Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä kasvattaa talviturkkia takaisin.

Ollaan oltu pitelemässä talvikelejä täällä stadissa. Järkyttävän kylmä. Tänäänkin aamulla tuolla rannassa tuuli niin, että meinasi lähteä turkki päältä. Maanantaina oltiin vielä mökillä ja oli niin tosi ihanaa. Olin mökkireissulla melkein koko ajan ulkona joko tarhassa tai valjaissa. Yhtenä iltapäivänä friiduamatööri laittoi ruokaa keittiössä ja kolisteli kaappeja ja astioita pidemmän ajan ja minä olin ulkotarhassa, joka on mökin toisessa päädyssä. Kun friidu lopuksi otti jääkaapista rasian, jossa oli minun liharuoka-annokseni, ampaisin ulkotarhan toisesta päästä kissanluukun läpi lattiaa mutkissa sutien salamana keittiöön. Friidu ei voi käsittää, miten saatoin sen kaiken muun ruokakippojen kolistelun seasta tunnistaa, milloin minun ruokani otettiin esille. No, jääköön se salaisuudeksi, mutta kyllä kissa tietää.

Mökillä oli uusi huippukokemus, kun friidu kantoi minut pellon poikki synkkään kummitusmetsään patikoimaan. En ole sellaisessa aiemmin ollut ja oli se kyllä ihan hirveän jännää. Ei yhtään pelottanut. Hätistin pari karhua ja suden kauemmaksi, ettei friidun tarvinnut pelätä. 💪💪💪😸

Laiturilta bongasin käärmeen, mutta en kyllä tajua, miksi se ei liikkunut yhtään. Kummallista.😲

Siis on tää NIIN outo otus...

Aika paljon roikuin veden ääressä ja laiturillakin. Rannassa on kivaa.

Veden liplatusta on kiva kuunnella

Mutta tonttikierrokseen kuuluu joka kerta paljon muutakin kuin veteen tuijottelua. Etenkin kompostit ja risujen kaatopaikat kiinnostavat suuresti. Muutaman perhosenkin pääsin jahtaamaan.

Laho puu on viety risujen hautausmaalle, tsekkaan joka kerta, että se on tallella

Kun tultiin stadiin...tsadadammm...olin saanut fanipostia. Taiteilija Patu ja avustava brittikissa Ile olivat tehneet minusta upean näköismuotokuvan, jonka laitan KSP, King Size Peffa -klubini seinälle. Suurkiitokset näille ihanille faneille.

Stadissa on nyt sellainen ongelma ulkoilun kanssa, että seinähullut rastaat ovat valloittaneet Arabianrannan parhaat ulkoilupaikat. Ei voi enää mennä lähimetsikköön eikä oikein sillan läheiseen rantapusikkoonkaan, kun rastaat lentävät valon nopeudella ja ohjusten lailla kimppuun. Tänään aamulla friidu sai just ja just nykäistyä minut taaksepäin, kun rastasohjus tuli matalalla syöksyllä aikomuksenaan nokkia minua päähän. Pelkään niitä ihan hirveästi. Joudutaan kai kohta pysymään talon omalla pihalla sekopäälintuja paossa. No, ihan rannassa voin bongailla kuitenkin sorsia.

Friidu katosi aamulla kahdeksan jälkeen ovesta ulos ilman minua! Mutta onneksi palasi pian ja mukana olikin uusi lelu, jonka ihanan Nelly -kissaneidin omistaja oli myynyt tarpeettomana friidulle. Nellyä lelu ei enää kiinnosta. Aloin heti leikkiä. Friidu tosin epäilee, että kyllästyn taas nopeasti, koska melkein kaikkien lelujen kanssa on käynyt niin. Foliosta puristettu pallo on niitä harvoja leluja, jotka edelleen kelpuutan. Ja se pallorata, joka myös on ostettu Nellyltä. Siitä tykkään ja nukunkin siinä joka päivä.

Friidu haluaa tähän loppuun tällaisen tyhmän yhteispotretin. Ihan vaan tiedoksi, että kuvassa friidu rapsuttaa minua niskasta, vaikka näyttää siltä, että minua tukistettaisiin. Olen kai tulossa vanhaksi, kun alan hempeillä. Viime yönä kömmin nukkumaan friidun pään viereen tyynyn toiselle puoliskolle. No, en siinä kauan ollut ettei vaan ala kuvitella, että syliin joskus tunkisin oma-aloitteisesti. Friidu nappaa minut syliin monta kertaa päivässä ja suostun jonkin aikaa olemaan, jos rapsutetaan, mutta vapaaehtoisesti en syliin hyppää. Kynnet on taas muuten saatu leikattua, paitsi yhden kanssa panttaan vielä. Painan taas vähän yli 5,5 kg, kun välillä olin laihtunut 5,3 kiloon. Minun hampaani pestään joka ilta ja nyt annan friidun pestä jo takaakin, mutta aina se homma ei mene ihan nappiin. Ryntään heti kylppäriin illalla odottamaan hammaspesua, kun kuulen, etä friidu alkaa pestä omia hampaitaan. Kissojen hammastahna on HYVÄÄ! Suosittelen kaikille.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Kai se kesä joskus tulee.
T. Dali