Surrealistinen matkakertomus Hiileen ja Patakoniin, osa 2

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Edellisessä blogissa on matkaraportin ensimmäinen osa, missä salamatkustan Hiileen ja Päästäissaarille. Tässä osassa lennän amatöörien mukana Hiilen eteläkärkeen Patakoniin. Oltiin niin etelässä, että nähtiin Magallanesin salmen yli Tulimaan ranta. Mentiin pariksi päiväksi patikoimaan i Torres del Painen kansallispuistoon (paine = sininen). Meillä kävi tuuri, koska keli oli lähes tyyni ja kesäisen lämmin. Normaalisti täällä tuulee niin, ettei friidunkaan elopainolla olisi pystyssä pysynyt.

Amatöörit eivät yhtään tykänneet, kun ratsastaa viiletin guanakojen selässä. Guanakot eivät kumma kyllä pelänneet mua yhtään.

Guanakot juoksevat aika kovaa.

Käytiin ihmettelemässä Greyn jäätikköä. Minusta tuntuu, että tuo sininen jäälohkare on tehty styroksista turisteja varten kellumaan, oli liian hieno ollakseen aito. Paikallinen opas kertoi, että jäätiköstä lohkeaa tällaisia palasia koko ajan ja äskettäin jäätiköstä oli irronnut todella valtava pala. Ilmastonmuutos tuntuu täälläkin!

Patikoitiin greyn jäätikköalueella

Ylitettiin tällainen hieno riippusilta, johon sai mennä kuusi henkilöä kerralla. Friidu kirkui, kun keikutin siltaa oikein kunnolla.

Keikutin siltaa 😂

Me nähtiin myös nanduja, jotka ovat ihan strutsin (heh) näköisiä, mutta vähän pienempiä. Friidu ei saanut niistä kunnon kuvaa. Lampaita, hevosia ja nautakarjaa oli aika paljon. Tässä ajan lampaita takaa ja taustalla järvellä näkyy vaaleanpunaisia Chilen flamingoja. En saanut mennä niitä jahtaamaan.

Järvellä on vaaleanpunaisia Chilen flamingoja,
vaikka ne ei tässä kuvassa kunnolla erotu. Tuuraan lammaskoiraa tässä.

Kaikki järvet kansallispuistossa hohtivat turkoosin sinisinä. Kävin uimassa tässä putouksessa, kun virtaus näytti sen verran kovalle, että tallainen extreme-kissakin sai haastetta.

Uin tässä vastavirtaan

Oli sen verran kaunis maisema, että päätin pysähtyä puskapissalle.

Aika hieno ulkohuussi mulla, eikö vain?

No, kotona on kuitenkin aika kivaa tällaisen rankan mielikuvitusmatkan jälkeen. Olen ulkoillut reippaasti. Tänään tosin en suostunut menemään räntäsateeseen, vaikka friidu kovasti houkutteli. Kauhea nälkä koko ajan. Friidu sanoi, että syön kuin susi. Paino onneksi ei ole kovin paljon noussut, koska haluan pitää hoikan ruippapeffani mitoissaan. Karvaa pöllyää niin, että amatöörit alkavat kyllästyä jatkuvaan siivoukseen.

Leppoisaa joulun odottelua! Amatöörit eivät paljon joulusta perusta, mutta minusta on kiva katsella kissojen jouluvalmisteluja.

T. Dali