Kesäisiä kissanpäiviä, sorsajahtia ja taidepakoilua

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä. Olin viikon mökillä ja nyt ollaan oltu stadissa kolme päivää. En olisi millään tullut mökiltä pois. Amatöörit joutuivat työntämään minut peffasta kuljetuskoppaan, vaikka normaalisti syöksyn sinne heti, kun koppa otetaan esille.

Kalastin linnunsulan järvestä ja toin sen friidulle. Ei muuten ollut mikään ihan helppo juttu.

Hei, tuolla on sulka!

Kannoin sulan suussani pitkin vaarallista lahotukkia, joka olisi voinut kellahtaa kumoon ja tiputtaa minut veteen.

Tasapainoilua sulka suussa

Tässä ojennan ylpeänä saaliin friidun jalkojen juureen. Vaarallinen tehtävä onnistuneesti suoritettu ja kehuja tulikin kovasti.

Ole hyvä friidu, tässä sulle hieno sulka.

Mökillä kiipesin kaatuneen lahopuun päälle keikkumaan aika korkealle ja ennen kuin friidu ehti estää, yritin hypätä sieltä toiseen lahopuuhun, joka olikin niin laho, että ote ei pitänyt ja putosin niin että mätkähti - onneksi jaloilleni, kun taluttimessa oli tarpeeksi periksiantavaa hihnaa. Tästä viisastuneena friidu tilasi viiden metrin hihnan, kun nykyinen on kolme metriä.

Hetki ennen tipahtamista

Dali the Tarzan

Olen vähän nirso. En suostu juomaan mökin porakaivovettä ja amatöörit miettivätkin, pitäisikö vesi viedä uudemman kerran laboratorioon testattavaksi, kun ei edes kissalle kelpaa. Unohtui tälle reissulle ottaa stadin vettä mukaan ihan minua varten. Mulle ei kyllä sitten kelvannut kaupasta ostettu pullotettu lähdevesikään, joten amatöörit pyysivät kyläilemään tulleita ystäviään eli mun hoitopaikan väkeä tuomaan pullossa kaupungin kraanavettä, jota heti joinkin innokkaasti. Niin, ja järvestä kyllä latkin vettä. Friidu mutisi jotain ylimääräisestä matokuurista, kun jouduin juomaan järvivettä janooni ennen kuin stadin kuriiri toi kunnon juomat.

Kaupunkiin oli sitten pakko palata. Pääsin siellä kuitenkin sorsastamaan ja jouduin lopuksi ärhentelemään friidulle, joka häiritsi keskittymistäni kuvaamalla koko ajan. Täällä on muuten törkeän paljon valkoposkihanhia, jotka käyvät raivon vallassa minun ja friidun  kimppuun, kun niillä on nyt poikaset. Pelätään niitä ja oikeasti ei mihinkään voi kohta mennä, kun hanhen kakkaa ja sulkia on nilkkoja myöten joka paikassa ja nurmikot on nyljetty pölyäviksi kaatopaikoiksi. Me inhotaan hanhia.

Pitkästä aikaa taidekierroskuva. Tosin yritän luimuttaa nopeasti tuon kammottavan tekeleen takaa ohi - ja huomatkaa, että hanhilla sentään on jotain taidetajua, kun kakkaavat teoksen päälle. Patsas esittää Katariina Saksilaista ja on Hannu Konttisen tekemä. Katariina Saksilainen oli Helsingin perustaneen Kustaa Vaasan ensimmäinen puoliso. Varmaan monet tykkäävät tuosta teoksesta, mutta friidun mielestä se sopisi paremmin punaisten lyhtyjen alueelle sisäänheittäjäksi, ja mä komppaan aina friidua.

Leppoisaa heinäkuun loppupuolta kaikille ja etenkin lomailijoille.

T. Dali, viileät kelit on mun juttu