kotona on kuitenkin aika kivaa tällaisen rankan mielikuvitusmatkan jälkeen. Olen ulkoillut reippaasti. Tänään tosin en suostunut menemään räntäsateeseen, vaikka friidu kovasti houkutteli. Kauhea nälkä koko ajan. Friidu sanoi, että syön kuin susi. Paino onneksi ei ole kovin paljon noussut, koska haluan pitää hoikan ruippapeffani mitoissaan. Karvaa pöllyää niin, että amatöörit alkavat kyllästyä jatkuvaan siivoukseen.
Leppoisaa joulun odottelua! Amatöörit eivät paljon joulusta perusta, mutta minusta on kiva katsella kissojen jouluvalmisteluja.
Koska olen surrealistinen Dali -kissa, kaikki on minulle mahdollista. Niinpä matkustin salaa amatöörien mukana Hiileen ja Päästäissaarille ja tässä hämmästeltäväksenne ensimmäinen osa hurjasta matkakertomuksesta, joka antaa kattavan ja totuudenmukaisen kuvan amatöörien ja minun seikkailuista. Toisessa osassa käsittelen Hiilen eteläosan Pata Koni(a)n noloimmat matkaosuudet. Friiduamatööri on omilla sivuillaan julkaissut kaunistellun matkakertomuksen, mutta armoton totuus paljastuu tässä blogissa, jonka julkaisen salaa amatööreiltä.
Piiloudun friidun laukkuun salamatkustajaksi
Aluksi mentiin Santiago de Hiilessä köysiradalla San Cristobal -kukkulalle ja friidu kirkui koko matkan keikkuvassa köysiratakopissa. Aika korkealla se kyllä menikin. Kuva kukkulalta kaupungin suuntaan. Miesamatööri ei yleensä poseeraa kuvissa, mutta friidu kyllä senkin edestä. Tunkee joka kuvaan mukaan. Onnistuttiin sentään yksi kuva saamaan ilman friidua.
Miesamatöörin kanssa poseerataan korkealla ... kaiteilla
keikkuminen on mulle tuttu juttu, kuten monet teistä muistavatkin
Amatöörit tunkevat aina korkeisiin paikkoihin. Yksi kohde oli uusi pilvenpiirtäjä Gran Torre Santiago, jonka on suunnitellut sama arkkitehti (Cesar Pelli) kuin Kuala Lumpurin Petronas -tornit. Friidu pelkäsi aiemmin korkeita paikkoja, mutta uskaltaa nykyisin katsella alas etenkin, jos on lasiseinät. Minua ei tietty pelottanut yhtään ja kiipesinkin 300 metriä korkeaan torniin ulkokautta. Kuka nyt hissiä käyttäisi?
Ihan easy keikka kiivetä tonne ylös! Täälläkin on Jumbo. Supercat!
Toi seuraava osuus on vähän haasteellinen ... hienot maisemat jo tästä!
Tornissa ylhäällä ei ollut mitään muuta kuin kaksi maisematerassia, joista näki kaupungin joka suuntaan. Loikkasin täältä ylhäältä poseeraamaan friidun kameralle tuonne matalampien pilvenpiirtäjien katolle. Huomaatteko, minkä talon katolla olen?
Täytyy laittaa todistusaineistoa, että olen ollut Hiilessä, koska epäilen, että ihan kaikki kriittiset kissakamut, kuten Patrick, Veeti, Ile, Weetboys, Tyyppi, Maisteri, Elmeri, Missu, Tete, Siru jne... eivät ehkä muuten usko, että olen täällä käynyt.
Huh, huh. Lepäilen välillä, 300 metriin kiipeäminen
lasiseinää pitkin oli aika urakka, kun lämpötilakin oli liki 30.
Käveltiin kaupungilla kilometritolkulla ja katseltiin taidetta museoissa ja ulkona, koska amatöörit tykkäävät kaikenlaisesta taiteesta ja mä tykkään kanssa - jo mun nimikin velvoittaa olemaan kiinnostunut. Tässä parhaita paloja - siis minun mielestäni.
Tuolta roikkuu jotain?
