Tsau kissat ja ihmiset, Dali täällä.

Sitten viime blogin täällä ei ole tapahtunut mitään isompia katastrofeja. Ollaan oltu kaupungissa ja muutama päivä mökillä ja nyt taas stadissa. Viime viikolla pääsin taas ulkoilemaan ihanaan Annalan puistoon. Se on superhieno paikka tässä ihan lähellä.

Miesamatööri kuskaa mua repussa Annalaan

Annalan puiston etuosa

Tyylikäs perävarustus, eikö olekin? 

Ai, oliks teillä amatööreillä jotain kommenttia?

Hirveästi kaikenlaisia kasveja

Tässä me tepastellaan miesamatöörin kanssa niin tyylikkäästi istutuksia ihailemassa

Täh, mitä sä sanoit?

No nyt ne meinaa viedä mut pois täältä tammilehdosta...kaikki kiva loppuu aikanaan

Mentiin sitten mökille ja muutun siellä ihan toiseksi kissaksi. Juoksen ja ryntäilen ja kiipeilen puihin ja vedän hirmu rallia ulkotarhasta talon läpi makkariin ja takaisin. Joka yö viideltä menen friidun sängyn viereen ja naukaisen terävästi. Friidu kömpii ylös ja kipitän hänen edellään tarhan luukulle. Saan pari cosmasnacksia ja sitten säkkipimeään ulkotarhaan. Kuudelta tulen kylmien tassujen kanssa ja hyppään miesamatöörin päälle ja naukaisen ja juoksen niiden sängyssä pienen rundin. Sitten nukahdan sängyn päädyssä olevan laatikon päälle.

Tossa kuvassa alla ihmettelen, mitä hieroglyfejä tohon villiviinikehikkoon on ilmestynyt. Tosi outoja. Ulkoavaruudesta avaruuskissojen viesti varmaan. No, mulle kerrottiin, että miesamatööri oli innoissaan testannut hankkimaansa painepesuria, mutta havainnut, että kattava putsaus olisi vaatinut aika ison työn ja siirtynyt testailemaan muualle...

Mitä ihmeen kuvioita tohon seinään on ilmestynyt?

Mihin mun häntä hävisi?

Olen kiivennyt mökillä melkein kaikkiin puihin... mutta ... miten näytän näin punkerolta tässä?

Taas oli punkki ja nyt tosi ikävässä paikassa silmän yläpuolella otsassa, missä on muutenkin vähän karvaa ja ohut nahka. Friidu ei onnistunut poistamaan punkkia kokonaan ja joutui soittamaan eläinlääkäriin, mistä neuvottiin seuraamaan tilannetta ja jos turpoaa tai alkaa erittää nestettä, niin sitten pitää tuoda kissa lääkäriin. No, punkinpaikka on pikkuhiljaa parantunut, mutta siihen jäi näkyvä pieni jälki ja friidu epäilee, että jälki on pysyvä. Punkkilitkua mulle ei enää laiteta niskaan, koska friidu luki, että siinä on samaa ainetta kuin niissä myrkyissä, joita Hollannin kanaloissa käytetään täiden ja kirppujen torjuntaan ja joista se kauhea Euroopan kananmunaskandaali sai alkunsa.

Stadissa me ollaan ulkoiltu joka aamu. Tässä yksi esimerkki, kun vaanin hanhia tuolla rannassa. Niitä on tänä kesänä ollut siellä varmaan tuhansia. Voisin hetkessä häätää ne pois, jos annettaisiin, mutta friidu ei päästä lähellekään. Tällä reissulla sain päästäisen kiinni ja kannoin sitä vähän suussa ennen kuin friidu ehti ottaa pois.

Tulkaa valkoposkihanhet tänne, täällä kiltti Dali -setä odottaa ...

Nyt on vähän hermostuttava tilanne päällä. Friidu tuli kotiin ja kynsissä oli geelilakka. Se ei tiedä yleensä hyvää. Sitten sillä oli uusi reppu, jonka luulin olevan minulle ostettu, kun siinä on tasan tarkkaan mun silmien ja turkin värit. Ei kuulemma ollut mun reppu ja nyt friidu otti esille pienen matkalaukunkin. Miesamatööri ei näytä levittelevän mitään tavaroita ... outoa.

Täällä on joku naru ja metallilenksu sisällä.

Mun reppu, älä yhtään yritä kiskoa sitä pois.

Brittikissasivuilla on tapahtunut vaikka mitä. Suloinen brittikissa Wenrico on ilmestynyt kuvioihin ja sillä on tosi pitkä karva ja häntä kuin pölyhuiska. Kattelen joka päivä Ween poikien kuvia @brittipojat -sivuilla. Tyyppikin on kohta jo puoli vuotta ja riehuu Ilen kanssa. Käykää kattomassa @tyyppikisu. Elmeristä oli pari upeaa kuvaa ja Patrick -broidi sähisi aika kovaa muille kissoille. Mutta Vede on ollut kumman hiljaa. Tulee jo ikävä sen kuittailuja. Kattellaan friidun kanssa tosi paljon kissapostauksia Facebookissa.

Mukavaa syksyn alkua kaikille. Kerron sitten, pitääkö friidun geelilakkauksesta huolestua.

T. Dali, friidun mussukka pussukka