Tsau!
Dali the Lion täällä. Sorry, että en ole ehtinyt vähään aikaan tänne filosofoimaan, mutta piti salamatkustaa Afrikkaan amatöörien mukana. Pakkohan sukulaisia oli päästä moikkaamaan. Friidu oli kauhuissaan, kun huomasi, että olin pujahtanut messiin. Jos ette usko, niin tässä on hiukset pystyyn nostattava mielikuvitusmatkakertomus - ja kuvathan todistavat kaiken.
Sikäli noloa, että luulin amatöörien menevän katsomaan, kun joku Viktoria tippuu, kun ne siitä puhuivat täällä viikkokaupalla. Yritin epätoivoisesti selvittää, kuka sellainen Viktoria on, jonka putoamista kannattaa mennä noin kauas ihmettelemään, mutta sitten paikan päällä paljastui, että se olikin Victorian putous, mitä ne siellä katseli. No, ei yksi pieni kissa voi kaikkea tietää.
Mutta matkakertomukseen, jonka kerron niin totuudenmukaisesti kuin osaan, vaikka amatöörit eivät ehkä tunnista tällä samalla matkalla olleensa.
Mentiin ensiksi katsomaan sitä Viktoriaa, joka tippui. Todellisuudessa mä tipuin tonne Victoria -putoukseen, joka oli korkeimmalta kohdaltaan 107 metriä ja sitä muuten riitti leveydeltäänkin puolitoista kilometriä. Aurinko paistoi, mutta putouksilla satoi kaatamalla putouksista nousevan vesihöyryn takia.
 |
| Kömmin rotkon toiselta reunalta ylös, kun putosin putoukseen. |
Miesamatööri oli litimärkä sadetakista huolimatta. Friidullakin oli tuollainen keltainen sadetakki ja koko turistikansa vaelsi keltaisina, litimärkinä kummituksina rotkon reunalla. Naurettavan näköistä.
Lojun tässä Victoria -hotellin aulassa odottelemassa amatöörejä dinnerille. Ei hassumpi mesta.
Putouksilta siirryttiin Rovos Rail -junaan, jossa matkustettiin kolme päivää. Juna oli aika fiini, mutta siellä ei ollut mitään muuta tekemistä kuin syöminen ja Pretoriassa amatöörit eivät sitten enää mahtuneetkaan junan ovista ulos.
 |
| Meidän hytti, vähän ahdas mun makuun. |
 |
| Rovos Raililla kissatkin saivat maata ruokapöydällä, kliffaa. |
Pretoriassa ei ehditty tehdä kuin pikainen kierros. Ihailemme korkealta hallintokukkulalta kaupunkia. Tämä oli muistaakseni man delaa -patsas, jonka päälle menin kielloista huolimatta keikkumaan. Friidu yrittää korjata, että Etelä-Afrikan taannoisen presidentin Nelson Mandelan patsas.
 |
| Näkymät yli Pretorian |
Sitten siirryttiinkin yhdelle isolle luonnonsuojelualueelle. Siitä noin sadan kilometrin päässä leijona oli tappanut nuoren turistinaisen, kun tämä oli noussut autosta kuvaamaan. Luettiin tapauksesta Ilta-Sanomista. Me ei saatu nousta näistä jeepeistä mihinkään eikä edes tassua saanut ojentaa kehikon ulkopuolelle.
 |
| Tällaisilla jeepeillä tehtiin kuusi safarikeikkaa, aikaisin aamulla ja illansuussa |
Asuttiin keskellä savannia villieläimien tuntumassa, teltoissa!
 |
| Meidän teltta. Siinä oli terassi, huone, sisävessa ja ulkosuihku. |
Sitten lähdettiin moikkaamaan mun kaukaisia sukulaisia. Niitä nähtiinkin moneen otteeseen.