Mitä toi mua nyt mulkoilee? Närkästyikö se, kun kiipesin jalan päälle?
Tää seuraava on siis NIIN NOLOA. Voitteko tajuta, millaisia valokuvia friidu ottaa koko ajan. Tämän alemmas ei voi matkakuvien kanssa vajota. Poteron hevonen on ihan kiva, mutta olisi sen nyt voinut jostakin toisesta suunnasta kuvata.
Miesamatööri kehyksissä ... tsiisös, mitä turismia!
Mentiin talsimaan Barrio Bellavistan alueelle, joka oli täynnä ravintoloita ja katuja, joiden varrella talojen seinät oli koristeltu upein maalauksin. Dalin kuvaa kävin tietty ihailemassa ihan lähietäisyydeltä. Ei ollut kissakahviloita eikä kissoille tarkoitettuja rottabaareja. Surkea mesta.
Kaksi Dalia ✊✊
Sitten me lennettiin tosi etelään PataKoniin, josta vastarannalla näkyi Tulimaa. Siitä kerron matkakertomuksen osassa kaksi, koska kyllä oli niin upea paikka, että vaatii ihan oman bloginsa. Laitan tähän vielä matkan viimeisen kohteen eli Päästäissaaren kommellukset. Ensinnäkin, minua on huijattu! Ei siellä mitään päästäisiä ollut. Ja niiden takia ylipäätään lähdin tälle matkalle. Jotain valtavia kivikasvoja, joita kutsuttiin Moai -patsaiksi. Ja oli myös vapaana kylän kaduilla laukkaavia hevoslaumoja, joita sekä friidu että minä pelättiin ihan hirveästi. Niitä kivinaamoja kierreltiin katselemassa parikin päivää ja siellä vaadittiin kulkemaan tarkasti merkityillä poluilla ja reiteillä. Joku suomalaisturisti taannoin irrotti yhdeltä kivinaamalta korvan ja joutui kai vankilaan ja ainakin maksamaan kauheat sakot. Ei ne amatööritkään ongelmilta välttyneet. Mä nimittäin kiipesin joka patsaan päälle ja aiheutin hirmu skandaalit ja amatöörit joutuivat lunastamaan itsensä ja mut ulos saarilta viidellä triljoonalla bitcoinilla. Onneksi Suomen lehdistö ei saanut tästä vihiä.
Tässä on Maoin hiukset eikä mikään hattu. Silmät on restauroitu jälkikäteen.
Saarella ei ole jäljellä kuin yksi alkuperäinen silmä, sekin haljennut (museossa).
Typerät turistit ovat vieneet niitä historian saatossa mukanaan.
Kukkuu! Kaatuneita patsaita oli paljon ja yhden louhintakin oli
jäänyt kesken ... oli pohjasta kiinni vielä kallion seinämässä.
Tässä kohtaa amatöörit pidätettiin ja rapsahti triljoonien bitcoinien sakot.
Kannatti silti, koska on tämä niin uljas kuva meikäläisestä.
Päästäissaarella oli yksi hieno, palmujen siimeksessä oleva suojainen uimaranta, missä amatöörit kävivät pikku aallokossa polskimassa. Minä sen sijaan otin Tyynen meren pahimman tyrskykohdan ja laitoin surffilaudan laulamaan.
Venttaan tässä, milloin tulee kunnon aallot.
Kuvia on tuhansia, mutta näistäkin varmaan saa käsityksen, millaisen reissun tein salamatkustajana. Päästäissaarella oli tulivuoren kraatereita, mutta niihin en viitsinyt mennä, kun olivat aika vetisiä. Ai niin, tämän yhden kuvan voin vielä laittaa. Tämä kivikasa nimittäin on ollut kanala. Jäin vaanimaan, josko sieltä olisi tullut kana ulos.
Tällä seinustalla on kanojen paraatiovi.
Oli tämä sen verran hurja seikkailu, että päätin jatkossakin salamatkustaa amatöörien kanssa.
t. Dali, tätä blogia kirjoittaessa ei ihan vähäisessä banskupöllyssä 😉
