Dali ja friidu pärjää kahdestaan

Tsau kissakamut ja kaikki muut! Dali täällä.

Miesamatööri häipyi kaukomaille sukeltamaan ja ollaan friidun kanssa pari viikkoa kahdestaan. Ihmettelen vaan sitä, että joka kerta, kun miesamatööri lähtee sukellusreissuilleen, friidu alkaa vimmatusti siivota heti, kun miesamatööri on pistänyt oven perässään kiinni. Friidu jynssää koko kämpän kiiltäväksi ja näyttää sen jälkeen tyytyväiseltä. Friidu ei sotke ja jos sotkeekin, siivoaa omat sotkunsa. Ihan samaa ei voi sanoa minusta. Miesamatööri siivoaa sotkujaan, mutta hänellä on eri standardit kuin friidulla ja ilmeisesti huonompi lika- ja roskanäkö.  Friidun mielestä minä olen oikeasti siisti kissa, mitä nyt karvoja irtoaa turkista ja jotain leluja lojuu siellä täällä ja joskus ruokaa tippuu lautasen viereen. Laatikolla käyn siististi ellei vatsa ole sekaisin (harvoin). Friidu on supersiisti, mikä kaikkien mielestä ei ole pelkästään positiivista.

Olen viime aikoina nauttinut ihanista kevätpäivistä sekä mökillä että stadissa, paitsi tänä aamuna, kun tuli talvi. Riehaannuin täysin lumesta.

Mökillä oli alkuviikosta vielä jäät järvessä. Oltiin siellä pari päivää ja olin suurimman osan ajasta ulkotarhassa. Minut käskettiin sieltä illalla myöhään sisälle, mutta päästettiin vaatimuksestani takaisin jo aamukuudelta. Pakkasta oli aamulla ja illalla. Lisäksi oli valjasulkoilua runsaasti. Postasin jotain kuvia jo alkuviikosta FB -sivuilleni ( @dalithesurrealcat ), mutta tässä pari kuvaa lisää.

Kivasti paistaa aurinko

Tarkastan amatöörien puolesta, että laituri on kunnossa - jää kun hyvin kestää meikäläisen painon

Stadissa on myös ollut kiva ulkoilla tällä viikolla aurinkoisessa säässä. Näistä kuvista ei ihan heti uskoisi, että Rautatieasemalle on matkaa vajaa 7 kilometriä.

Kaupunkikävelyllä 

Mä tykkään ryteiköistä, friidu ei

Vielä torstaina oli NIIN keväistä ja linnut möykkäsivät joka puolella ja vesi liplatteli auringossa. Näin ensimmäistä kertaa tikan, joka hakkasi puuta aika matalalla. Katselin monttu auki ja häntä pieksi maata, mutta en huomannut edes jäkättää sille. On ollut viime päivinä pientä rimpuilua, kun en haluaisi sisälle ja friidu joutuu kantamaan minut takaisin kotiin aika kaukaa, koska kipittelen jo pitkiä matkoja.

Mutta sitten tänään perjantaina aamulla, kun heräsin, lunta oli viisi senttiä. Jippii! Sitä pyrytti vielä, kun mentiin ulos. Friidu sanoi, että olen ihan lumenkestävä talvikissa ja hänelle sopivaa seuraa, kun hän tykkää viileistä keleistä ja myös talvesta. Riehaannuin täysin. Juoksin, loikin, kiipesin varmaan 50 puuhun ja pöyhin ja pöllyytin lunta. Tässä ekassa klipissä on kauhea kiire rantakiville keikkumaan. Toisessa klipissä painellaan metsän läpi kohti Vanhankaupungin siltaa.

Tässä tongin vähän tuota kaislapöheikköä, ihan kuin olisi hiiri rapissut.

Tuolla kaukana näkyy lokkeja ja hanhia

Nyt tarkkana kuin porkkana, että pääsee kunnialla alas (olen tipahtanut tältä oksalta kerran)

Friiduamatööri järkkää kaikenlaista. Tässä lähellä asuu yksi mukava rouva, jolla on suloinen Nelly -kissa. Kun kävi ilmi, että mä en sillä uudella perhoslelulla suostu leikkimään (katso edellinen blogipostaus), lelu lainattiin Nellylle ja ihan niin kuin Missu ja Tetekin, tämä pimu tykkäsi vaappuvasta perhosesta. Taas tuli todistettua, että se on pimujen eikä raavaiden kollien lelu. Mutta, jippii, friidu sai vaihtarina sellaisen lelun, mistä mä oikeasti tykkään. Leikin sillä koko illan ja heti taas aamusta. Sitten siinä voi myös nukkua. Tosi monipuolinen. Friidu oli jo aikaa sitten ymmärtämättömyydessään ostanut leluun kuuluvia välkkyviä irtopalloja Zooplussasta, mutta ei niillä ollut kivaa leikkiä, kun ne kolisivat niin kauheasti. Nyt nekin tulivat käyttöön, kun saatiin niihin tarkoitettu rata.

Tässä voi lötkötellä näin...

...tai vaikka sitten näin...

Mutta tosissani mä lekottelen silloin, kun retkotan työtuolin tai makkarin nojatuolin selkänojalla. Niissä voi kissa oikeasti rentoutua. Muutenkin alkaa heti nukuttaa, kun seuraa tota friidun tietsikkatouhua. On se sen verran tylsän näköistä enkä ollenkaan tajua, miks se roikkuu siinä ruudun ääressä aina tai näplää tablettia tai puhelinta.

Toivotan teille rentoa viikonloppua!

Leppoisaa viikonloppua teillekin kissat ja ihmiset, pysykää kanavalla. Tämän blogin vieressä on ainakin hyviä mainoksia, jos blogia selatessa iskee tylsistyminen. 

T. Dali