 |
| Tää on selvästi mulle jotain sukua, ei voi erehtyä. Komea kolli. |
Tässä on yksien sukulaisten vauvat. Ne olivat aika isoja.
 |
| Nämä ovat leijonavauvoja, riehuin vähän niiden kanssa. |
Afrikassa oli tosi kuuma ja alkoi meitä kissoja niin kovasti ramaista.
 |
| Päivätorkkujen aika |
Nämä geparditkin ovat kai mun sukulaisia, vaikka niillä nyt just sattui olemaan tuhkarokko tai joku muu allergia, kun olivat täynnä täpliä. Tähyiltiin kukkulalla vähän saaliita. Minä katselin hiiriä ja nuo antilooppeja.
 |
| Hienoja kissoja kolme kappaletta. |
Oltiin strutsin kanssa aika korkealla yhdellä tasangolla eläimiä katselemassa.
 |
Strutsikuljetus 😂
|
Tämä raitapaita on seepra. Aika kivan näköinen heppa.
 |
| Näitä me nähtiin paljon. |
Sarvikuonot olivat niin pelottavia, että menin varmuuden vuoksi pusikkoon piiloon.
 |
| Toi pienempi jättiläinen on poikanen. Niitä ei safarilla monta näkynytkään. |
 |
Poseerasin paviaanien kanssa. Kuva on Victoria -hotellin pihalta.
Paviaanivauva oli aika kiva, mutta sen silmät punotti kummasti. |
 |
| Marakattien kanssa kisailtiin hotellin pihalla. |
 |
| Ihailen tässä vaan ... ei muita suunnitelmia. |
Pahkasiat olivat Victoria -hotellin pihalla ruohonleikkurin virkaa toimittamassa. Safarilla niitä nähtiin paljon. Tosi isoja otuksia.
 |
| Tässä kuvassa mittasuhteet eivät ehkä ole ihan kohdillaan ... ei pahkasika näin iso sentään ole. |
Niilinkrokotiili oli syönyt piikkisian ja sulatteli sitä puun alla, kun lähestyin sitä takaa. En viitsinyt alkaa sitä saalistaa, kun oli niin kuuma. Friidu kirkui jeepissä kurkku suorana, kun pelkäsi yhtä vaivaista krokotiilia.
 |
Kivannäköiset hampaat. Niitä ei ilmeisesti kukaan pese joka ilta ...
mun hampaat kyllä pestään. |
Kirahvit ovat hienoja eläimiä.
 |
Pitkästä kaulasta voisi olla tiettyjä etuja ...
ylettäisi napsimaan ruokapöydiltä herkut. |
Norsuja pelkäsin vähän. Jos sellainen olisi astunut päälle, olisi meikäläisestä jäänyt märkä nahka jäljelle. Yks norsu nappasi mut kärsäänsä ja kuljetti vähän matkaa. Nähtiin, kun ne peseytyivät järvessä ja sen jälkeen tulivat puhaltamaan hiekkaa päälleen. Mitä järkee?
 |
| Kärsäkyyti 😨 |
Valokuvia on ainakin tuhat, mutta ehkä näistä muutamasta te kissakamut saatte jonkinlaisen käsityksen, millainen Afrikanmatka tuli tehtyä. Nähtiin kymmeniä muitakin eläimiä, mutta tässä tärkeimmät.
😵😵😵🆘
Kääk, apua, apua. Valtava virtahepo lähestyy just nyt kita auki ja aikoo syödä mut. Kroolaan kauheaa vauhtia pakoon .... mutta, mutta... enhän mä osaa uida!!!
Räps, silmät auki ja huh, mikä helpotuksen huokaus. Olinkin nähnyt vaan unta. En mä missään Afrikassa ollut, vaan turvassa Tikkurilassa hoitohenkilöstön passattavana. Veeti ja Risto tietty uskoivat koko tarinan.
Mukavaa kevään odottelua, kissat ja ihmiset.
T. Dali, uneksija
