Brittikissa Dali kertoo surrealistisesta elämästään amatöörihenkilökunnan palveltavana eikä estä itseään käsittelemästä päivänpolttavia aiheita - kissan näkökulmasta tietenkin.
perjantai 16. kesäkuuta 2017
Uimapukuun rakastunut
Tsau kissat ja ihmiset, Dali täällä! Leppoisaa kesäviikonloppua kaikille.
Täällä mökillä on ollut tänään aurinkoista ja liian kuuma mulle. Onneksi ulkotarha on varjossa. Oltiin valjasulkoilemassa ja saalistin niin monta sudenkorentoa, että lopuksi lysähdin maahan makamaan ja läähätin. Kielot kukkivat vielä ja niiden seassa on kiva viilettää.
Huh, läkähdyn!
Sudenkorento, täältä tullaan!
Tykkään kieloista.
Friidu on tilannut verkkokaupasta uuden uikkarin 7 eurolla uimahallikäyttöön. Uikkari on kuulemma täsmälleen sopiva ja paras ever. Friidu oli ripustanut sen uimahallikäynnin jälkeen saunan lauteelle kuivumaan. En ylensä oleile saunassa, mutta uikkari on niin ihana, että oli pakko mennä poski sitä vasten nukkumaan päikkärit. Friidu kertoi, että oli tullut ihan tippa linssiin, kun olin ollut kuulemma niin suloinen nukkumassa uikkarin kanssa. Ei nyt kannataisi vetää ylisuuria johtopäätöksiä. Pinta tuntui viileältä ja tuoksui vielä kloorilta, joten ei tässä mitään friidun kissaa sen enempää esitetä.
Friidun uikkarit on NIIN ihanat!
En ole tainnut aiemmin mainita, että osallistun siivoushommiin enkä pelkää isoa imuria enkä rikkaimureita. Olen käynyt amatöörien jokaisessa kaapissa stadissa ja mökillä tutkimassa ja muutamassa niistä voisi kyllä siivota ja poistaa tarpeetonta kamaa, jotta mahtuisin niihin paremmin.
Anna. kun mä imuroin, osaan kyllä.
x
Miksiköhän nää kamat on aina kaapissa eikä käytössä?
Pitäisi siivota, että mahdun.
Kukkuu!
Pari vähän vanhempaa ilmeilykuvaa:
Pentuna irvistin näin...
...ja nyt näin, huomaa tuplahampaat!
Kesäkuussa tuli vuosi siitä, kun muutin asumaan amatöörien kanssa. Olen saanut ne koulutettua joten kuten, mutta vielä on töitä tehtävä. Tämä vauvakuva on ajalta ennen amatöörejä kasvattaja Satu Petäjän kotoa.
Ihan vauvana tässä
Olen jo vuoden asunut amatöörien kanssa, totiseksi vetää.
No, rehellisesti sanoen, on mulla ihan kohtalaisesti vuosi mennyt täällä. Ainakin minua hemmotellaan. Mutta en pääse vapaasti ulos enkä parvekkeelle enkä saa saalistaa hiiriä tai lintuja. Ja kynsiä leikataan. No saan sentään aika usein vaania sorsia.
Veetille tiedoksi, että olisin saanut kaikki viisi sorsaa kiinni, mutta annoin niiden säälistä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti