perjantai 7. huhtikuuta 2017

Tsau kaikki kivat kissakamut ja ihmiset! Dali täällä.

Ollaan friidun kanssa täällä niin järkyttyneitä, kun ensiksi oli isku Pietarissa ja nyt Tukholmassa. Mitä seuraavaksi? Järjellä ei voi käsittää tätä väkivaltaa. Miesamatööri on vielä sukellusreissullaan. Toivottavasti siellä ei satu mitään kamalaa. Mutta ei voi ruveta pelkäämään. Friidu katsoo tietysti koko ajan uutisia eikä ehdi leikkiä mun kanssa.

No, tänään on kyllä aika paljon leikitty ja aamulla ulkoiltiin tosi pitkä lenkki. Olisin halunnut mennä Vanhankaupungin sillalle, mutta friidu ei päästänyt niin pitkälle. Se ei kuulemma kilometrikaupalla jaksa kantaa mua kotiin, koska mulla on aina vähän heikko esitys se kotiin päin palaaminen ja saatan haitata neliraajajarrutuksella matkantekoa - haluaisin kipittää turkki putkella eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Tällä viikolla on ulkoiltu paitsi yhtenä päivänä, kun satoi tosi kovaa. Yhtenä päivänä satoi vain kohtalaisesti, joten oltiin sen aikaa, kunnes friidu katsoi olevansa tarpeeksi märkä. Nyt, kun jäät ovat lähteneet, täytyy joka aamu käydä pöyhimässä yksi kaislapehko, koska olen varma, että siellä on hiiriä. Se on toi videolla näkyvä iso puska.



Mietin pitkään, mutta päätin avautua teille, kissakamut, kun tuntuu, että saan teiltä tähän tarvittavaa terapiaa (paitsi tietenkin Veetiltä). Tää on kyllä niin supernoloa, että en oikein tiedä, miten tästä voisi kertoa. Ja Veeti varmaan nauraa niin, että pissat lirahtaa karvapöksyyn. Luultavasti Patrick virnistelee myös. Friidu tilasi nettikaupasta kaksi kappaletta kauko-ohjattavia rottia (maksoivat yhteensä postimaksuineen 7,70 e, ei sisälly pattereita, joita tarvitaan kaikkiaan viisi). Kaksi sen takia, että arveli näillä tariffeilla joko hiiren tai kaukosäätimen hajoavan heti kättelyssä. Pelkään sitä rottaa, kun se suhaa lattialla ja siitä lähtee aika kova ääni. Toisaalta, kun rotta ei liiku, käyn tönimässä sitä ja nuuskimassa. Mutta heti, kun se liikahtaa, säipsähdän. Friidu arvelee, että totun rottaan ja alan jahdata sitä, mutta en olisi siitä niin varma. Tässä nyt sitten on se nolouden huippu: rotta ajaa mua takaa tuhatta ja sataa ja juoksen sitä pakoon, minkä kerkeän. Friidu epäilee, että rotasta lähtevä ääni kuuluu alakertaan, joten se laitettiin jo seiskauutisten aikaan pois. Olen naukunut rottaa esille, kun se kuitenkin vähän kiinnostaisi, mutta saan sen kuulemma huomenna aamupäivällä taas säikyttäväksi. Kattokaa nyt kissakamut, olisiko toi rotta sellainen, mitä te jahtaisitte innoissanne?


Friidu halusi laittaa tähän toisen klipin, jossa olen vähän rohkeampi.



En tiedä. Minusta on kuitenkin kivampi leikkiä palloradan kanssa ja rentoilen aika paljon sen vieressä tai nukun radan keskellä.

Olen viime aikoina nirsoillut ruuan kanssa. Olikin pitkä kausi, kun söin kaiken, mitä nenän eteen laitettiin. Nyt en halua syödä mitään raakalihaa enää ollenkaan, vaikka ennen söin sitä 80 g päivässä. Enkä kauhean mielelläni syö niitä Animondan rasioita, mistä olen tykännyt. Friidu on ruvennut huijaamaan ja laittaa neljä katkarapua raakalihapalasten sekaan ja sillä tavalla syön vahingossa vähän lihaakin.

Tässä kuvassa friidu käski poseerata miesamatööriä varten, kun lähetettiin sille terveiset.

Terkkuja vaan sukeltajalle, mä tässä treenaan vinoja vatsalihaksia
Laitetaan tähän lopuksi tällainen poseerausjuttu, kun friidu tykkää näistä.

Tulin just tuosta kassista, siellä ei ollut mitään
Hyvää viikonloppua kaikille. Yritetään toipua näistä itä- ja länsinaapureiden kurjista uutisista ja toivotaan, että ei jouduta täällä meillä kokemaan mitään vastaavaa.

T. Dali, rottajahti menossa

4 kommenttia:

  1. Sir Patrick. Et SAA nauraa! T. Dali, nolojen tilanteiden kolli

    VastaaPoista
  2. Huh, olipa pelottava rotta! Ehkä sun mamin pitäisi hankkia kantoreppu kotiinpaluureissuja varten? Voisitte sitten mennä eteenpäin pidemmälle. 😸😸 t. Missi ja Tete

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsau Missi ja Tete. Tönin rotan kumoon eilen illalla, kyllä siltä kohta on luulot pois. Mulla on kantoreppu, mutta friidu ei ota sitä lenkeille, kun mun tunkeminen siihen reppuun ei oikein yksin onnistu, jos mua ei huvitakaan palata kotiin ja sit vielä se reppu tarttuu oksiin ja pusikoihin niissä ryteiköissä, missä mä haluan ryntäillä. Sen olkapäällä on kiva köllöttää ja katsoa ohikulkijoita. Mukavaa sunnuntaita, upeat pimut. T. Dali

      Poista